Ajankohtaisuuksia

[Timo Ronkainen]

Marko Turunen: "Pohja"
 Lopun mutanttitoukka ja lintu tarina pelastaa paljon.

Se oli muuten lähes suora lainaus eräästä Barksin vanhasta sarjasta. Kuka tunnistaa?

Timo

[thepanu]

Jahas. Tänään käväisin tyhjentämässä GF:n varauslaatikkoni, ensimmäistä kertaa tänä vuonna joten mukaan tuli kaikki listallani olevat lehdet. Ja pari manga-albumia vielä lisäksi.

Sleeper #12: Samaa taattua laatua kuin aiemmatkin lehdet. Paljastetaan jopa yllättävän paljon asioita 22:ssa lehdessä. Mutta tarina kulkee ja loppu herättää väkisinkin mielenkiinnon seuraavaa numeroa kohtaan.

Two Step #2: Tämä Warren Ellisin minisarja kulkee toisessa osassaan vielä omituisempaan suuntaan kuin ensimmäinen. Mutta ei mitenkään pahassa mielessä. Varsin pirteä ilmestys.

Kamikaze #4: Nojaah, ei tämä nyt niin hyvä sarja ollut kuin kuvaus Diamondin kataloogissa antoi ymmärtää. Mutta jaksoi kuitenkin lukea loppuun. Toivottavasti kaksi viimeistä numeroa parantavat tästä.

Route 666 #19: Tästä sarjasta ei oikein voi olla pitämättä. jos ette ole vilkaisseet niin hankkikaa ihmeessä käsiinne vaikkapa jo hetki sitten ilmestynyt ensimmäinen albumi.

Street Fighter #4: Sarja jatkaa samalla kaavalla. Eli pullistelua ja näyttäviä taistelukohtauksia. Siitä huolimatta taide on nättiä ja tarina kulkee eteenpäin.  Jos on aiemmin hurahtanut vähääkään kyseiseen pelisarjaan niin tämä sarjakuva on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Possessed #6: Noh, ihan mukiinmenevää mättöä alusta loppuun. En vain pysty olla ajattelematta että miksi kukaan lähtee demoninmetsästykseen noin idiooteissa vaatteissa.  Ja naishahmojen ylisuuret maitorauhaset käyvät hermoille pidemmän päälle. Jos haluan tissejä niin katson pornoa, ei niitä tartte joka paikkaan tukkia.

Losers #8: Diggle vakuuttaa edelleen. Kilpailee kuukausittain Sleeperin ja Route 666:n kanssa listani ykköspaikasta. Muuten hyvä numero mutta h4x0rointi kohtauksen asia virhe harmittaa. Rikkoo ikävästi Suspension of Disbeliefin.

Mukaan tarttui vielä Kaiji Kawaguchin Eagle: The making of asian-american president Vol1&2

Ensimmäisen osan ehdin jo lukemaan ja ihan mielenkiintoiselta vaikutti. Välillä vaivasi lievä saippuasarjamaisuus, mutta ei yökötykseksi asti.

Näiden lisäksi olen iltalukemistona lukenut viime ja tämän viikon aikana CrossGenin Forge kokoelmat 1-4. Nämähän olivat kuukausittain ilmestyviä albumeita joissa oli aina muutama numero eri Grossgenin lehdistä. Äärimmäisen miellyttävä formaatti. Soisin näkeväni vastaavaa enemmänkin, mutta taitaa olla turha toivo.


Huh, olihan siinä listaa kerrakseen.

EDIT:

Lisätäänpä listaan vielä Gordon Rennien ja Frazer Irvingin Necronauts.  Viihdyttävä tarina ja Irvingin käsittämättömän nätti kuvitus.  Ja tuli luettua se Eaglen Vol 2:kin. Pitäisi varmaan hankkia loputkin osat.

[Ossi Hiekkala]

Joo, Rei Shimurat ovat kyllä melkoista kukkua. Olen pari niitä lukenut ja molemmissa on pistänyt silmään varsin stereotyyppinen tapa, millä japanilaiset kuvataan. Japanilaisten elämän tarkoitus, mikäli on Masseyta uskominen, on kohteliaisuuksiin käärittyjen ilkeyksien heittely ja jäykistä perinteistä johtuva kiusanteko. Kyllähän dekkareissa pitää olla juonittelua, mutta ei ihan koko kansakunta nyt siihen sorru. Jos noita kirjoja uskoo, samoin kuin useimpia ulkomaalaisten japanista tekemiä elokuvia, ovat kaikki japanilaiset varsin epämiellyttävää porukkaa. Mistähän johtuu, etten itse ole sellaiseen törmännyt? Luultavasti minun kielitaitoni ei vielä riitä katananterääkin viiltävämpien loukkauksien ymmärtämiseen. Senkö takia he hymyilevät jatkuvasti?

[Jari Lehtinen]

Kuulin kommentteja toisaalta Tappavan mangan käännösasusta. Kääntäjän pitäisi tietysti olla aika hurahtanut tyyppi, jotta oivaltaisi että "Kissa Kahvila" viittaa Ranman Nekohanteniin. Joten väliäkö tuolla.

[Jari Lehtinen]

Japanilaisten elämän tarkoitus, mikäli on Masseyta uskominen, on kohteliaisuuksiin käärittyjen ilkeyksien heittely ja jäykistä perinteistä johtuva kiusanteko.

Sitähän Suomessa ei esiinny suinkaan lainkaan.  

[Ossi Hiekkala]

Jotta ei sorruttaisi vääristelyyn, on huomautettava, ettei suomalaisten ole tapana peitellä pahansuopuuttaan korulauseiden taakse. Se tulee ilmi varsin selvästi. Ja siitä vielä ylpeillään.

