Mustanaamio

[Sampsa Kuukasjärvi]

Minä luen Nastista samalla sekä jännittävänä viihteenä ”tosissani” että naureskellen sen epärealistisuuksille ironisesti. Hyvä taide on minulle keskeistä. Kaupunkitarinoista en yleensä pidä. Kakkossarjat ovat aina olleet minulle kivoja, koska olen tutustunut niistä itselleni uusiin sarjoihin, vaikka en ole pitänyt kaikista, mutta itse Vaeltava Aave on ollut ja on yhä tärkein.

Mustista ei välttämättä tarvitse nykyaikaistaa: voitaisiin julkaista pelkkiä historiallisia juttuja taikka sijoittaa ”nyky-Mustis” 30- ja 40-luvulle. Yhtenä ikävyytenä näissä viime aikojen historiallisissa seikkailuissa on ollut aikakauden liian perusteellinen kuvaus itse seikkailun ja Mustiksen osuuden kustannuksella.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mielenkiintoinen tieto tuolla sen sijaan oli se että Ulf Granberg oli vielä eläkkeellä ollessaan toimittanut noita spessuja. Ja nyt siellä Ruotsissa ei ole töissä ketään joka homman osaisi tehdä, tai jolle se olisi jyvitetty.

Aika kaukaa haettua. Fantomenissa on vaihtunut päätoimittaja, mutta olisi Ruotsin päässä osattu edelleen valita sarjoja Suomeen.

Niin siis tuolla sivumäärän pudottamisella ei kyllä enää lisää lukijoita voiteta, kun kakkossarjojen julkaisemisen kanssakin alkaa sitä myöten olla nihkeätä.

Aika oudosti muuten viime vuonna Fantomenissa julkaistiin uutta ruotsalaista scifiä, mikä ei varmaan halvinta matskua ollut. Tänä vuonna kun sivumäärää pudotettiin, tosiaan nimenomaan kakkossarjat vähenevät.

Leppänen on näemmä muokannut tuota kirjoitustaan: on mm. korjannut tuon neljä spessua kuudeksi ja täsmentänyt Ruotsin Bullsin osuutta spesiaalin synnyttämisessä 2011.

Se on tietysti hyvä pointti mm. Leppäsellä (ja Kahkosella tässä ketjussa), että mikäli Egmont ei halua julkaista Mustanaamion lehteä, jokin muu taho saisi koettaa sitä. Onhan muidenkin sarjojen (esim. Star Warsin ja Tom & Jerryn) julkaisuoikeuksia jaettu Suomessa eri medioille.

Mitäköhän Leppänen tarkoittaa tekstinsä lopussa ”vanhojen Ruotsista kopioitujen vuosikertojen julkaisemisella”? Näköispainosvuosikerrat ovat suomalaisia. Suomessa julkaistiin alkuaikoina sarjoja eri järjestyksessä kuin Ruotsissa.

Talletetaanpas Leppäsen hieno, vihainen kuva tuolta blogista tähän. Mustanaamion eräs nimi on myös Kostaja.

[Dennis]

Luin Mustista Mustanaamion takia, se oli jo lapsuuden sarjis, itseäni nuo muut sarjikset eivät innostaneet.

Bamsen painos on todella vähäinen, se lienee seuraavana lopetettavien listalla?

Hyviä uutisia ovat Tex-kirjan menekki, siitähän otettiin toinen painos, samoin integraaleista Punaparta on kuulemma myynyt hyvin.

Perinteinen seikkailusarjis ei voi hyvin muuallakaan, jenkeissäkin rulettaa toimintasankarit, puhun siis lehdistä en sarjiskirjoista, lasken toimintasankarisarjakuviin mm Walking Deadin kaltaiset sarjikset.

[Reima Mäkinen]

Minä luen Nastista samalla sekä jännittävänä viihteenä ”tosissani” että naureskellen sen epärealistisuuksille ironisesti. Hyvä taide on minulle keskeistä.

Yhtenä ikävyytenä näissä viime aikojen historiallisissa seikkailuissa on ollut aikakauden liian perusteellinen kuvaus itse seikkailun ja Mustiksen osuuden kustannuksella.

Sama juttu. Tosin en minä nyt niin hirveästi ole Mustanaamiota lukenut. Ihan viime aikoina, ja varsinkin luettuani Sarjainfo 34:stä Markku Metsärannan artikkelin Mustanaamion Maailmankuva, olen alkanut miettiä myös noita Mustanaamion maailman pysyviä elementtejä ja sitä miten se maailma on niiden varaan rakennettu. Ilmeisesti Ruotsissa ollaan oltu MN-Universen rakentamisesta enemmän kiinnostuneita kuin jenkkilän päässä? (Näin hataraa mun tietous on...)

