huugoprattin muistelmateos Desir d'etre inutile on muistelmien aatelia. Todella hieno kirja, todella jännittävä elämä, todella hyvin kerrottu. Pointsit himaan vaikkei tietäisi miehen urasta mitään. Sen kun saisi suomeksi.
Mulla on ollut Corto-vaihte viime viikon ajan, luen koko tuotantoa pitkästä aikaa taas läpi ja nuo muistelmateokset päälle. Aivan käsittämättömän hienoa tavaraa. Ja sitä on paljon. Ennen väheksymäni pre-Corto-teoksetkin toimivat ihan loistavasti. Kaikki Prattin muistelmat/haastattelukirjat antavat kyllä ihan merkittävää lisäinfoa Corton seikkailuihin, Prattilla kun on aika jännittävä tyyli hahmottaa hahmonsa ja niiden elämä. Eli mitä kerrotaan, mitä jätetään kertomatta niin, ettei luomus rikkoudu.
Aiemmin luulin, että Pratt on ollut aika löperö mitä aikajanoihin ja tarinoiden loogisuuteen tulee, mutta koko homma hahmottuukin aika mietitysti: Eri sarjojen hahmot seikkailevat ristiin, ajallisia & paikallisia epäloogisuuksia ei pahasti löydy jne. Plus Pratt puhuu Cortostakin kuin oikeasta ihmisestä... Iso osahan hahmoista ovat ihan oikeita eläviä ihmisiä, kuten Kultasuu ja Koinsky.
Umberto Eco on kyllä löytänyt Etelämerellä-seikkailusta sen laatuisia virheitä mitä paikkoihin ja ajoitukseen tulee, että Eco epäilee tahallista "sumutusta". Pratt ei halunnut paljastaa, missä Munkin saari sijaitsee?!
Jotain sanoinkuvaamattoman maagista Prattin omaan elämään & persoonallisuuteen liittyy, liekö osin itsetehostusta ja valhetta vain, mutta silti aika Cortomainen elämä hänellä oli. Ainakin hän tapasi ja tunsi ihmisiä jotka elivät ja olivat kuin Corto ja muut hahmot. Prattin lahja lienee juuri kaiken historiallisen ja myyttisen tiedon sulattaminen näihin henkilöihin ja tapahtumiin ja koko sotkun suodattaminen loistavaan seikkailusarjakuvamuotoon.
Aika "vanhan maailman seikkailija" Pratt kyllä oli, mitä suhtautumisessa naisiin ja lapsiin tulee. Prattilla oli 6 lasta, neljän eri naisen kanssa. Kaikki lapset ovat eri kansallisuutta ja puhuvat eri kieltä, huippuna amazonin villi intiaanipoika joka ei koskaan poistunut viidakostaan. Lähes kaikki Corton naiset (tai niiden esikuvat) ovat oikeita naisia Prattin elämästä.
Jännä ilmiö on se, miten Pratt hahmoitti "romanttisen" historian ja miten hän ei halunnut johtaa Cortoa enää Espanjan sisällissodan jälkeiseen maailmaan koska hänenlaisilleen romanttisille seikkailijoille ei Prattin mukaan ollut enää sijaa tässä maailmassa. Itselleni toinen maailmansotahan jne avautuu jo nostalgisromanttisena menneisyytenä. Prattillakin vain omaa syntymää edeltänyt aika avautui myyttisenä ja avasi tarinallisia mahdollisuuksia.
Ja vielä! Alkuperäisessä Etelämeri-seikkailussa oli Prattin esipuhe, jossa mainittiin Corton vanhuudesta: Corto asui Pandoran perheen lähellä, Pandoran lapset kutsuivat häntä enoksi. Taraon kuoleman jälkeen Corto vaipui melankolisuuteen ja istui usein rannalla merta katsellen. Ymmärrettävistä syistä useimmat kustantajat ovat myöhemmin jättäneet em. esipuheen pois - Cortosta kun kasvoi kirjan jälkeen niin suuri sankari, ettei lumousta haluttu rikkoa.
Prattin virallisen version mukaan Corto ei siis kuole Espanjan sisällissodassa (kyseessä on tulkintavirhe: katoaminen ei tarkoita kuolemista) vaan palasi mitä luultavimmin Pandoran luokse.
