No niin. Likipitäen kaikki lehdet ja albumit on nyt luettu. Ja täytyy sanoa, että olen ihan tyytyväinen valintaani. Pientä kommenttia:
Petri Hiltunen
Petriltä oli aiemmin maintisemani kolme albumia. Uusimmasta täytyy sanoa, että kuulemani perusteella (ja sen, että luin ensin Vala auringolle ja Aavetanssin) odotin siltä parempaa. Loppuratkaisu suorastaan latisti tarinan, joka kyllä oli ihan mukavan kepeä seikkailukertomus. Eikä kuvituskaan yltänyt noiden intiaanialppareiden tasolle. Ehkä ei olisi pitänyt lukea noita näin yhdessä...
Intiaanialbumeista Vala auringolle oli ehdottomasti parempi. Tarina oli hyvä ja jostakin syystä pidin kovasti Hiltusen kuvituksesta. Aavetanssi olikin sitten hiukan heikompi tarinan ja kuvituksen puolesta, mutta ei jäänyt kuitenkaan kauaksi edeltäjäänsä.
Suurena miinuksena täytyy sanoa, että en yhtään tykkää Hiltusen puhekuplista ja tekstaus on ehkä liian "eurooppalaista" Hiltusen "amerikkalaiseen" kuvitukseen.
Kuitenkin uskallan väittää, että Vala auringolle ja Aavetanssi ovat Petrin (ainakin tähänastisen) uran kohokohdat ja vaikka parempaa ei enää tulisikaan, niin noikin ovat hyvä saavutus.
P.A.Mannisen Kapteeni Kuolio ja Tamperkele oli Petrin albumeiden ohella todistamassa (ainakin minulle), että Suomessa osataan tehdä ihan sujuvaa mainstream-seikkailusarjakuvaa. Vaikka Kapteeni Kuolio onkin enemmän tai vähemmän parodinen hahmo, niin se ei kuitenkaan ole estänyt Pekkaa tekemästä esimerkillisiä ja viihdyttäviä sarjakuvia.
Miinuspuolena loppu tuli vastaan aivan liian pian ja ehkä odotin hieman lopullisempaa lopetusta. Toisaalta tällaisenakin toimii oikein hyvin ja jään innolla odottamaan josko vielä joskus saamme nähdä Tamperkeleen hirmuisen paluun. Erityisen mielenkiintoinen oli Tamperkeleen ympärille rakennettu historia ja melkein toivon enemmän tietoa tästä muinaisesta taistelusta tätä kotikaupunkini uhkaa vastaan.
Ja täytyy vielä hehkuttaa, että Pekka osasi sopivasti käyttää hyväkseen myös tuota aikamatkustusteemaa lankeamatta kuitenkaan missään vaiheessa tavanomaisiin kliseisiin.
Otsamo
Väliaikatietoja oli vieläkin parempi kuin Pieni olento. Pentti kertoi mukavia pieniä tarinoita, sai nauramaan ja ajattelemaan.
Samaan tyyliin myös Kivi kertoi lyhyitä katkelmia Saippuassa. Molemmista pidin, mutta kyllä Pentti vei tällä kertaa voiton (vaikka Kivi saa roimasti pisteitä kissoista!).
Näin tänään. Odottelen jo ensi viikkoa, että pääsee katsastamaan lisää kirjastojen aarteita.
