Mallista piirtäminen

[Timo Ronkainen]

A. Rauhalan Avataria ihailisi mielellään isommassakin koossa.
Et viittis panna sitä vaikka Kynsintään ja raateluun?

Samaa mieltä. Sehän on hauska! Enpä aiemmin tuohon kiinnittänyt huomiota.

Timo

[Mustekyynel]

Tykkään piirtää valokuvista. Se on todella kätevää tänä digiaikakautena. Pistän ystäväni usein mallailemaan eri poseja ja piirrän sitten valokuvista summittaisesti ne asennot, koska täytyy tosiaan muistaa miten kuva aina vääristää...

Piirroksistakin tulee joskus katottua mallia, esim jos huomaa jonkun sievän nenävarjomallin.

[Laura Sivonen]

Ängetään tämä nyt tännekin.. Olisi tuossa huoneen seinällä vielä yksi (minun tasoisekseni piirtäjäksi) suht kelvollinen mallinnus nenäliinaa pitävästä kädestä, mutta en ole toistaiseksi keksinyt turvallista tapaa änkeä A3 -kokoista hiilivärityötä skanneriin. Oispa ees digikamera~

Harvemmin on tullut valokuvista piirrettyä.. Suosin eläviä malleja (tosin tuo orava oli kyllä täytetty..).

[Tuuk42]

-- en ole toistaiseksi keksinyt turvallista tapaa änkeä A3 -kokoista hiilivärityötä skanneriin. Oispa ees digikamera~
--

Jos olet laittanut fiksatiivia niin kyllä se hiili pysyy paperissa kiinni sen verran hyvin että kestää skannauksen. A3 kokoinen täytyy sitten tietenkin skannata osissa ja se tahtoo aina mennä vähän pelleilyksi.

[Laura Sivonen]

Jos olet laittanut fiksatiivia...

Varmaan kolme purkkia, mutta ongelma on siinä, että itselläni ei ole skanneria ja ko. kuva pitäisi kuljettaa ystävälle ja minua epäilyttää, missä kunnossa kuva pysyy. Paras vaihtoehto lienee kääriä se rullaksi, mutta pelkään silti hiilen hankautuvan pois  (kun hiilityö on juuri sellaisella karhealla paperilla). Vai pitäisiköhän paperin päälle laittaa joku "liukas" välipaperi, jolloin alla oleva ei hankaa itseään karheaa vaan liukasta paperia vasten.. *pohdintaa* *muminaa*

edit: no tietysti, eihän se paperi ole molemmilta puolin karheaa (duh!)

[keijoahlqvist]

en ole toistaiseksi keksinyt turvallista tapaa änkeä A3 -kokoista hiilivärityötä skanneriin. Oispa ees digikamera~

Oletko ajatellut lainata digikameraa, sen kuljettaminen on helpompaa.
Kuvatessa onnistuu jos saa valaistua tasaisesti kuva-alan. Ei siis kirkkaasti vaan tasaisesti.

[Laura Sivonen]

Oletko ajatellut lainata digikameraa, sen kuljettaminen on helpompaa.
Kuvatessa onnistuu jos saa valaistua tasaisesti kuva-alan. Ei siis kirkkaasti vaan tasaisesti.

Valaisin mahdollisimman kirkkaasti ja valo ei ollenkaan levinnyt tasaisesti..
Noh, tässä tulos.



Kuva myös koko komeudessaan. Ideanahan oli siis harjoitella laskosten varjostuksia.

edit: ja oli aika hankalaa käyttää mallina sitä kättään, jolla piirsi..

[zakura]

Jaa-a. Onkohan sillä kummempaa väliä, taitaa olla kyse siitä, mistä itsellä on helpoin piirtää. Itse tykkään eniten piirtää valokuvasta.

[koirafani]

tahtoisin oppia ´piirtämään koiran koska ittelläni on 2 koiraa ja koirat on mun elämä  on ollu 3  mut hankittii yks ni  2 kuoli nyt on suomenp ja rottis rakastan koiria jotenkin osaan jo piirtää...parempaan haluaisin :

Edit. Hymiöistä riittää vähempikin, eikä haittaisi oikeinkirjoitus. -Ylläpito.

[Ami]

No eipä noissa nyt ole mitään hävettävää. Antaapa vaan lukijoillekin ja aloitteleville piirtäjille hieman mielikuvaa, etteivät ne starat niitä kuvia ihan mielensä syövereistä nostele.

