Linnut ja meret

[Justus]

Kaikki nuo seimerkit ovat kuitenkin lyhytmuotoista (kork. 32 s.) huumoria. Eli se ei poista sitä seikkaa että sarjakuvalta tunnutaan yleisesti vaadittavan kevyttä huumoriotetta. Vakavan kirjallisuuden ja elokuvan teemoja, realismia, synkkyyttä ne. kavahdetaan. Linnut ja Meret ei varmaan saa kovia myyntilukuja. Kuitenkin sama tarina elokuvana tai romaanina voisi mennä isompaan kansanosaan. Niihinkin jotka kyllä lukevat sarjakuvia, mutta pitävät niistä vain kevyenä huumorina.
Entä jos elokuvien haluttaisiin olevan vain huumoripläjäyksiä? Kirjojen vitsi- ja kaskukokoelmia (vrt strippikokoelma)?
Timo

Anteeksi iso lainaus mutta... Mitenkäs sitten Ankardo, jossa on kyllä mustaa huumoria - jo ankka etsivänä on tietysti vitsi - mutta sisältää silti väkivaltaa, seksiä ja varsin ahdistavia kohtia. En anna lasteni lukea Tarkastaja Ankardoa. Lisääkö Benoit Sokal Ankardoon huumoria että se myisi enemmän? En usko. Ankardo ja muu "oikea" sarjakuva myy Manner-Euroopassa huimasti enemmän kuin Suomessa. Suomessa sarjakuvan monopoli on Ankalla. Japanissa taas myydään mangaa tietääkseni varsin paljon ja sarjakuva on kirjojen asemassa. Enpä ole nähnyt yhdenkään aikuisen lukevan edes Aku Ankkaa julkisesti lääkärin odotustilassa tai junassa. Kyllä sitä sittenkin hävetään ja pidetään lasten juttuna. Itse luen kyllä :-).

Mitä asialle voisi tehdä? Miten saisi sarjakuvalle lisää arvostusta?

[Reima Mäkinen]

Olen sitä mietä, että sarjiksille on turha nurista lisää arvostusta. Se on ansaittava. Toisaalta olen ollut sitä itsekin nurisemassa aikanaan abaut 10-15, vuotta joten...

Kyllä se oli se keskikohdan pakotettu tragedia sen tason amatöörimäisyyttä että ei sellaista pääsisi elokuvaan tai kirjaan. Ehkä hollywood elokuvaan. Ainoastaan sarjakuvissa, beibi, ainoastaan sarjakuvissa.

Kyllä tuon kohdan löpöys mullekin kalskahti. Toisaalta, ainoastaan ehkä maalaustaiteessa on sama meininki, että virhekohta karsastaa tosi pahasti ja heittää varjonsa kokonaisuuteen. Leffat ja musiikit virtaa niin, että se pikku moka siellä peittyy sitä seuraavaan briljanttiuteen. Kuka rohkenee mainita elokuvan jossa ei ole mitään kökköä!? Toki voidaan sanoa, että jos se kämmä on dramatiikassa niin se tappaa koko touhun, mutta ei kai sen tarttis niinkään olla. Revi, TH, ne pari sivua pois albbarista, niin eiköhän homma ala näyttää jo ihan toiselta.

Yksi mies kun pusaa (tietäen mikä on alan kustannustoimittamisen ja ateljeekritikoinnin laatu Suomessa) niin väkisinkin tulee kömmähdyksiä. Tässäkin asiassa kuitenkin koko ajan kehitytään, pikku hiljaa.

Mitä tulee vakavaan(draamaan) ja huumoriin, niin älkää käykö väittämään että ne sulkevat toisensa pois. Vähemmän on onnistuneita esimerkkejä (Tenavat, Lassi ja Leevi, Luupäät, jne.) mutta parhaimmillaan kyse on sellaisista helmistä että pois tiekseen!
Toki yleisö (ehkä jopa kriitikot) pyrkii luokittelemaan teoksia myös tässä mielessä (huumoriin ja kuiviin elikäs vakaviin). Ja se on paha. Molempia ja niiden sekoitelmia tarvitaan.

[Timo Ronkainen]

Mitä tulee vakavaan(draamaan) ja huumoriin, niin älkää käykö väittämään että ne sulkevat toisensa pois.

No eipä tietenkään. Parhaimmat draamaleffatkaan eivät kokonaan poissulje huumoria sisältään. Sitten on vielä draamakomediat erikseen. Parhaat leffat ja kirjat ovakin sitten olleet sellaisia, joita ei oikein osaa luokitella. Vaikkapa Fellinin leffat. Mutta kun tuntuisi siltä että tavallinen tahvo kaipaa sarjakuvaltaan farssia, eikä muuta. Vai?

