Tutustuin sähköisenä Ihmeiden aikaan, kun olin lukenut Mooren tarinan.
Ei tämä minuunkaan juuri iskenyt. Olihan se perusidealtaan aivan hauska keikautus, kun vaihdettiin tavallisen ihmisen näkökulma. Tarinat olivat kuitenkin vähän vaisuja. Andy Warhol -jakso oli kuitenkin aika muikea, monin tavoin.
Eniten tätä lukiessa näkyivät sen tekoaikana suositut metkut, niin Gaimanin kuin Buckinghamin osalta, kuten Kreegah asiaa jo sulavammin luonnehti.
Tekijät nousivat myöhemmin omiin sfääreihinsä ja mieluusti näkisin sen limboon uponneen jatkon. Tässä aloituksessa kun luvataan sellaista, mikä voisi hyvin kehiteltynä taas vetää miraakkelimiehen kovaan nousuun.