Täyttä rautaa koko Haikaralaivue.
Käydessäni menneellä vuosisadalla Mansessa äkkäsin kivijalkadivarin ikkunalla oudonnäköisiä lehtiä nimeltään Zoom.Kaappasin ne kaikki kiireessä mukaani ,juoksin junaan,uppouduin lehtiin niin innokkaasti että meinasin körötellä samaa kyytiä itärajalle saakka.Lehdet kuluivat sitten kätösissäni vuosikymmenestä toiseen kunnes viimeisessä muutossa hävisivät mystisesti jälkeäkään jättämättä,jättäen vain sieluuni oudon tyhjän kaipauksen.
Kunnes viimein viime vuonna sain jälleen kerättyä hyllyyni Zoom-vuosikerran- 74, ja kelpasipa taas nautiskella Ernestin ja kummpaneitten seikkailuista.
Tämä uusi kovakantinen Haikaralaivue-albumi on unelmien täyttymys,tuo aivan kyyneleet silmiini, tätä on saatava lisää, lisää, lisää