Timo

[Reima Mäkinen]

No ei kai ne kaipaa, mutta mikäänhän ei estä sotkemasta farssiin tai huumoriin vakavampiakin juttuja. Tai estää, tietenkin, taitojen ja lahjojen puute. Mutta ei ne tahvot sitä tajua (tai sen takia jätä ostamatta sarjista), että tämä on ihan vakavastikin otettava juttu, mutta muut tajuaa.

[Wilpuri]

No ei kai ne kaipaa, mutta mikäänhän ei estä sotkemasta farssiin tai huumoriin vakavampiakin juttuja.

Ihmiset (YLEISTYSSSS) tykkäävät kuitenkin rajoittaa kaikki asiat aina tiettyihin genreihin. Monelta menee patonki väärään kurkkuun, kun Honkkariäksönissä hirvittävän potkukimaran jälkeen tuleekin kermakakku naamaan -huumoria, jota seuraa traaginen päähenkilön naisystävän brutaali kuolema.

Myös dramatiikan taju on ihmisillä niin erilaista. Joku pitää, että loppu, joka tulee täysin puuntakaa (sankari ajaa takaa jättiläismutanttia, mutta kompastuu puunoksaan ja seivästyy haravaan) ei ole pätkääkään dramaattinen ja on ihan periistä, mutta joku toinen taas pitää, että juuri siinä on suurta draamaa ja tyylikyyttä.

Timo sanoo: Mutta kun tuntuisi siltä että tavallinen tahvo kaipaa sarjakuvaltaan farssia, eikä muuta. Vai?

Jarkko Sanoo: Siltä välillä tuntuu. jos näyttää jotain vakavampaa draamaa tms. niin voi saada osakseen kommentin: "eihän tää ollu yhtään hauska".

[Timo Ronkainen]

jos näyttää jotain vakavampaa draamaa tms. niin voi saada osakseen kommentin: "eihän tää ollu yhtään hauska".

Eli siis sarjakuvan odotetaan kuin odotetaankin  olevan "comic". I therefore rest my case

Timo

[tolppis]

Jotenkin tämän tapaisia reaktioita odotinkin. Siksi yritin lieventää kritiikkiäni sillä "varoituksen sana"-osiolla.  

Jos nyt kuitenkin saan sanoa: luen monenlaista sarjakuvaa ja pidän myös nk. vakavammista jutuista, en pelkästään "humoristisista". Olen kuitenkin lukenut sarjakuvia, hetkinen, lasketaanpa, n. 6-vuotiaasta lähtien aloittaen (yllätys, yllätys) Aku Ankasta   Mitä kirjoitin Linnut ja meret kirjasta (edelleen olen sitä mieltä että se on enemmän romaani kuin varsinainen sarjakuva, pidän "romaaneina" myös suurinta osaa Eisnerin ja Prattin teoksista kuten myös Mausia...olisiko se termi siis "romaanimainen sarjakuva"? Äh, hitto en minä tiedä, sulkeet kiinni) koskee vain kyseistä teosta ei yleensä "vakavampia" sarjakuvia. Jotenkin tuo kuvitus vaan oli niin...jäykkää, staattista ja samalla tarinankuljetus kärsi. Vaikea sen kummemmin kun en ole itse sarjakuvia tehnyt tuota analysoida.

Mikä se toinen saman tekijän teos olikaan? Hymyilevä kuu...? Täytyypä etsiä kirjastosta. Aihevalinta tekijällä (ja ilmeisesti taustatyötä vaativaa) oli erittäin mainio. Siitä pointsit.

[Hazart]

Olen sitä mietä, että sarjiksille on turha nurista lisää arvostusta. Se on ansaittava.

Olen täysin samaa mieltä. En suoraan sanottuna ihmettele, miksi suomalainen sarjakuva ei ole kovin suosittua Virtasia ja Wagnereita lukuunottamatta. Taso ei ole kovin korkea muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tai sitten se on tyyliltään jotenkin liian "taiteellista", eikä sellainen uppoa massaan.

Hatunnosto Heilälle ja kumppaneille, jotka ovat onnistuneet siinä, mitä suuri osa meistä haluaa. Tehdä sarjakuvan, joka menestyy.

Ns. taidesarjikset tämän kokoisessa maassa todennäköisesti tavoittaa vain tietyn alakulttuurin edustajat. Sorry vaan.

Iloista joulunodotusta kaikille.  

[VesaK]

Aaarglaa! Ei nyt taas aloiteta "onko sarjakuva taidetta, ja jos, niin mikä" - keskustelua.

Heilällä ja Juballa on se valtti, että heidän sarjansa ovat päivittäin esillä - jokainen V&W-strippi on sarjan mainos, ja niin muodoin helpompi myydä toiseen kertaan kuluttajille.  

