Ehkäpä se, että nuoret ja etenkin tytöt ovat innostuneet mangasta, johtuu siitä, että he tavallaan "löysivät" sen yhtä aikaa poikien kanssa. Sillä ei ole ollut sellaista "historiallista taakkaa", kuten supersankarisarjakuvilla, jotka ovat varsin selkeästi poikien ja poikuutensa säilyttäneiden miesten lajiketta. Manga ei myöskään ole yleensä vaikeasti tajuttavaa, kuten eurooppalainen taidesarjakuva, joten nuorten on helppo päästä mukaan.
Japani-ihailuun voi olla osittain syynä se, että nyt siitäkin paikasta on enemmän tietoa. Aiemmin se on ollut lähinnä vain kirsikankukkien ja samuraiden maa, mutta elokuvien, sarjakuvien ja ties kuinka pitkään jatkuvan japanilaista designia jäljittelevän boomin jälkeen Japanista on länsimaissa vanhempi kuva. Kuva ei tietenkään ole todellisuutta vastaava mutta ei kai se ole Amerikastakaan.
Japanilla on maine outona ja kummallisena maan, mikä on luonnollisesti omiaan herättämään kiinnostusta.
Reiman kommentti siitä, ettei hän tarttunut mangaan ennen käymistään Japanista on minusta varsin huvittava, sillä minulla kävi juuri päinvastoin. Menetin kiinnostukseni käytännössä kokonaan (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Ehkä se artikkelien yletön määrä vain lannisti, ettei enää jaksanut alkaa kaivelemaan niitä oikeasti hyviä juttuja. Myös sellainen kiinnostus kaikkeen kummalliseen on kadonnut. Sen sijaan itse normaali elämä pienine erikoisuuksineen on mitä kiehtovinta.
