Mustanaamio

[Veli Loponen]

Vai tarkoititko, Veli, pelkkiä hänen Mustis-juttujaan kirjastona? Vähän sama tilanne niissäkin. Monilta Mustiksen ystäviltä jo löytyy monta kymmentä hänen piirtämäänsä Mustis-tarinaa.

Joo, Mustanaamiota tarkoitin. Ja voit olla oikeassa, että kiinnostusta ei oikeasti olisikaan. Itse ajattelen niin, että monilla nykyharrastajilla kuitenkin on nostalginen suhde Leppäsen tarinoihin ja kun kyse on kuitenkin suomalaisesta Mustanaamio-tekijästä, sarja voisi saada lisäpotkua ja huomiota laajemminkin. Mistään hienosta kovakantisesta kirjastosta en sentään haaveile. Mutta sekin toki riittäisi, jos suomeksi julkaistaisiin edes noi suomentamattomat jaksot.

Nämä Leppäsen myöhemmät eivät yllä lähellekään viime vuosituhannen tasoa. Ikä näkyy piirroksissa ja käsikirjoitukset pakkasivat tapahtumat ja dialogin turhan tiukkaan. Kompletistille toki mielenkiintoisia myös nämä Leppäsen loppupään Mustikset.

Toki ikäkin varmasti vaikuttaa, mutta luulen värillisyyden olleen yksi syy siihen, että Leppäsen tarinoiden tunnelma muuttui. Toinen oli sitten se, että jossakin vaiheessa Mustanaamio-tarinoita tosiaan lyhennettiin ja tavaraa oli vähän liikaa. Jo lähtökohtaisestihan nämä Ruotsin tuotannot ovat tiiviisti tehtyjä, kun niissä on seurattu eurooppalaista ruutujakoa, niin että sivulla on järjestään lähes kymmenen ruutua. Tämä on ilman tekstiäkin jo raskaampaa kuin amerikkalainen supersankarisarjakuva, jossa ruutuja on huomattavasti vähemmän sivua kohden. Seikkailu- ja toimintasarjakuvassa tällä on kuitenkin merkitystä. Liian täyteen pakattu sivu hidastaa lukemista ja tekee samalla toiminnastakin hidasta. Toki vastapainona on sitten esimerkit amerikkalaista supersankarijulkaisuista, joissa sankarit ehdivät käymään kokonaisia keskusteluja tippuessaan pilvenpiirtäjän katolta alas.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tässä eräs vanhempi asia, joka osui silmiini, kun luin ruotsalaisesta Fantomen-kirjasta vanhoja McCoyn piirtämiä tarinoita, joita ei ole julkaistu suomeksi.

Suomalaisen Mustis-albumin Rubiinihäät (2017) sivulle 36 yhden artikkelin loppuun on tullut Suomessa virhe. Siinä lukee, että japanilainen tarkka-ampuja haavoitti Dianaa seikkailussa ”Tyrannin tuho”, joka on nähty suomeksi Mustanaamiossa 10/1972. Liitän oheen skannin albumista.

Todellisuudessa tämä haavoittuminen tapahtui ihan eri tarinassa, seikkailussa ”Mustanaamio lähtee sotaan”, jota ei ole milloinkaan julkaistu kootusti suomeksi. Se on vuosilta 1942–43. Dianan haavoittuminen tapahtuu stripissä 23.12.1942. Minulla on seikkailu sekä englanniksi että ruotsiksi, juuri nyt käsillä on ruotsinkielinen versio. Panen kuvan kirjasta tähän.

Rubiinihäiden suomentaja tai toimittaja on sekoittanut kaksi saman nimistä tarinaa luultavasti PhantomWikin kautta. ”Tyrannin tuho” käsittelee Bengalin valtataistelua. Se on toinen osa ”The Mysterious Ambassador” -tarinaa vuosilta 1962–63. Tarinan ensimmäisen osan ruotsinkielinen nimi on ”Krig i djungeln” eli ”Sota viidakossa”.

Myös ”Phantom Goes to War” on kyllä ruotsalaiselta nimeltään juuri ”Krig i djungeln”, mutta siinä siis on aiheena sen aikainen toinen maailmansota.

Todella antoisaa tekstiä tuo sarjoja taustoittava teksti Rubiinihäissä.

