Olen sitä mietä, että sarjiksille on turha nurista lisää arvostusta. Se on ansaittava. Toisaalta olen ollut sitä itsekin nurisemassa aikanaan abaut 10-15, vuotta joten...
Kyllä se oli se keskikohdan pakotettu tragedia sen tason amatöörimäisyyttä että ei sellaista pääsisi elokuvaan tai kirjaan. Ehkä hollywood elokuvaan. Ainoastaan sarjakuvissa, beibi, ainoastaan sarjakuvissa.
Kyllä tuon kohdan löpöys mullekin kalskahti. Toisaalta, ainoastaan ehkä maalaustaiteessa on sama meininki, että virhekohta karsastaa tosi pahasti ja heittää varjonsa kokonaisuuteen. Leffat ja musiikit virtaa niin, että se pikku moka siellä peittyy sitä seuraavaan briljanttiuteen. Kuka rohkenee mainita elokuvan jossa ei ole mitään kökköä!? Toki voidaan sanoa, että jos se kämmä on dramatiikassa niin se tappaa koko touhun, mutta ei kai sen tarttis niinkään olla. Revi, TH, ne pari sivua pois albbarista, niin eiköhän homma ala näyttää jo ihan toiselta.
Yksi mies kun pusaa (tietäen mikä on alan kustannustoimittamisen ja ateljeekritikoinnin laatu Suomessa) niin väkisinkin tulee kömmähdyksiä. Tässäkin asiassa kuitenkin koko ajan kehitytään, pikku hiljaa.
Mitä tulee vakavaan(draamaan) ja huumoriin, niin älkää käykö väittämään että ne sulkevat toisensa pois. Vähemmän on onnistuneita esimerkkejä (Tenavat, Lassi ja Leevi, Luupäät, jne.) mutta parhaimmillaan kyse on sellaisista helmistä että pois tiekseen!
Toki yleisö (ehkä jopa kriitikot) pyrkii luokittelemaan teoksia myös tässä mielessä (huumoriin ja kuiviin elikäs vakaviin). Ja se on paha. Molempia ja niiden sekoitelmia tarvitaan.