Japanin kulttuurin kiinnostavuus

[echramath]

mangaan liittyviä termejä ja käsitteitä, kuten juuri furry tai chibi, koska minä en noista mitään ymmärrä ja toisinaan olisi kuitenkin kiva lukea täällä Kvaakissa mangakeskusteluja (siis niitä asiallisia) ymmärtäen mistä oikein puhutaan.

Minua nyt himpun verran ihmetyttää, onko furryturrimeemi nyt ylipäätään mikään japanilaisten juttu, ovatko edes keksineet sitä. En osaa olennaisesti yhdistää japanilaisiin, enemmän tulee mieleen, että se olisi kohtuullisen laajalle levinnyt juttu  tuolla Amerikan ihmemaassa.

Noin yleisesti furry-kulttuurissa näyttäisi olevan kaksi haaraa: toiset tykkäävät pukeutua susiksi. Ainakin klisheenomaisesti tähän liittyy sudeksi pukeutuneena suoritettava seksuaalinen toiminta, jolle on oma sanakin, yiffaaminen. Ilmeisesti kuitenkaan läheskään kaikki fursuiteja harrastavat furryt eivät näe toimintaansa seksuaalisena fetissinä.

Eräs furryihin liittyvä klishee on myös fursuit-hemmojen homoseksuaalisuus. Selitykseksi on epäilty kyllä vain sitäkin, että fursuit-porukoihin ei vain eksyisi naispuolisia jäseniä ja kävisi kuten vankiloissa, luostareissa ja merillä perinteisesti tapaa käydä...

Sitten on tämä helpommin käsitettävissä oleva puoli, eli furry-piirrokset ja -tarinat. Piirrellään antropomorfisia eli ihmishahmoisia eläimiä. Tämä määritelmä tosin itseäni hämää vähän, tokkopa Mikki Hiirtä tai Wagneria voidaan kuitenkaan varsinaisesti määritellä furryksi.

Myös furrypiirroksissa ilmenee tietenkin niitä eroottisia piirteitä. Kun tämä yhdistetään eri eläinten keskinäisiin suhteisiin luonnossa. Seurauksena on mm. vorafiliaa. Siinä vaiheessa kun löytää sarjakuvia, joissa jaguaarijumala yhtä aikaa raiskaa ja nielee pelosta alleen laskevaa naisparkaa, alkaa sittenkin pitää itseään aika normaalina.

Lapset, pysykää kaukana näistä furryjutuista.

[pertti jarla]

Ei, mutta jos se uusi suosittu tyyli "vie kaikki piirtäjät mukanaan", silloin kyllä tyylien kirjo ja monipuolisuus kärsivät.

Ei mikään tyyli onneksi vie kaikkia mukanaan. Voiko sitä ylipäätään estää mitenkään, jos joku piirrostyyli lyö itsensä läpi? Jos vaikka sarjakuvakurssin opettaja ei suostu opettamaan mangaa, niin sittenpähän opettelevat kotonansa, huonommin 

[Hanna]

Kupolista löytyy kohtuullisen kattava sanasto.
http://www.kupoli.net/sanasto.php

Suurkiitos! Tällä pääsee jo pitkälle

[Reima Mäkinen]

JJ Naasin kirjoitukseen kommenttina. Mun mielipide on, että mangan "kliseet" ja paljon puhuttu merkkikieli, eli se tunteiden kuvaaminen pikemminkin köyhdyttää sarjakuvailmaisua kuin rikastaa sitä. Siis silloin kun jätetään esim. ilmeiden piirtäminen pelkästään näiden "merkkien" varaan. Toiminnallahan on selkeä funktio, eli se nopeuttaa ja helpottaa  lukemista, eli on sikäli ihan perusteltu.
Mangassa on toki muitakin visuaalisia poikkeamia länsimaiseen sarjakuvakerrontaan, eli tuo ei tarkoita sitä, että se ilmaisuna olisi mielestäni kokonaisuudessaan sen köyhempää. Tunteiden kuvaaminen, josta täällä on puhuttu, mielestäni periaatteellisella tasolla sitä on. (ja sitten aihe: japanilaiset ja tunteiden ilmaiseminen vaatisi taas laajempaa tarkastelua...) Eihän länsimainen sarjakuvakaan nyt esim. kirjallisuuteen verrattuna loista minään valtavana tunteiden tulkkina, mutta vaikkapa Barksin Aku on tässä mielessä jotain aika hienoa.

