Ihailen tuossa Römpötin jutussa hänen paikoittaista ironiaansa. Osa heitoista näkyy, osaa ei välttämättä hoksaa ellei tunne Schulzin taustoja perin pohjin... sanon näin jutun täyspitkän eli lehtiversion pohjalta.
On sääli jos Michaelisin kirjaa ei myös suomenneta. Se on lähes proosaromaanin muotoon kirjoitettu, tasapuolinen kuvaus Charles M. Schulzin elämästä. Schulzin, joka oli Jaska Jokunen vaikka olisi halunnut olla Ressu. Ihmisen, joka ei koskaan antanut itselleen lupaa olla tyytyväinen itseensä. "Tein parhaani ja tähän se riitti."
Schulz and Peanuts - kirjan tunnelma on sama kuin Tenavat -sarjakuvassa. Lukija ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Schulzin luonnetta kuvaa mainiosti esimerkiksi se, miten hän eräänä aamuna 1972, raastavan perheriidan jälkeen astui
Ford Pintoonsa ja mietti, ajaisiko vain pois, pois kaikesta. Mutta sitten Schulz muisti, että hänellä oli hammaslääkäriaika...