Marvelman / Miracleman

[Jarkko Sikiö]

olen saanut mielikuvan, että se on melko vaikeatajuinen.

Suosittelen, että tutustut opukseen ja samaa voi suositella kelle hyvänsä, jos koskaan on trikoot puristaneet. Ihan syystä tätä on luonnehdittu Graalin maljaksi.

Sellaista asioiden loksahtamista kohdalleen on paljon mukana, mutta ei se vaikeatajuiseksi mene missään vaiheessa. Kenties lehtinä luettuna on ollut vaikeampi pysyä kärryillä, kun edeltävät tapahtumat on jo ehtinyt unohtamaan.

Kokoelman viimeinen kolmannes ("kolmas kirja") menee loppua kohden hätäillen pakettiin, vaikka siinä on vielä paljon hyvää mukana.

Ihan käsittämätön tärkeä lukupaketti supersankarien ystäville.

[Chemo]

Kuten myös Watchmmenin tyypit viime kädessä ja
Miraclemanin Mike Moran ja hänen vaimonsa ovat
tavallisia, traagisia hahmoja jotka joutuvat korkeampien
voimien pyöritykseen. Juuri tämä supersankaruuden
valottama arkisuus olikin yksi hienoimpia valtteja
varhaisen Mooren repertuaarissa.

Nämä ovat tosiaan mainioita variaatioita hahmoista, joilla on tavispersoona, ja sankaripersoona.

Halo Jones oli hahmo jolla nimenomaan ei ollut mitään salaista henkilöllisyyttä ollenkaan. Voisin nostaa tähän mukaan myös Rämeen olennon - siinähän on hahmo, jolla puolestaan ei ole tavallista henkilöllisyyttä ollenkaan. Herkullista kikkailua oli esim. ekan kirjan jakso jossa tämä asia paljastuu olennolle.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Itselläni kävi sillä tavalla että pidin Moorelta arvossa From Helliä (englanniksi tietenkin, Liken luokattoman suomennoksen sijaan) ja Tappava pila taisi myös löytyä hyllystäni Bollandin hienojen piirrosten takia.

Jep, Helvetistä-sarjan suomennoksesta löytyy joitakin pahoja väärinymmärryksiä, esimerkiksi wicca-sanasta ja eräistä muista kääntäjällä ei ole mitään hajua. Mutta kun se tehtiin, netti oli vasta tulossa eikä siellä ollut vielä silloin paljon aineistoa, josta olisi voinut tarkistaa asioita.

[Chemo]

Alkuperäisen *ALAN MOORE* kirjoittajan Miracleman Adlibriksen kamppiksessa 9,90 eur: http://www.adlibris.com/fi/kirja/ihmeellinen-miracleman-9789520114657?campaignId=91c70936-cb19-4dcd-8d03-a26f10796596

[MTT]

No niin. Viimeinkin sain lukupinossa siihen vaiheeseen että otin Liken Miraclemanin käsittelyyn. Onkohan muilla sivun 64 jälkeen sivu 81. Onko vain numeroinnissa virhe vai puuttuisiko tästä jotain? Saattaa olla että tätä on käsitelty jo jossain muualla mutta ei nyt sattunut kohdalle.

[Chemo]

Onkohan muilla sivun 64 jälkeen sivu 81. Onko vain numeroinnissa virhe vai puuttuisiko tästä jotain?

Mun kappaleessani ei ole tuollaista katkoa. Eli sivun 64 jälkeen on sivu 65.

[MTT]

Mun kappaleessani ei ole tuollaista katkoa. Eli sivun 64 jälkeen on sivu 65.

Thanks. Tarvii sitten ottaa yhteyttä Likeen asian tiimoilta.

Edit...
Ja seuraavaksi sivut 81-96 on kahteen kertaan. Juu selkeästi joku painohäiriö.

