Pakko hiukan ylistää uusinta numeroa, 12-13/09. Kaikki mikä on Mustanaamiossa hyvää, löytyi tästä numerosta: tunnelmat ovat hienoja, Mustis syöksyy suoraan vaaroihin ja kohtaa kuoleman virnistellen. Tarinoihin on saatu mielenkiintoa hakemalla pohjaa tosimaailmasta & myyteistä. Tosin naiskauneutta edusti "vain" Diana bikineissään, mutta kauniimmaksi piirrettynä, kuin mitä viimeaikoina on totuttu näkemään. Thorgal nousi kuitenkin hienossa tunnelmassaan jopa Mustisten yläpuolelle ja Bernard Princekin oli tavallista jännittävämpi, purkautuvan tulivuoren uhan alle sijoittuvassa seikkailussa (joka tosin oli tarinan osa 2/2).
Ainoat minukset tulevat yhden sivun sarjoista: Latigo on edelleen esimerkki siitä, miten yhden stripin ideaan voi tuhlata kokonaisen sivun, Hermanni puolestaan siitä, että huonoon makuun perustuvat vitsit eivät yleensä naurata.
Ei tämä tietenkään mikään uuden vuosituhannen Mustis ollut, ahneet konnat pistetään edelleen kalterien taa ja hyvikset lyövät kättä päälle. Mutta joka muuta kaipaa, jättäköön Mustanaamion rauhaan.