Historiallisissa seikkailuissa, varsinkin näissä uudemmissa rassaa juuri tuo että pyritään liikaa autenttisuuteen. Se tarkoittaa piirtäjille ihan turhaa ja ihan liikaa duunia ja lopputulos on aina kuitenkin puolivillainen. Sivujen pieni julkaisukoko (ruutujen määrä sivulla) sopii muutenkin huonosti detaljihifistelyyn, jota historiasarjoilta helposti odotetaan.

Se on tietysti hyvä pointti mm. Leppäsellä (ja Kahkosella tässä ketjussa), että mikäli Egmont ei halua julkaista Mustanaamion lehteä, jokin muu taho saisi koettaa sitä. Onhan muidenkin sarjojen (esim. Star Warsin ja Tom & Jerryn) julkaisuoikeuksia jaettu Suomessa eri medioille.

Ruottalaisilla täytyy olla joku ihme sopimus, jonka perusteella ne saa tuottaa sarjaa ja päättää sen kohtalosta. Toisaalta taas joku Sy Barry tai australian pojat saa vapaasti piirtää läpi ruotsalaisten tuottamaa kamaa. Näin toimii sarjakuvateollisuus.
Milläs ilveellä Seura sitten sitä Mustista julkaisee? Muistaakseni levittäjä oli BULL'S. Eikö Bull's sitten saisi myyda strippiä jos julkaisija olisi joku sarjakuvalehti?

Siksipä tekijät eivät saa pennin tai kopeekan hyrrää muualla kuin Ruotsissa ensi kerran julkaistuista töistään. [/i]

Epäoikeudenmukaiselta tuntuu.

Minusta taas tuo vaikuttaa pikemminkin sopimustekniseltä. Jossain haastattelussa Leppänen kertoili että piirustuspalkkioilla elelee mukavasti. Sai aikanaan mielestään paremmat rahat kuin reprohommista. Nyttemmin varmaan inflaatio on syönyt liksat, niinku muuallakin alan hommissa, mutta silti. Ihan sama meininki on Marvelilla ja DC:llä. Talo omistaa hahmot ja kaikki oikeudet. Käsikirjoittaja ja piirtäjä ovat vain töissä siellä ja periaatteessa liksa siis kattaa sekä itse työn että oikeudet. Voi mennä muuallekin töihin, ellei kiinnosta.  Se on sitä paljon puhuttua ammattilaisuutta. 

[Sampsa Kuukasjärvi]

Epäoikeudenmukaiselta tuntuu.

Niinhän Don Rosakin kertoi, että Egmont riistää tekijöitä maksamalla palkkion työstä vain kerran, ensimmäisen kustantajan kautta. Se on tuolla linkissä Rosan lopettamisen syy nro 1. (EDIT: Selvennetty tätä.)

Ihan viime aikoina, ja varsinkin luettuani Sarjainfo 34:stä Markku Metsärannan artikkelin Mustanaamion Maailmankuva, olen alkanut miettiä myös noita Mustanaamion maailman pysyviä elementtejä ja sitä miten se maailma on niiden varaan rakennettu. Ilmeisesti Ruotsissa ollaan oltu MN-Universen rakentamisesta enemmän kiinnostuneita kuin jenkkilän päässä? (Näin hataraa mun tietous on...)

Tuo Sarjainfon artikkeli on aika kiva katsaus. Joo, Ruotsissa Team Fantomen on yrittänyt yhtenäistää sukupuut ja Mustiksen esi-isien seikkailujen tapahtuma-ajankohdat.

Historiallisissa seikkailuissa, varsinkin näissä uudemmissa rassaa juuri tuo että pyritään liikaa autenttisuuteen. Se tarkoittaa piirtäjille ihan turhaa ja ihan liikaa duunia ja lopputulos on aina kuitenkin puolivillainen. Sivujen pieni julkaisukoko (ruutujen määrä sivulla) sopii muutenkin huonosti detaljihifistelyyn, jota historiasarjoilta helposti odotetaan.

Niin. Ruutujen määrä voisi olla täysin vapaa ja vaihteleva silloin kun sarja tehdään alun perin nimenomaan sarjakuvasivulle. Miksi kuitenkin ängetään 9 - 11 ruutua joka sivulle ja vielä lisäksi hirveä määrä tekstiä ihan kuin sarja olisi kooste jostakin 50-luvun aikakauslehtien jatkosarjoista? Jos halutaan saada sarjalle nuorempia lukijoita, pitäisi olla vapaampaa ja kevyempää kerrontaa - välillä vain muutama ruutu, jopa vain yksi ruutu sivulla jne. niin kuin nykyaikaisissa sarjakuvalehdissä ja -albumeissa on. Olisi se vaihtelevampaa myös vanhemmille lukijoille. Joskus tuntuu, että ruotsalaiset toimittajat eivät ihan mieti asioita.

