Luin Posy Simmondsin Gemma Boveryn ja siis todellakin luin.
Gemma Bovery on nykyaikaan tuotu versio Flaubertin romaanista Madame Bovary, eli kyseessä on draama ei toimintaseikkailu.
Simmonds ei kerro tarinaa tekijän vaan näkijän näkökulmasta, lisäksi teoksen hahmot ovat tietoisia Flaubertin kirjasta. Tarinan jännite syntyykin ajatuksesta, onko Boveryjen elämä sidottu Flaubertin teoksen tapahtumiin. Takakannen teksteistä poiketen en pitänyt teosta erityisen hauskana. Itse tulkitsisin tarinan kertovan siitä vihreästä nurmesta aidan toisella puolella.
Tämä sarjakuva on erittäin tekstipainotteinen, tässä teoksessa on varmasti enemmän sanoja kuin Frank Millerin viimevuosien sarjakuvissa yhteensä. Jopa puolet sivusta voi olla tekstiä ja joillakin sivuilla ei ole laisinkaan kuvasarjoista muodostuvaa kerrontaa. Tekstipainotteisuudestaan huolimatta kyseessä ei ollut millään tapaa raskas lukukokemus. Kuvat ja teksti tukevat hyvin toisiaan tunnelman luomisessa. Kuvitus ole hirveän yksityiskohtaista, mutta juuri tarinaan sopivaa, kevyet kuvat tasapainottavat hyvin isoja tekstimääriä.
