Yksi DC:n historialtaan monimutkaisimpia hahmokokonaisuuksia ovat useat eri Manhunter-nimeä käyttäneet hahmot. Olen tätä yrittänyt itselleni selittää, mutta ehkä ymmärtänyt jotain väärin. Koetetaanpa tiivistää ja kysellä.
Ensimmäinen sarjakuvissa nähty Manhunter-nimeä käyttävä supersankari on Dan Richards, joka pukeutuu vaaleansinisiin trikoisiin ja dominomaskiin. Taustatarinansa mukaan hahmo on poliisikokelas, joka ryhtyy naamiosankariksi puhdistaakseen tyttöystävänsä veljen rikosepäilyistä. Tämä Manhunter oli alkuaan Quality Comicsin kulta-ajan sarjoissa nähty hahmo, jonka oikeudet siirtyivät DC:lle myöhemmin.
Samaan aikaan Qualityn Manhunterin kanssa 1940-luvulla DC kuitenkin julkaisi toisen, "oman" Manhunterinsa seikkailuja. Tämän oikea nimi on Paul Kirk, ja sankariksi hän päätyy superrikollisen murhatessa hänen poliisiystävänsä.
Kulta-ajan Manhunterit eivät koskaan seikkailleet yhdessä oikeissa 1940-luvun sarjoissa, mutta tapaavat Maa-2:lla sota-aikaan sijoittuvan All-Star Squadronin sivuilla. Dan Richards muuttaa Maa-X:lle muiden DC:n Quality Comicsilta hankkimien hahmojen tavoin.
1970-luvulla sarjakuviin ilmaantui kolmas Manhunter. Tämä hahmo on maailmanvalloitukseen tähtäävän Council-nimisen rikollisjärjestön aivopesemä ammattitappaja, joka kuitenkin nousee ohjelmointiaan vastaan. Alun perin tällä hahmolla ei pitänyt olla mitään yhteyttä aiempiin Manhuntereihin, mutta jossain tarinassa sen nimeksi ilmoitetaan Paul Kirk. Niinpä tekijät keksivät juonikuvion, jossa 1940-luvun samanniminen hahmo on joutunut metsästysonnettomuuteen Afrikassa, mutta Council säilyttää hänen kehoaan kylmätankissa ja muokkaa sitä vahvemmaksi huipputeknologiallaan. Järjestö myös luo tästä Manhunterista klooneja, jotka säilyvät sen kontrollissa. Tämä Manhunter kuolee myöhemmin, mutta voittaa vihollisensa Councilin.
Tähän vaiheeseen hahmon historiaa liittyy ensimmäinen kysymykseni:
1) 1940-luvun Paul Kirk -Manhunter seikkailee ennen Crisis on Infinite Earthsia Maa-2:lla (kuten All-Star Squadronissa näytetään), mutta 1970-luvun Manhunter (jonka siis annetaan ymmärtää olevan sama hahmo) asuu Maa-1:llä. Selitettiinkö tätä koskaan ennen Crisista? Sen jälkeenhän sillä ei niin ollut väliä, koska tarina sopi sellaisenaan siirrettäväksi uuteen jatkumoon, jossa multiversumia vanhassa muodossaan ei tunnettu.
Hieman 1970-luvun Paul Kirk -Manhunterin debyytin jälkeen ilmaantui sarjakuviin jälleen yksi uusi Manhunter. Sen alter ego on rikollisten puolustamiseen kyllästynyt oikeusavustaja Mark Shaw, joka liittyy Manhunters-nimiseen rikollisia metsästävään salaseuraan. Siltä hän saa puvun, joka muistuttaa 1940-luvun Paul Kirkin vetimiä.
Seuraavaksi paljastuu, että salaseuran takana ovat Manhuntereiksi kutsutut robotit. Nämä Suomessakin Teräsmiehissä 1-2/1989 nimellä Ihmismetsästäjät tavatut androidit ovat Universumin vartijoiden kauan sitten luomia, ja niiden alkuperäisenä tarkoituksena oli toimia jonkinlaisena galaktisena poliisina.
Ne jahtaavat pahantekijöitä ympäri avaruutta, mutta keskittyvät lopulta liikaa pelkästään oman käsityksensä mukaan pahojen olentojen metsästämiseen ja vähemmän oikeuden palvelemiseen. Manhunterit nousevat kapinaan Universumin vartijoita vastaan, mutta epäonnistuvat, suurin osa tuhotaan ja Vartijat perustavat Vihreän Lyhdyn Joukot korvaamaan pahat robotit.
Osa Manhuntereista jää kuitenkin toimintakykyisiksi ja jatkaa juonimista maailmankaikkeuden valloittamiseksi. Ne perustavat mm. Maahan edellä mainitun salaseuran, mutta eivät kerro sen jäsenille olevansa ilkeitä tappajarobotteja. Kun Mark Shaw saa tietää tämän, hän hylkää salaseuran ja alkaa toimia itsenäisesti, välillä rikollisenakin. Näihin käänteisiin liittyy toinen kysymykseni:
2) Onko 1940-luvun Paul Kirk jälkikäteen yhdistetty robotti-Manhunterien salaseuraan ja jos on, niin missä julkaisussa? Entä Dan Richards?
Anteeksi viestin pituus. Manhunterien historia on kyllä suloinen soppa, noiden mainitsemieni lisäksi DC:llä on ainakin kaksi samannimistä hahmoa lisää, sekä tietenkin J’Onn J’Onnz eli Marsilainen Ihmismetsästäjä (hieno suomennos Teräsmies 9/1988:sta). Nimi taitaa kuulostaa vähän liian hyvältä, ja siksi sitä on käytettävä vähän joka käänteessä.