Ei julkaiseminen ole mikään ongelma, vaan markkinointi. Kun Tammi näinkin rajusti on panostanut Tietäväisen albumin myyntiin, onko mikään ihme että sitä tuskin myydään tuhatta kappaletta enempää?

[Hazart]

Aaarglaa! Ei nyt taas aloiteta "onko sarjakuva taidetta, ja jos, niin mikä" - keskustelua.

Juu ei... siksi laitoin (muistaakseni) taidesarjakuva-sanan lainausmerkkeihin. Kaikki sarjakuvailijat tietänevät silloin mistä on kyse...

(Jos joku lähettäisi tammelle tämän threat-osoitteen. Saisivat mietiskellä sitten syntejään...)

[tomi]

sarjakuvan tosiaan odotetaan aina olevan hauska, se on valitettavaa. minä en lue hauskoja sarjakuvia juurikaan. miksi ylipäätään melkein kaiken on oltava hauskaa?

meiltä puuttuu sarjakuva-kulttuuri tai siis ei puutu mutta se on vähäistä. toisaalta se on hyvä, uskottavuus säilyy paremmin, mutta ns. suuresta yleisöstä on kyllä se hyöty että silloin myös tarjontaa saataisiin enemmän.

uskottavuudella tarkoitan sitä että ei-kaupallisessa sarjakuvassa tekijän on oltava huomattavasti enemmän asiansa takana koska rahan valta ei sanele. toki myös puhtaasti kaupallisin tarkoitusperin kehitetyt jutut , ei vain sarjakuvat, voivat olla hyviä mutta itse en ole sellaiseen vielä koskaan törmännyt.

tietäväisen Linnut ja Meret -albumia ei kuulemma ole tehty kaupallisista syistä ja siitä syystä se onkin erittäin vakuuttava. eihän moinen työmäärä voi lyödä leiville, niin paljon albumille ei voida laittaa hintaa. totuus on kuitenkin se että sinänsä kallis 27 euroa on pieni hinta moisesta työstä.

kiitän tekijää ja toivon että monet ostaisivat albumin, muutkin kuin kvaakkilaiset.

[Wilpuri]

kiitän tekijää ja toivon että monet ostaisivat albumin, muutkin kuin kvaakkilaiset.

Tuollaista sarjakuvaa pitää tukea ihan siksikin, että saataisiin kohotettua suomalaisen sarjakuvan ilmettä... tai vaikka siksi, että teos on hemetin laadukas.

Vain ostamalla kotimaista voimme olettaa, että julkaisijat sitä myös joskus tulevaisuudessakin julkaisevat. Itse olen kyllä vähän vaisu ostamaan kotimaista sarjakuvaa, koska sitä ei juurikaan missään mainosteta, ja suoraan sanoen joskus ne helmet on vaikea kaivaa esiin sieltä kuonan joukosta...

[tertsi]

Ville Tietäväisen Linnut ja meret (Des oiseaux, des mers ) ilmestyy ranskaksi Delcourtin kustantamana maaliskuussa. Suomisarjakuva valloittaa Euroopan!


www.bdparadisio.com

[roju]

Osaat kai ranskaa paremmin kuin minä. Mutta miksei sen nimi ole Les oiseaux et les mers?

Ähhh.... tää on taas tää vanha määräinen ja epämääräinen artikkeli -juttu... Ihmettelin tota juttua jo koulussa englannintunnilla eikä sitä ikinä osattu selittää silleen loogisesti. Jos oikeen keskityn, pystyn hahmottaan sen eron... kileikorva kyllä tajuaa sen vaikeuksitta, mutta miten selittää.

Les oiseaux et les mers (määräinen) ois (eräät) tietyt linnut ja tietyt meret. Se kuulostais siltä että kirja kertois linnuista ja meristä. Esim. naurulokista ja Itämerestä ja tiirasta ja Jäämerestä. Tai Lenni Lokinpoikasesta. Jotenkin se ois tietokirja.

Des oiseaux, des mers kääntyy kai tarkkaan ottaen (eräitä /joitain, mitä vaan) Lintuja, meriä tai Linnuista, meristä. Se on epämääräisempää. Niinkuin linnut ja meretkään ei ole varsinaisesti kirjan aihe vaan symboli. Tai jotain. Runollista. 

Musta on jännää että suomessa ei ole artikkeleita.

[tertsi]

Rojun selitys Lesistä ja desistä kuulostaa uskottavalta.

Kun meillä on jo nää viistoista sijamuotoa ja mukava verbioppi, niin ei olis yhtään väliks saada siihen vielä lisäks der-, die- ja das-problematiikkaa. Huh!