( Seuraavassa ei ole varsinaisia spoilereita, vain yleisiä havaintoja ja mietteitä. )
Ostettu ja luettu. Hiukan kahtalainen tunnelma tästä jäi. Vaikka olikin kokonainen albumi ja kaiketi ihan kokonainen tarinakin, niin tämä vaikutti vasta johdannolta. Jää kyllä sellaiseen kohtaan, että varsinaisen tarinajatkumon aloittaminen siitä olisi erikoista.
Dekkarimaisuudesta huolimatta tarina tuntui oudon juonettomalta. Se myös laahasi jossain määrin tai ehkä se oli vain tunnelman luontia. Henkilöissä ei ollut sinänsä moittimista, vaikka suppeassa henkilökaartissa ei suuria persoonallisuuksia tai suuria tunteita oikein ollutkaan. Kaikki oli hyvin hillittyä. Mutta se takakannen mainitsema "maaginen realismi" ei oikein sopinut minusta tämän tyyppiseen tarinaan.
Kansi oli hieno, ehkä hiukan liiankin, sillä sisäsivujen tyyli oli sen jälkeen pieni pettymys. Osa kuvista oli todella hienoja, mutta turhan usein vastaan tuli aika huolimattomalta ja jopa hiukan laiskoilta vaikuttavia ruutuja. Erityisesti kasvot näyttivät välillä omituisilta. Harmi, sillä Puikkonen selvästi kuitenkin osaa piirtää. Ehkä kyseessä on vain totuttelua uuteen mediaan. Ohuet viivat myös välillä hukkuivat hiukan laikukkaaseen väritykseen.
Johdantona tämä oli ihan lupaava, mutta toivottavasti tekijät petraavat hiukan, sillä tässä on kuitenkin ainesta hienoon sarjaan. Käsikirjoitukseen hiukan potkua ja piirroksiin huolellisuutta, niin hyvä tulee.
Nyt oikoluettuna tämä teksti vaikuttaa hiukan turhankin negatiiviselta, sillä oikeasti pidin tästä albumista. Aion pysyä jatkossakin mukana. Ja erikois+ siitä, että tämä sai minutkin sille tuulelle, että voisi taas piirrellä jotain pitkästä aikaa. Se kertoo aina hyvää sarjakuvasta, jos se saa lukijankin tekemään jotain
