Kirjoittaja Aihe: Nykysarjakuvan taiteen kanssa henkilökohtaisia ongelmia.  (Luettu 3631 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Renki

  • Malttamaton kakara
  • Jäsen
  • Viestejä: 182
  • Ostan Marvel-lehtiä sopuhintaan.
Moro!

Ostin tässä uusimman Ryhmä- X/X-men lehden ja Megan. Tutustuin kyseisiin lehtiin ensimmäisen kerran  80-luvun puolella, kuten sarjakuviin yleensäkin. Silloin lehtien taide oli minusta parempaa. Sellaista enemmän piirustusta. Nämä uudet lehdet olivat taiteensa puolesta minulle järkytys. Mielestäni taiteesta oli tullut liian grafiikkamaista, ahdistavan pelihenkistä maisemaa. Taide oli minusta jopa niin ahdistavaa, että rupesin miettimään kyseisten lehtien tilausten peruuttamista, mutta ei sitä aloittelevana kerääjänä kuitenkaan nyt viitsi sellaista temppua tehdä.

Onkos muille tullut samanlaisia järkytyksiä, avatessa lehden kantta?

Voi olla, että minä olen tietenkin poikkeustapaus, sillä olen ollut 12 vuotta pimennossa siitä mitä sarjakuvat nykyään tarjoaa. Saattahan olla, että tähänkin pisteeseen ollaan tultu pikkuhiljaa ja ehkä minäkin olisin siihen tottunut jos olisin vaan ollut koko ajan matkassa.

Kiinnostaisi muuten tietää, että miksi ollaan päädytty tällaiseen grafiikkamaiseen ratkaisuun monissa sarjakuvissa ja milloin tällainen tyyli tuli ihan vakioksi esmes. Marvelille?


Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Re: Nykysarjakuvan taiteen kanssa henkilökohtaisia ongelmia.
« Vastaus #1 : 01.02.2005 klo 12:10:00 »
Siihen on pikkuhiljaa ajauduttu. Osansa on myös mangavillityksellä, joka on vaikuttanut selvästi joihinkin tekijöihin, mutta paljon vaikuttaa myös tietokoneväritys.

Toisaalta joku voisi sanoa nykyistä tilannetta paljon monipuolisemmaksi taiteellisesti kuin vaikkapa juuri 12 vuotta sitten.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 10 120
Re: Nykysarjakuvan taiteen kanssa henkilökohtaisia ongelmia.
« Vastaus #2 : 01.02.2005 klo 13:15:06 »
80-luvun puolella, kuten sarjakuviin yleensäkin. Silloin lehtien taide oli minusta parempaa. Sellaista enemmän piirustusta. Nämä uudet lehdet olivat taiteensa puolesta minulle järkytys. Mielestäni taiteesta oli tullut liian grafiikkamaista, ahdistavan pelihenkistä maisemaa. Taide oli minusta jopa niin ahdistavaa,

Termihaukkana haluan ensinnä hieman yrittää selventää mitä kirjoitat. Taide on hyvin laaja termi. Oletan että käytät sitä merkityksessä piirrostaide tai kuvitus? Monet ovat sitä mieltä, että myös (käsi)kirjoittaminen on taidetta, mutta sitä et ilmeisesti tarkoita? Sanalla grafiikka, viitataan taiteen puolella yleensä erilaisiin syväpaino- ja kohopainotekniikoihin, jotka ovat lähempänä piirtämistä. Tietokonegrafiikka on sitten asia erikseen. Aika on vähän ajanut siitä ohi, sillä nykyään tietokonegraffa näyttää lähes samalta kuin muukin taide, korkeintaan hieman hengettömämmältä, koska siinä ei ole samanlaisia "sattumia" kuin paperille tehdyssä. Korkeintaan tietokonegrafiikalla viitataan erikseen esim. 3D-ohjelmilla tehtyihin juttuihin.

Mutta Renki, voin lohduttaa ja vakuuttaa, että et todellakaan ole ainoa, joka on paininut samojen kysymysten kanssa. Perinteistä sarjakuvagrafiikkaa näkee nykyään harmittavan vähän. Musta viiva ja karkea (värillinen)rasteri luovat yhdessä sangen tehokkaan vaikutelman. Samaan ei maalauksella tai tietokonevärityksellä pääse. Oman lisänsä soppaan tuo ruutujako ja tarinan rytmitys. Kymmenisen vuotta sitten tilanne oli vielä pahempi, nyt on onneksi palattu lähemmäs juuria, mutta edelleenkään mielestäni tietokonetta ei useinkaan osata käyttää kunnolla supersankarisarjakuvien värittämiseen tai piirtämiseen.

Eikä supersankarisarjakuva sitä paitsi ole ainoa lajityyppi joka on muuttunut. Tuntuu, että ranskalainen valtavirta on pisimpään onnistunu sinnittelemään vanhassa, mutta viime vuosina sekin on saanut vakavan haastajan nuorempien tekijöiden taholta. Siellä "taiteen" muuttuminen vie kohti hutaistumpaa piirrosjälkeä, joka ei välttämättä ole vähemmän taiteellista vaikka onkin vähemmän huoliteltua. Jenkit taas nuolevat viivan niin puhki, että siitä saa etsiä kiinnostavaa rosoa kissojen ja koirien kanssa.

Mutta mutta, tästä samasta aiheesta on keskusteltu jo mm. topicissa:
Sarjakuvataiteen tila http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1853.0

Sekä sivuttu mm.:
A P U A, sarjakuva ei sytytä http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1744.0
Sarjakuvien ongelma... http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1583.0
Teräsmies - Red Son http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2107.30

Muutamia mainitakseni. Jos haluat varovasti totutella "uuteen" ilmaisuun, suosittelen esim. Hämähäkkimies -Ultimate lätysköitä, sekä vaikka Ultimate X-meniä Mega 3/2003 ja jatko 8/2003.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Renki

  • Malttamaton kakara
  • Jäsen
  • Viestejä: 182
  • Ostan Marvel-lehtiä sopuhintaan.
Re: Nykysarjakuvan taiteen kanssa henkilökohtaisia ongelmia.
« Vastaus #3 : 01.02.2005 klo 15:15:50 »
Jeps, termihaukka  ;) Kiitos termioikaisuista. Ovat vielä hieman hakusessa, kun olen vielä niin vihreä.

Niinhän se on, että taide on laaja käsite. Ja kyllä käsikirjoituskin on taidetta. Minusta se on sarjakuvan kantava voima. (kunnollinen tarina). Näistä marvelin "uusista" käsikirjoittajista en vielä osaa sanoa oikein mitään, että miellyttääkö, täytyy tässä katsastella ensin hieman lisää.