[Lurker]

Käsikirjoittaja ja piirtäjä ovat vain töissä siellä ja periaatteessa liksa siis kattaa sekä itse työn että oikeudet. Voi mennä muuallekin töihin, ellei kiinnosta.  Se on sitä paljon puhuttua ammattilaisuutta. 

Niinhän Don Rosakin kertoi, että Egmont riistää tekijöitä maksamalla palkkion työstä vain kerran, ensimmäisen kustantajan kautta.

Lain mukaan tekijälle pitää maksaa palkkio, jos kustantaja vaihtuu. Tästähän tuli päätös Suomessa Loisto-pokkareiden suomennospalkkioiden uudelleenmaksamisesta. Egmont ilmeisesti on sama kustantaja, vaikka lehtiä julkaistaan eri maissa, eri kielillä.

Uskoisin esimerkiksi Thorgalin tekijöiden saavan palkkion kustantajansa kautta, kun heidän töitään julkaistaan Fantomenissa; mutta hekin todennäköisesti vain kerran.

[Reima Mäkinen]

Lain mukaan tekijälle pitää maksaa palkkio, jos kustantaja vaihtuu. Tästähän tuli päätös Suomessa Loisto-pokkareiden suomennospalkkioiden uudelleenmaksamisesta. Egmont ilmeisesti on sama kustantaja, vaikka lehtiä julkaistaan eri maissa, eri kielillä.

Minkä maan lakia tässä sovelletaan? Sarjan myyjän vai sarjan ostajan? En kyllä usko että vaikka supersanteripiirtäjät mitään Suomessa julkaistuista töistään kostuvat. Syndikaateillahan toimitaan toisin, eli kaikista julkaisuista, oli maa mikä hyvänsä, maksetaan muutama ropo. Tuossa mainitsemassasi tapauksessa molemmat kustantajat ovat suomalaisia.

Sori, meni offtopikiksi.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ruottalaisilla täytyy olla joku ihme sopimus, jonka perusteella ne saa tuottaa sarjaa ja päättää sen kohtalosta. Toisaalta taas joku Sy Barry tai australian pojat saa vapaasti piirtää läpi ruotsalaisten tuottamaa kamaa. Näin toimii sarjakuvateollisuus.
Milläs ilveellä Seura sitten sitä Mustista julkaisee? Muistaakseni levittäjä oli BULL'S. Eikö Bull's sitten saisi myyda strippiä jos julkaisija olisi joku sarjakuvalehti?

Käsitän mainiosti sen rajoituksen, että pelkästään Egmont saisi julkaista Fantomen-lehden tuottamaa aineistoa, samoin kuin vanhaa Semicin julkaisemaa matskua.

Kaiken järjen mukaan kuitenkaan minkään ei pitäisi estää strippisarjojen julkaisemista kokoelmina. Bull’s tosiaan jakaa oikeuksia niihin. 80-luvun alussa Jalavan Suuressa sarjakuvakirjassa esitettiin kokonainen Ray Mooren piirtämä strippiseikkailu, ja sanomalehti Ilkka on julkaissut Mustis-strippien kokoelmia. Saattaa olla, että Egmontilla on yksinoikeus sarjakuvalehtiiin ja spesiaaleihin.

Mitenköhän on amerikkalaisten, italialaisten ja saksalaisten Mustis-seikkailujen lupien laita? Entä uusien Mustis-juttujen teko vaikkapa Suomessa? Kaikki kai riippuu Pohjoismaissa Bull’sista.

[Janne]

Minä ostaisin oitis, jos julkaistaisiin massiivisina koostealbumeina Mustanaamion parhaimpia seikkauluja. Onko missään ollut keskustelua tai äänestystä parhaista Mustis-tarinoista?

[X-men]

Ainakin täällä tullut Mustis oli parempaa kuin Kings Watchissa oleva, toki jos on ensin lukenut KWta ja sitten lukenut pohjoismaista Mustista niin sitten pitäminen voisi olla toisinpäin.

[Kahkonen]

Minä ostaisin oitis, jos julkaistaisiin massiivisina koostealbumeina Mustanaamion parhaimpia seikkauluja. Onko missään ollut keskustelua tai äänestystä parhaista Mustis-tarinoista?