[Tero Mäntylä]

Stan Sakai: Usagi Yojimbo 5-6 albumit
-Melkeinpä vain paranevat uusintakierroksilla. Erityisesti hymyilytti "Lone goat and the kid" tarina kun nyt on tullut "Lone wolf and the cub" sarjaan tutustuttua. Tietääkö joku onko tarina Sakain kunnianosoitus sarjalle vai onko "yksinäinen susi ja poika"-salamurhaaja tarina vanhempaa perua?

Saatan puhua läpiä päähäni, mutta... Muistaakseni Usagi olisi aloittanut seikkailunsa joskus vuoden 1984 paikkeilla. Kazuo Koiken Lone Wolf and the Cub sarjakuva on tietääkseni 1970 luvulta. 1970 luvulla ilmestyi myös Lone Wolf and the Cub niminen elokuva sarja. Ensimmäinen elokuva Lone Wolf and the Cub: Sword of Vegeance on vuodelta 1971 tai 1972. Sen enempää en elokuvista tiedä. Itse veikkaisin, että tarina Lone Wolf and the Cub on huomattavasti vanhempaa perua kuin sarjakuva ja elokuvasarja mutta enpä tunne japanin samurai tarustoa niin hyvin, että voisin mennä vannomaan.

[Leo]

Mä vastaan nyt vähän myöhässä...

Luin Tinttini loppuun.

Aloitin uuden jatkuvajuonisen strippisarjakuvan tekemisen -> http://www.geocities.com/leolehtinen/kallekotka
Ja päivitin aika perusteellisesti omia sivujani -> http://www.geocities.com/leolehtinen

Uusia sarjakuvia tein jonkinverran.

Uusin akkari tuli luettua ja ostin uusimman Iines-lehden.

Kirja-alesta ostin Reima Mäkisen "Ruskaa Pakkasella" ja Jarkko Vehniäisen "Kiviä niskaan!".

Valmistauduin Suuri Kupla -kisaan ostamalla Suuri kupla -kirjan.

Tällä viikkolla taisi tulla vain yksi viesti sivujeni vieraskirjaan Uskokaa pois palaute tekee ihmisen iloiseksi

Jalkapallojoukkueesta mut valittiin kymmenen joukossa Futsal -turnauksen (eikös se ole jotain jalkapallon tapaista?).

Tero auttoi mua Javascriptien kanssa. Kiitos Tero!

[Hazart]

Tällä viikkolla taisi tulla vain yksi viesti sivujeni vieraskirjaan Uskokaa pois palaute tekee ihmisen iloiseksi

Sitä on liikkeellä. Vaikka sivuillani on käynyt parin viikon sisällä satakunta ihmistä niin vain kaksi jätti merkinnän. Ei tuo vieraskirja oikein innosta... Jos saisi tuhat kävijää viikossa niin tulisi 20 merkintää

[Veli Loponen]

Juu. Mullakin kävijöitä on 200-1000 henkeä kuussa ja varmaan keskimäärin kerran kuussa joku kirjoittaa vieraskirjaan. Moni kyllä lähettää palautetta sähköpostilla, joten se vähän korvaa tilannetta.

Mutta luin taas yhden Alpha Flightin. Vielä 11 Byrnen tekemää jäljellä, sitten tulee Mignolaa ja muita.

[Esa]

Piirsin Erilaista lomaa noin kolme-neljä sivua. Tänään aloitin (just äsken) uuden sarjakuvan joka kertoo minusta! Se kertoo tästä päivästä, vaikkei tänään mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Innoittajana tähän toimi tietenkin Reiman Ruskaa Pakkasella. Pakko alkaa kirjoittaa omasta elämästä, kun olen niin huono tekemään käsikirjoitusta. Sarjakuvasta tulee 8-10 sivuinen. Piirsin ekan sivun kuvakäsikirjoitusta.

Lukemisen saralla ainoa sarjakuva jota luin oli uusi Akkari se oli ihan hyvä muistaakseni... Harmillista en löytänyt Dragon Ballia vielä, no ensi viikon ajankohtaisuuksissa sitten!

Edit. Sain hommattua Dragon Ballin. Äkkiä lukemaan!!!

[Osku]

Sitä on liikkeellä. Vaikka sivuillani on käynyt parin viikon sisällä satakunta ihmistä niin vain kaksi jätti merkinnän. Ei tuo vieraskirja oikein innosta... Jos saisi tuhat kävijää viikossa niin tulisi 20 merkintää

Jos allekirjoituksessa olisi sivujen osoite, niin saisit ainakin satunnaisen kävijän lisää. Saattaa tietysti olla sivu profiilissasi, mutta kun käytännössä noilla pikkusivuilla tulee käytyä mielijohteenomaisesti.

[Veli Loponen]

Ah. Hyvä, kun muistutit (vaikka kirjoititkin Harardille). Jätin aikoinaan kotisivuni mainitsematta, kun en sitä pystynyt päivittelemään. Mut nyt onnistuu, niin pistetään taas esille. Vaikka harvakseltaan vieläkin päivittelen...

[Leo]

Heti kun valitin viestien puutteesta niin sain aikamoista palautetta (vieraskirjaan) Pitäisiköhän olla hiljaa?

[vesa saarinen]

Tämän viikon sarjakuvalöytö oli P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio ja Tamperkele.

Ja se oli kirjaimellisesti sarjakuvalöytö sillä olen omistanut Tamperkeleen jo pirun pitkään. Albumi oli vain kadonnut hyllyyni, jonnekin toisten kirjojen taa, ja oletin jo että olen ikuisuuslainannut sen jollekulle. Niinpä riemu olikin suuri, kun Tamperkele löytyi piilosilta Kolmen muskettisoturin takaa.

Pitihän se sitten lukeakin.