Malleja voi käyttää myös tyylikeinona. Esim Bryan Talbotin Heart of Empiresssä monet kuvat viittaavat suoraan tunnettuihin maalauksiin.

[JJ Naas]

Esim Bryan Talbotin Heart of Empiresssä monet kuvat viittaavat suoraan tunnettuihin maalauksiin.

...mikä on useimmiten sarjakuvan tarinan kannalta merkityksetöntä, turhanpäiväistä kulttuuriviittauksilla lesoilemista, minkä funktio on alleviivata tekijän omaa sivistyneisyyttä, mutta monet niistä tykkäävät. Eräät parhaista ystävistänikin tykkäävät niistä.

Mutta tunnetut maalaukset ovat usein tunnettuja hyvästä syystä, ja niistä voi oppia paljon.

[Ami]

...mikä on useimmiten sarjakuvan tarinan kannalta merkityksetöntä, turhanpäiväistä kulttuuriviittauksilla lesoilemista,

... ja hyvin brittiläistä (vrt Gaiman ja Moore).

minkä funktio on alleviivata tekijän omaa sivistyneisyyttä, mutta monet niistä tykkäävät.

Sivistyksellä ja sen osoittamisella oman kulttuurihistoriansa tuntemisella on luokkatietoisessa brittikulttuurissa erilainen merkitys kuin tasa-arvoa korostavassa Suomessa. Kun vihjeen tajuaminen kuitenkin edellyttää lukijalta sen tunnistamista, ei tekijä pääse asettumaan lukijan yläpuolelle muuten kuin mahdollisesti omassa mielessään. Viittaukset ovat tekijän silmäniskuja, jotka tarjoavat lukijoille tunnistamisen iloa. Ne ovat myös kunnioitusta omalle kulttuurihistorialle. Parhaimmillaan intertekstuaalisuus ja -kuvallisuus tuovat syvyyttä tarinaan, kun kaikkia merkityksiä ei tarvitse kirjoittaa /piirtää itse tarinaan. Tuskin esim. Sandman-sarja tai Mooren monet työt olisivat yhtä kiinnostavia ilman lukuisia kirjallisuusviittauksiaan.

[JJ Naas]

Viittaukset ovat tekijän silmäniskuja, jotka tarjoavat lukijoille tunnistamisen iloa.

Jos viittaukset tapahtuvat tarinan ulkopuolisella metatasolla tekijältä lukijalle, se rikkoo lukukokemuksen immersion niin pahasti, että itse yleensä lakkaan lukemasta tasan siinä kohtaa.

Kirjallisuusviittausten käyttö on kai vähän eri asia. Kirjallisuusviittaukset ovat useimmiten osa tarinan rakennetta, kun taas maalausten käyttö ruutusommittelun pohjana ei tuo tarinalle mitään lisäarvoa (tai en ainakaan muista että olisi koskaan yhtään missään tuonut).

[Valtteri]

Jos juttu toimii muuten, niin saahan tommosia viittauksia olla lisänä, ne, jotka ne äkkää, saavat olla sitten itsetyytyväisiä ja onnellisia siihen päälle. Jos homma taas näkyy liian selkeesti niille, jotka eivät tiedä, mihin viitataan, ollaan väärässä. Usein tommoseen liittyy semmonen ikävä itsensä nostelu turhan korkealle, ja lukija joko tuntee itsensä tyhmäksi tai sitten käy niin, ainakin mulle, että vituttaa.

Sandmanit olen lukenut ja Moorelta noi suurimmat saavutukset, eikä jäänyt ihan hirveästi harmittamaan, paitsi Gaiman ja Shakespeare. Osaan muuten myös kuunnella CMX:ää sillä "valuu toisesta korvasta ulos" -periaatteella.

[JJ Naas]

Ei se taida olla ihan noin mustavalkoista.

Kuten sanoin, monet pitävät piilotettujen metatasojen bongailemisesta. Huumorikontekstissa itsekin joskus pidän niistä, mutta yleensä niiden tiedostaminen omalla kohdallani vain johtaa tarpeettomaan lukukokemuksen häiriintymiseen, vähän kuin jos joku hahmo kesken elokuvan kääntyisi kameraan päin ja sanoisi katsojille että, hei, tämä on vain elokuvaa. Toimii hyvin vaikka Wayne's Worldissa mutta ei ehkä toimisi Schindlerin listassa.