Joka vuosi ainakin valitaan Ruotsissa ja Norjassa vuoden paras tarina. Siellä on tällaisia joukossa:
- Häät, 22. Mustanaamio (kaksoset syntyvät), Rexin tarina
- Hero, Devilin taru
- Ensimmäinen Mustanaamio (Leppäsen 85, ei Barryn 2009 Spesiaalissakin ollut)
- Viimeinen yksisarvinen (Mustanaamio kamppailee, pitäisikö hänen säästää yksisarvisen parantava sarvi läheisiään varten vai pelastaako hän sillä rikollisen, jonka halvaantumisen hän aiheutti)
- Tulikoe ("Ozymandis on nimeni...")
- Hoogaanin kosto
- Viidakkopartio -Selvä! Loppu! (Lubanga määrää Viidakkopartion lopetettavaksi)
- Singh-merirosvot (ensimmäinen Mustanaamio-tarina)

Uudemmissa on pari Reimerthin & Leppäsen historiallista sormustarinaa, viimeisen Spesiaalin Walkerin pojat -tarinat. Jopa Adeninlahden merirosvot, joka on käsikirjoitukseltaan ja piirroksiltaan suomalaisten tekemä.

Näiden ulkopuolelta vaikkapa Nelinkertainen kaksintaistelu (Viidakkopartion perustaminen), Tuntematon päällikkö, Paholaisen veljeskunta -trilogia, viisiosainen Kulta-Runarin arvoitus, kolme tarinaa, joissa Mustanaamio Maltan ritarina. Hernekeppi. Varmaan jossain äänestetty parhaiksi, tai jos ei ole, niin pitäisi olla.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mustis-lehden vuoden parhaita tarinoita valittiin aikoinaan Suomessakin.

Kahkonen luetteli joitakin seikkailuita, joita monet arvostavat. Tarkemman listan norjalaisten ja ruotsalaisten lukijoiden valinnoista näkee esim. täältä sivun alaosasta.

Todellakin viimeisen MN-spesiaalin Kohtalon vankien (myynnissä vielä ensi keskiviikkoon saakka) ensimmäinen osa äänestettiin parhaaksi tarinaksi sekä Ruotsissa ja Norjassa, ja myös toinen osa parhaaksi Norjassa. Minusta nämä valinnat olivat kummallisia, koska seikkailutarinoina ne eivät oikein toimi.

Mikäs tuo Hernekeppi on?

Mustanaamio-seikkailuita on olemassa niin iso määrä, että ”parhaimmista” pitäisi tehdä pitkä kokoelmasarja. Punaisen lohikäärmeen rosvot, Varisliiga, Öinen vaara, Lady Luck (Felmangin versio), Hanta-noita, Kula-Ku-tarinat…

Kvaakissa ei ole taidettu keskustella laajemmin parhaista seikkailuista.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mustanaamioita on oikeastaan kolme. Alkuperäinen tyly jätkä, ruotsalainen maailmanhalaajahumanisti ja nykyinen amerikkalainen päivittäinen perhesarja.

Amerikkalaisissa sarjakuvalehdissä on nykyään alkuperäinen. Muiden maiden sarjakuvalehdissä julkaistaan kaikkia sekaisin.

Tekijästä riippuen nämä ottavat jonkin verran vaikutteita toisiltaam, ettei raja jyrkkä ole.

Heh, hyvä tuo "maailmanhalaajahumanisti".

Uusissa Amerikan lehdissä taitaa olla aina vaan tyly jätkä, mutta en pidä sitä ollenkaan samana miehenä kuin alkuperäistä sanomalehti-Mustista. Uusi jenkkiversio sarjakuvalehdissä kun on pelkkä rymistelijä eikä mystinen hiipparoija. Laskisin sen omaksi versiokseen.

[Kahkonen]

Joo, rymistelijä on parempi kuvaus.  Maailmanhalaajahumanistikin on vanhempaa perua kuin ruotsalainen tuotanto. Tulee mieleen jotkin Sy Barryn aikaiset tarinat.

Hernekeppi eli Boomsbyn vanki eli Haikara-heimon päällikkö. Ruma ankanpoikanen -tyyppinen tarina. Ilmestyi siinä isossa Mustanaamio-kirjassa, jossa oli tuo Tulikoekin.

[Lurker]

Joo, rymistelijä on parempi kuvaus.  Maailmanhalaajahumanistikin on vanhempaa perua kuin ruotsalainen tuotanto. Tulee mieleen jotkin Sy Barryn aikaiset tarinat.

Se oli tosiaankin se Sy Barryn versio, joka muuttii puuhun asumaan. Ja totta vie perusti vielä sen luonnonsuojelualueenkin, jonne vie uhanalaisia eläimiä. Mikä sen saaren nimi nyt oli. Eden?

Älkäämme unohtako tätä kotoperäistä versiota Mustiksesta: