Jos juttu toimii muuten, niin saahan tommosia viittauksia olla lisänä, ne, jotka ne äkkää, saavat olla sitten itsetyytyväisiä ja onnellisia siihen päälle. Jos homma taas näkyy liian selkeesti niille, jotka eivät tiedä, mihin viitataan, ollaan väärässä. Usein tommoseen liittyy semmonen ikävä itsensä nostelu turhan korkealle, ja lukija joko tuntee itsensä tyhmäksi tai sitten käy niin, ainakin mulle, että vituttaa.
Sandmanit olen lukenut ja Moorelta noi suurimmat saavutukset, eikä jäänyt ihan hirveästi harmittamaan, paitsi Gaiman ja Shakespeare. Osaan muuten myös kuunnella CMX:ää sillä "valuu toisesta korvasta ulos" -periaatteella.