Ollenkaan en ole huolissani tyylien yksipuolistumisesta. Pääasia että piirtävät ja lukevat. 2-10 vuotta sitten nähdyllä ajanjaksolla ei siinä 7-12v ikäluokassa vielä/enää piirretty eikä luettu sarjakuvia! Sarjakuvaseurojen, kirjastojen ja muiden valistajien kontolla on sitten "pelastaa" nämä nuoret aikuisemman sarjakuvan pariin kun mangamättö lakkaa kiinnostamasta. Perinteisestihän vain kumminkin muutamaprosentti kokee valaistumisen ja lopuisa tulee normaaleja, enintään Disney-kamaa kuluttavia ihmisiä.

Kaiken suhteellisuuden nimissä on syytä muistaa, että mangan lukemisharrastus lienee Suomessa samaa tasoa kuin supersankareiden, ja noin 30 kertaa vähäisempää kuin Akkarin. Ilmiö nyt vaan korostuu kun se on niin selkeästi tietyn ikäpolven läpi lyövä juttu. Minusta kaikki sukupolvijutut on hieno asia!

[Lurker]

<snip>
Lapset, pysykää kaukana näistä furryjutuista.

Kerran tuli hauska (?) Teho-osaston jakso, jossa tällainen furryhemmo tuotiin polille furrypuku päällään. Taisi olla joku Jenkeissä tunnettu hahmo, koska hoitajatkin kutsuivat häntä tämän hahmon nimellä. Hänet sitten yllätettiin, tuota, itsemöimästä sairaalasängyssä käsinuken kanssa. Tämä fetisismi on kyllä ihan käsittämätön. Liittynee jotenkin seksuaalisuuden jäämiseen täysin infantiilille tasolle.

Netistä löytyy paljonkin lisätietoa googlaamalla, kts. vaikkapa:
http://pressedfur.coolfreepages.com/fiction/

http://nico.best.vwh.net/furfaq.html
"Furry fandom is usually considered to be a subcategory of Fantasy fandom (fans of fantasy fiction and such), but people sometimes associate it with SF fandom (science- fiction fandom) or Anime fandom (Japanese animation fandom) as well."

[leeloo]

itse en ole paljon VIELÄ mangoja läpilukenut, mutta pokkari: rei shimura ja tappava manga lisäsi kiinnostusta kyllä paljon. japaniin tahtoo heti, kun valuuttaa on tarpeeksi ja saa koulut käytyä alta pois.

suurista silmistä sen verran, että pienenä tuli piirrettyä niitä semmosen fiftari-sarjiksen takia. samoin tuntuivat piirtävän kaikki muutkin tytöt luokalla, vaikka empä usko niiden sarjakuvia lukeneen...

[bgt]

JJ Naasin kirjoitukseen kommenttina. Mun mielipide on, että mangan "kliseet" ja paljon puhuttu merkkikieli, eli se tunteiden kuvaaminen pikemminkin köyhdyttää sarjakuvailmaisua kuin rikastaa sitä. Siis silloin kun jätetään esim. ilmeiden piirtäminen pelkästään näiden "merkkien" varaan. Toiminnallahan on selkeä funktio, eli se nopeuttaa ja helpottaa  lukemista, eli on sikäli ihan perusteltu.
Mangassa on toki muitakin visuaalisia poikkeamia länsimaiseen sarjakuvakerrontaan, eli tuo ei tarkoita sitä, että se ilmaisuna olisi mielestäni kokonaisuudessaan sen köyhempää. Tunteiden kuvaaminen, josta täällä on puhuttu, mielestäni periaatteellisella tasolla sitä on. (ja sitten aihe: japanilaiset ja tunteiden ilmaiseminen vaatisi taas laajempaa tarkastelua...) Eihän länsimainen sarjakuvakaan nyt esim. kirjallisuuteen verrattuna loista minään valtavana tunteiden tulkkina, mutta vaikkapa Barksin Aku on tässä mielessä jotain aika hienoa.

