Kolme kierrätettyä tarinaa, hunni-aikakoneseikkailu (AATK 128), Raivoisa Aku (AATK 13) ja ekat jutut Rahatynnyri-taskarista (AATK 133), joista näköjään kaikista on saksittu hieman pois...
Eipä kyllä lainkaan huvita mitään leikeltyjä tarinoita ostella.
Turhaa valitusta osittain. Eipä tässä ole kuin yhtä tarinaa merkittävästi leikelty, ja se on tietysti mahtava
Messer Papero (
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1425-AP), joka ei tietenkään kokonaisena mahtuisikaan kirjaan. Minuakin ärsyttää tuo, ettei edes tarinan kahta ensimmäistä osaa voitu saksimatta julkaista, mutta toisaalta tuo tarina kokonaisuudessaan löytyy juurikin mainitusta Taskarista 133. Eli sikäli ei ole hirveyksiä päässyt tapahtumaan, ja Carpia on kuitenkin mukava nähdä uudelleenkin.
Sen sijaan kahden muun "leikellyn" tarinan osalta lyhentäminen rajoittuu tarinan jälkimmäisen osan kertaussivun poistamiseen, eli kaksiosaisuuden piilottamiseen. Turha tapa, mutta tuttu vanhoista Taskareista, kuten myös esimerkiksi italialaisista uudelleenjulkaisuista. Mitään tarinan pilaamista on turha pelätä. Päinvastoin, Bottaron
Raivoisa Akuhan ilmestyi nimenomaan aikoinaan Taskukirjassa täysin raiskattuna, ja nyt se on vihdoin saatu julkaistua käytännössä kokonaisena. Kulttuuriteko! Tarina on Bottaroa nerokkaimmillaan ja nyt ilman pätkimistä loogisempi, vielä hauskempi ja kaikin puolin mehevämpi kuin muinoin
Ritari Pelottomassa.
Hurja hunniseikkailu,
Väärinkäsityksiä väärässä ajassa ja
Pohjolan miehet ovat historiatarinoiden kiistattoman kuninkaan, Giorgio Pezzinin nerokasta käsialaa. Näistä De Vitan piirtämä klassikko on tuttu, mutta laadukas ja Asteritin aikakonetarina puolestaan varsin mainio Suomen-ensijulkaisunsa saanut seikkailu.
Pohjolan miehet jatkaa fantastista
Historiaa hiiren silmin -tarinasarjaa upealla tavalla. Palazzi ei ole Mottura, mutta erinomaisen taitava piirtäjä hänkin. Hessun esi-isät ovat yhtä hoopoja kuin aikaisemminkin, mutta ei näköjään voitu tästäkään kirjasta virheetöntä mestariteosta tehdä; joku nainen on vaatinut feminismipuuskassaan Claudia Salvatorin kauhean Iines-hömpötyksen julkaistavaksi
uudelleen, ja näin on hieno kokonaisuus sotkettu aivottomalla tasa-arvosaastalla. Muuten erittäin hyvä kirja.
Ensin heräsi pieni pelko siitä, että
Historiaa hiiren silmin -sarjaa ei välttämättä julkaistaisikaan kokonaan, mutta en kuitenkaan ala maansurua julistamaan, sillä taisin olla itse vain unissani. Ajattelin nimittäin ensin painokoneen keksimisestä kertovan tarinan olevan keskiaikaa munkkeineen ja ritareineen, mutta tarkemmin ajateltuna kyllähän tuo renessanssin puolelle taitaa enemmän mennä. Yksi niistä tapahtumista tietenkin, jotka keskiajan vaihtumiseen uuteen aikaan vaikuttivat. Joo, kyllä se renessanssia on. Tämähän ei tietenkään vielä takaa, että kaikki tarinasarjan osat tulevissa kirjoissa nähtäisiin, mutta toivokaamme parasta.
Kyllä tämä on ollut loistava kirjasarja ainakin toistaiseksi.