Tähän päivään asti jaksoin juosta kämpälleni kuin Lassi odottaessa kopterihattuaan."Tänään se on varmaan tullut." Mutta ei näkynyt ei ja hermo petti ja piti mennä kirjakauppaan.
Ensivaikutelmat, tämähän näyttää lehdeltä jossa on sarjakuvia, ei sarjakuvalehdeltä, jota voi käyttää vessapaperin korvikkeena paperialan lakon jatkuessa. Siis esineenä hyvän näköinen, erottuen jo täten perus Mustanaamiosta. Toisaalta se on ohut, halpa, mutta ohut. Tässä voi olla ostajalla se päätöksenteon paikka, kuinka pitkän lukukokemuksen saan. Eli oliko se lehti a) halpa mutta ohut, b) halpa ja ohut, vai c) halpa ja hintaan nähden paksu.
Sitten lehden sisäpuolelle.
Roihuvuori: ei mitään ratkiriemukasta, hymähdin lähinnä visuaalisesta ilosta, sillä pölyimuri hämähäkinjaloilla on aika vinha näky.
Bioutifoulland: erinäköistä (siis ääriviivatonta) jälkeä, jota katsoo mielellään, tarina semmoista pikkuhauskaa
Zombiet: rokrokrok, homma toimii, kokonainen kertomus jossa saadaan hahmotkin esiteltyä. Vaikka tekijät ovatkin amerikkalaisia niin Davisin jälki on aina ollut hyvin eurooppalaista, niin nytkin.
Haastattelu: Lyhyt oli, mutta kivaa luettavaa. Tämmöinen pieni info tuo hieman lisää lihaa tarinoiden ympärille.
Praedor: mikä näissä väreissä oli muka vialla, paljon paremman näköistä kuin edellisessä. Tarinakin meni pienenä huumoripalana varsin oivasti.
Minun pihani: Tarinana parempi kuin Bioutifoulland, semmoinen neutraali suoritus. Hieman parempi olisi jo hyvä ja hieman heikompi huono.
Henriettte: neutraali samaan tapaan kuin edellinenkin.
Petter&Patteri: heehee, tämähän oli hauska.
Ja sitten se lehti jo loppuikin.
Hyvä paperi, värit ja kuvat näyttivät sillä hyville, tarinoiden painotus huumorin puolelle-> siis kevyttä luettavaa. (Tosin zombietarinassa riittää hieman purtavaa, viittaus nekrofiliaan??) Eli kaikenkaikkiaan hyvää luettavaa, mutta ei erityistä kokonaisvaltaista neroutta, siis asteikolla 1-5 tulee 4.
Älkää nyt ainakaan Zombeja tiputtako pois kun tarinan perusteet ja 1 hahmo on jo näin hyvin kerrottuna.