Siinä olen samaa mieltä, että kyllä tätä merkkikieltä on länsimaisessakin sarjakuvassa mielestäni käytetty aiemminkin. Ehkä jokin pieni ero on, mutta kyllä Pelle Pelottoman ja Aku Ankan pään ympärillä on ollut hikipisaroita vastaavissa tilanteissa, joissa Narutolla roikkuu yksi iso pään päällä tai vieressä. Ja Akun isot silmät ilmaisevat tunteita saman tyyppisillä merkeillä kuin mangassakin tapahtuu.

Kuitenkaan se vivahde, minkä manga sisältää, ei mielestäni köyhdytä sarjakuvailmaisua. Länsimainen ihanne on jossain määrin ollut fotorealistista ja elokuvapohjaista ilmaisua kohden, jossa käytetään valaistusta tunnelman luontiin ja kaikki piirretään niinkuin se halutaan näyttää. Tässä on mielestäni sama ongelma, josta televisiota ollaan syytetty kirjoihin verrattaessa. Vielä ei voida väittää, etteikö katsojalle jäisi tulkitsemistyötä tehtäväksi, mutta sitä eittämättä jää vähemmän kuin tavallista kirjaa luettaessa.

Mangan tapa käyttää tätä merkkikieltä enemmän nimenomaan merkkikielenä, kuin pyrkien sitomaan sitä hahmon anatomiaan -- mangan taipumus vaihdella kuvien detaljitasoa tarpeen mukaan -- vie manga-ilmaisun länsimaisen sarjakuvan ja länsimaisen kaunokirjallisuuden väliin. Pystytään selittämään nopeasti vaikkapa kymmenen ihmisen yhtäaikainen toiminta samassa huoneessa, jättäen kuitenkin lopullinen kuva tilanteesta lukijan mielen koostettavaksi. Sama juttu kuin miksi roolipelejä pelattaessa joskus käytetään figureja, kun yritetään selittää mitä tapahtuu missäkin vaiheessa.

[Esa]

Tällainen on mielestäni jo mennyt himpun verran liian pitkälle:
http://dogfurryrope.proboards29.com/index.cgi

Tässä yksi aika hyvä esimerkki:
http://dogfurryrope.proboards29.com/index.cgi?board=bileet&action=display&num=1098977781

Toi on vissiin jonkinlaista roolipelaamista, mutta hyvin OUTOA!

[Reima Mäkinen]

Normaalilta ropettamiselta miusta vaikuttaa. Mitä ihmeellistä?
Mutta tää on eka kerta kun nään tällaisen "pelimekaniikan", vaikuttaa ensi silmäyksellä varsin toimivalta.

Topicin, eli Japanin kulttuurin kanssa tällä hommalla ei kyllä ole juuri mitään tekemistä?!

[neko562]

kyllä sä re vaan osaat tehä hyviä aiheita

[neko562]

nonni ja täl viestil meikä tekee täst aiheest erittäin suositun. repikää siit. 8)

[neko562]

mustakaa tietty laittaa omat viestinne MUN tekemälle nettimanga palstalle

[Arska]

Tämän epämääräisen vuodatuksen tarkoituksena oli nostaa esille kysymys, onko Suomenkin piirtävä nuoriso menossa kovaa vauhtia kohti erilaisten piirrostyylien kuihtumista ja tyylien samankaltaistumista, ideoista puhumattakaan. Mitä mieltä olette: onko tällainen kehitys mahdollista vai onko se itse asiassa jo käynnistynyt?

Njaah, en nyt tiedä onko se niin kuihtumista jos ihminen säilyttää sen oman touchinsa ja jonkinasteisen oman tyylinsä tunnistettavuuden. Mangaakin kun on niin erilaista, jotkut sarjat sisältävät pelottavan realistisesti piirrettyjä henkilöhahmoja joskin olen itsekin mietinyt miksi Japanissa iihan kaikki sarjikset on piirretty "mangaksi" kun länsimaissa sentään tyylilajit vaihtelevat laidasta laitaan. En tiedä. ´^^`
Mutta itselleni syy mangatyylillä piirtämiseen on se että se vain näyttää minusta paremmalta kuin "länsimainen" tyyli.Ja tämä seuraava mielipide on vain minun kapeasta näkökulmasta katsottu mutta mangassa olen toistaiseksi nähnyt parhaimmannäköisiä miehiä/poikia. Itselleni tämä on erittäin hyvä ja perustelty syy pitää mangatyylistä   