[Timo Ronkainen]

Vasta nyt sain luettua Karpaattien vampyyri -kokoelman sarjat. Sen päättävässä kaksiosaisessa aikamatka-seikkailussa Linnan aarre/Kapitoliumin vanki kuvataan selvästi roomalaisten tekemä Jerusalemin hävitys, joka tapahtui vuonna 70 jkr. Silti Phantom-wiki väittää että sarjassa esiintyvä keisari olisi itse Julius Caesar, mikä ei voi pitää paikkaansa, sillä tuolloin Julle oli ollut kuolleena toista sataa vuotta. Eikä Caesar edes ollut keisari, vaikka antoikin maailmalle keisari-caesar arvonimityksen (ynnä sekä myös tsaari/czar). Tuolloin keisarina oli Vespasianus. Hail ceasar huudettiin toki keisareille (kaiketi), mikä toki voi hämmentää ja sotkea.
En tiedä kuka wiki-artikkelin on tehnyt, enkä tiedä miten sen voi korjata.

Timo

[Garwin]

Totta puhut Timo. Wiki-artikkelit eivät aina ole luotettavia. - Kuinka moni muuten tiesi, että Gaius Julius Caesarin aikalaiset lausuivat nimen Caesar suunnilleen muodossa "Kaisar". Klassisen latinan ääntämissääntöjen mukaan C ääntyy aina kovana K:na ja diftongi ae ääntyy kuten suomen kielen ai. Huomasin yllättäen jossain vaiheessa, että nykyään kun luen vaikkapa historiallista romaania, jossa joku legioonalainen sanoo nimen Caesar, lausun sen omassa mielessäni tuossa muodossa, Kaisar, mutta Asterixia lukiessani en, outoa. 

[Lurker]

Totta puhut Timo. Wiki-artikkelit eivät aina ole luotettavia. - Kuinka moni muuten tiesi, että Gaius Julius Caesarin aikalaiset lausuivat nimen Caesar suunnilleen muodossa "Kaisar". Klassisen latinan ääntämissääntöjen mukaan C ääntyy aina kovana K:na ja diftongi ae ääntyy kuten suomen kielen ai. Huomasin yllättäen jossain vaiheessa, että nykyään kun luen vaikkapa historiallista romaania, jossa joku legioonalainen sanoo nimen Caesar, lausun sen omassa mielessäni tuossa muodossa, Kaisar, mutta Asterixia lukiessani en, outoa. 

Kyllä Suomessa tuo latinan ääntämys noin opetetaan latinan tunneilla.

[hdc]

Jep, taitaa olla hämääntynyt niistä Caesar -huudoista.
Ja ääntämys tosiaan vuosisatojen mukana muuttuu, joten latinantunneilla suosittu kysymys on että soittaako Sisero selloa vai koittaako Kikero kelloa. Antiikin latinistit valitsevat tietysti jälkimmäisen, keskiajalla soi sello. 

[Timo Ronkainen]

Amerikkalaisten elokuvien ja sarjojen mädättämänä luen ja kuulen mielessäni aina Hail Siisö.

Timo

[Korsto-Mikko]

Lueskelen tässä uusinta Mustanaamio-kokoelmaa, Sormusta. Minun on yhä vaikea päättää, miten suhtautua näihin Petri Aarnion henkilökohtaisiin intohimoprojekteihin: Toisaalta on hienoa, että suomeksi ylipäänsä julkaistaan Mustanaamio-kokoelmia ja on hienoa, että Aarnio jaksaa nähdä vaivaa kuvituksen ulkonäön suhteen.

Mutta, samaan aikaan julkaisuvalinnat tuntuvat miellyttävän lähinnä häntä itseään: ei aiemmin suomentamattomia sarjoja eikä Leppästä, joita molempia Kvaakissa ja Facebookissa on lukuisia kertoja toivottu - onneksi tuleva Aparo-kokoelma tekee tähän toivotun, noh, ainakin poikkeaman.

Vielä enemmän minua häiritsee välipitämättömyys sarjakuvien tekstien suhteen. Sormus-teoksen etusivulla myönnetään, että "suomennokset heijastavat omaa aikaansa" eli niistä ei toisin sanoen ole vaivauduttu korjaamaan edes räikeimpiä kirjoitusvirheitä, joita puhekuplissa suorastaan vilisee: kirjaimia puuttuu, sama sana toistuu, lauseessa on sekavasti sama verbi kahdessa eri muodossa jne. jne.

Ainakin itselleni tekstin sujuvuus vaikuttaa jopa kuvien ulkonäköä enemmän siihen, kuinka hyvin pystyn uppoutumaan sarjakuviin.

Sentään ainakaan vielä ensimmäisen 60 sivun aikana en ole törmännyt aiemman osan kaltaisiin täysin vääriin tai kokonaan tyhjiin puhekupliin. Kai sekin on jotain.

Vaikka vankkumaton Mustanaamio-keräilijä ja -fani olenkin, tämänkin teoksen tyydyin uusintojen ja surkeiden tekstien vuoksi lainaamaan kirjastosta. (Paha merkki sen sijaan on jo ennakkotilattu.)