[J Lehto]

Silver agen aikaan tuli ainakin kolme numeroa lehteä,
jossa eri tekijöiden lyhykäisiä, MM-maailmaan sijoittuvia tarinoita

[xml]

"Neil Gaiman - Mark Buckingham: Miracleman - Ihmeiden aika (Miracleman - The Golden Age)"
Tämä on ilmestynyt, ainakin Akateemisessa oli hyllyssä.

[Lurker]

"Neil Gaiman - Mark Buckingham: Miracleman - Ihmeiden aika (Miracleman - The Golden Age)"
Tämä on ilmestynyt, ainakin Akateemisessa oli hyllyssä.

Sarjakuvaruudussakin pitkä esittely.

Vuonna 1986 nuoren Neil Gaimanin puhelin soi. Luurista kuului erään toisen, hieman iäkkäämmän brittikirjoittajan ääni, joka kysyi, haluaisiko Neil kenties jatkaa hänen jäljissään Miracleman-sarjakuvan kirjoittamista? Mutta, möreä ääni varoitti, minun tarinani loppuu siihen, että kaikki maailman ongelmat on ratkaistu, rikokset, nälänhätä ja puute hävitetty. Sarjan jatkaminen siitä pisteestä ei olisi mikään helppo homma. --

[tmielone]

"Neil Gaiman - Mark Buckingham: Miracleman - Ihmeiden aika (Miracleman - The Golden Age)"
Tämä on ilmestynyt, ainakin Akateemisessa oli hyllyssä.

Tämä tuli viime viikonloppuna luettua ja ihan positiivinen maku siitä jäi vaikkei kirjassa oikein mitään erityistä tapahtunutkaan. Oli vähän sellainen leppoisa fiilistelymeininki koko ajan. Jos alkuperäinen sarja ei ole hyvässä muistissa, niin ei tästä saa varmaan mitään irti. Taide on tekoajalleen tyypillistä, joten se ei ole ihan joka tarinan osalta kestänyt aikaa.

Mutta joo, kyllähän jokaisen vakavasti otettavan sarjakuvaharrastajan pitää tuo lukea. 

[Toni]

Hoplaa!

Tähtivaeltajablogissakin uuden Miracleman-albumin arvostelu:

Miracleman: Ihmeiden aika on takuuvarmasti yksi vuoden 2017 vaikuttavimmista sarjakuvajulkaisuista. Siitäkin huolimatta, että se humahtaa Suomeen lähes 30 vuoden takaa. Loistavasta kun on vaikea pistää paremmaksi.

http://tahtivaeltajablogi.com/2017/09/28/sarjakuvat-miracleman-ihmeiden-aika/

Näköjään ollaan luettu Sarjakuvaruudun kanssa ihan samoja lähteitä, kun tekstit alkavat ihan samalla tavalla!

[Kreegah Bundolo]

Mutta joo, kyllähän jokaisen vakavasti otettavan sarjakuvaharrastajan pitää tuo lukea.  

Sen voi tietty kuka tahansa kyseenalaistaa että olenko vakavasti otettava sarjakuvaharrastaja tai edes vakavasti otettava ihminen mutta Gaimanin käsikirjoittama Miracleman ei ole miltään osin pakollista tai edes suotavaa luettavaa kenellekään. Sietämättömän huonosti piirrettyjä kaikki numerot. Monet ratkaisut jotka näyttävät taiteellisesti jännittäviltä, ovat mitä todennäköisimmin olleet pakon sanelemia kun pitää pukata lehteä tulemaan tietyssä aikataulussa. Samaa kuvien osalta juksaamista ja kopiokoneen hyötykäyttöä sivujen täyttämiseen käyttivät samat tekijät ja muutkin myöhemmin Vertigolla. Se oli ihan jännittävää silloin aikoinaan mutta tuntuu nyt myöhemmin laiskottelulta. Harvemmin se samojen kuvien toistaminen tai kopiokoneella suurenteleminen ja pienenteleminen on silleen perusteltua etteikö olisi ollut kerronnallisesti parempi piirtää jotain muuta niihin ruutuihin. (Totean tämän kokemuksesta koska itsekin käytin samaa tekniikkaa monesti kiireen yllättäessä 90-luvulla). Gaimanin teksti ei ole yhtään parempaa: Nuoren, aloittelevan käsikirjoittajan tekotaiteellista, mukasyvällistä yrittämistä.