Itseäni vähän häiritsee ei niinkään mangatyylillä piirtäminen vaan tämä siihen liittyvä mangatyylisten efektien käyttö. Osa koodeista on ainakin itselleni täysin vieraita (mitä tunnetilaa esimerkiksi tarkoittaa semmoinen pisara henkilön pään vieressä?) ja turhan kulttuurisidonnaisia. Miksi käyttää sellaista merkkikieltä, joka aukeaa vain tietyn kulttuuripiirin jäsenille (tai muuten asiaan perehtyneille)?

Eihän kukaan niitä merkkien merkityksiä tunteva ole mitään selitysopasta aiheesta lukenut, vaan ne oppii ainakin miun mielestä suht helposti kun katsoo minkälainen tilanne/käyttäytyminen jne. on ne aiheuttanut. Ja monet tunnetilat ovat ihan samoja kuin länsimaissa, vähän eri tavalla ilmaistuja vaan. Esmes mainitsemallasi hikipisaralla on sama merkitys kuin länsimaisissa sarjiksissa hikoilevalla ihmisellä, joka hikoaa koska on pulassa tj. Se on vaan ilmaistu vähän eri tavalla:3
EDIT// Katos se sanottiinkin jo. Noh,ei anneta sen estää 

[Aura]

..... Kovin monet nuoret (etenkin tytöt) tuntuvat nykyisin piirtävän "mangatyylillä". Tiedän toki, ettei ole olemassa mitään yksittäistä mangatyyliä eikä suomalaista mangaa, mutta karkeasti yksinkertaistaen tarkoitan nyt tätä suuret silmät yms.-tyyliä. Muistan lukeneeni jonkun taidekoulun opettajan (ettei olisi ollut peräti Keijo Ahlqvist) sanoneen, että todella monet piirtävät nykyisin tällä tyylillä. Itselleni herää kysymys, johtaako tämä ihmisten omien persoonallisten piirrostyylien katoamiseen, kun kaikki haluavat olla kuin suosikkimangansa piirtäjä ja kopioivat ja matkivat tätä surutta.

Taidan minäkin viimein sanoa jotain, "mangapiirtäjä" kun olen. Itse pidän mangan merkkikielestä juuri sen ilmaisuvoiman takia, joskaan en itse ole enää pahimpia liioitteluja käyttänyt. Elokuvamainen sarjakuvakerronta iskee, esim Akujen kerronta on tunnetusti ollut hyvin tiivistä. Joskus minäkin kopoin aika suoraan "mangakliseitä", mutta sittemmin tyylini pääsi kehittymään omaan suuntaansa. Pyrin hakemaan sitä omaa tyyliä, vaikka mangavaikutteita mukana onkin. Jotkut ovat sanoneet, että minulla on jo oma tyyli, toivon että ovat oikeassa.. Vähän vain rassaa, että useimmat näkevät vain ne mangavaikutteet. Ja vertaavat "oikeaan mangaan" jne... tuosta on tullut puhuttua jo paljon.

Mitä furryihin tulee, aika monethan niistä ovat aika kilttejä tapauksia. Monessa pelissä, mangassa tai animessa on joku kissankorvainen tai ihmiseläin, joka ei välttämättä ole sen kummempi kuin muutkaan hahmot.

[Arska]

Pyrin hakemaan sitä omaa tyyliä, vaikka mangavaikutteita mukana onkin. Jotkut ovat sanoneet, että minulla on jo oma tyyli, toivon että ovat oikeassa.. Vähän vain

Tiedän että offaan, elekee tappako mutta olen pitänyt tyylistäsi jo seitsemänneltä luokalta tai suunnilleen niiltä ajoilta asti mutta  se on kehittynyt entisestään omaan suuntaansa ja on minun silmääni perin auramaista nykyään 
Eli tässä meillä elävä esimerkki siitä ettei se mangatyyli välttämättä omaa tyylisuuntaa kadota ^^