Kovasti halusin pitää Gaimanin kirjoittamasta Miraclemanistä, koska arvostan Mooren kehittelemää konseptia korkealle ja Gaimania arvostan myöhempien teostensa takia, mutta valitettavasti kävi tälleen. Myös Mark Buckingham kehittyi huimasti ihan muutamassa vuodessa Miraclemanin jälkeen.

(kommentit pohjaavat alkuperäisiin lehtiin 80-luvulta, suomenkielistä kirjaa en ole lukenut)

[tmielone]

Sen voi tietty kuka tahansa kyseenalaistaa että olenko vakavasti otettava sarjakuvaharrastaja tai edes vakavasti otettava ihminen mutta Gaimanin käsikirjoittama Miracleman ei ole miltään osin pakollista tai edes suotavaa luettavaa kenellekään. Sietämättömän huonosti piirrettyjä kaikki numerot. Monet ratkaisut jotka näyttävät taiteellisesti jännittäviltä, ovat mitä todennäköisimmin olleet pakon sanelemia kun pitää pukata lehteä tulemaan tietyssä aikataulussa. Samaa kuvien osalta juksaamista ja kopiokoneen hyötykäyttöä sivujen täyttämiseen käyttivät samat tekijät ja muutkin myöhemmin Vertigolla. Se oli ihan jännittävää silloin aikoinaan mutta tuntuu nyt myöhemmin laiskottelulta. Harvemmin se samojen kuvien toistaminen tai kopiokoneella suurenteleminen ja pienenteleminen on silleen perusteltua etteikö olisi ollut kerronnallisesti parempi piirtää jotain muuta niihin ruutuihin. (Totean tämän kokemuksesta koska itsekin käytin samaa tekniikkaa monesti kiireen yllättäessä 90-luvulla). Gaimanin teksti ei ole yhtään parempaa: Nuoren, aloittelevan käsikirjoittajan tekotaiteellista, mukasyvällistä yrittämistä.

Kovasti halusin pitää Gaimanin kirjoittamasta Miraclemanistä, koska arvostan Mooren kehittelemää konseptia korkealle ja Gaimania arvostan myöhempien teostensa takia, mutta valitettavasti kävi tälleen. Myös Mark Buckingham kehittyi huimasti ihan muutamassa vuodessa Miraclemanin jälkeen.

(kommentit pohjaavat alkuperäisiin lehtiin 80-luvulta, suomenkielistä kirjaa en ole lukenut)

Juu, en minä sinua sarjakuvaharrastajaksi kutsuisi, toimintasi on ihan liian ammattimaista. 

Sisällön suhteen melko pitkälti samoilla linjoilla mutta itse en tuolta paljoa odottanut, joten sitten pettynytkään. Minusta tuo kannattaa lukea teoksen maineen/merkityksen vuoksi, eikä odottaa loistavaa tarinaa/taidetta. Siksi edellisen viestin lopussa oli se hymiö 

[Jarkko Sikiö]

Tutustuin sähköisenä Ihmeiden aikaan, kun olin lukenut Mooren tarinan.

Ei tämä minuunkaan juuri iskenyt. Olihan se perusidealtaan aivan hauska keikautus, kun vaihdettiin tavallisen ihmisen näkökulma. Tarinat olivat kuitenkin vähän vaisuja. Andy Warhol -jakso oli kuitenkin aika muikea, monin tavoin.

Eniten tätä lukiessa näkyivät sen tekoaikana suositut metkut, niin Gaimanin kuin Buckinghamin osalta, kuten Kreegah asiaa jo sulavammin luonnehti.

Tekijät nousivat myöhemmin omiin sfääreihinsä ja mieluusti näkisin sen limboon uponneen jatkon. Tässä aloituksessa kun luvataan sellaista, mikä voisi hyvin kehiteltynä taas vetää miraakkelimiehen kovaan nousuun.