Sarjakuvat sijoituskohteena?

[VesaK]

Siis: Ovat arvoltaan, ei niin etteikö joku voisi 70-luvun alun Texeistä pyytää vaikka 500 euroa kipale. Ehkä joku sen jopa maksaa... heh heh. Mutta VARSINKAAN huuto.netin lähtöhinnoilla ei ole yhtään mitään tekemistä todellisen keräilyarvon kanssa.

[Rauta]

Eiks Spawnit ole nyt paremmin arvossa kuin Witchblade? Toi oli kyllä ihan heitto... Mutta luuletko tosiaan, että kymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2015 (hyvin exoottisen näköinen luku...) maailma on vielä mallillaan? Uskotko inflaatioon? (Japanissa mm. on eletty lähes tulkoon deflaatiossa kai abaut se 10 vuotta?) Entä kestävätkö lehtien liimaus, paperi ja painovärit? Onko siihen aikaan kolmekymppisillä rahaa pistää keräilylehtiin?

Ei maailma enää samanlainen ole Meillä on keskustalainen presidentti ja Madeleine on Suomen herttuatar.
 Inflaatio laukkaa hullun lailla ja ainoa mihin kolmekymppisillä on varaa, on vanhat sarjakuvalehdet. Silloin pimeästä varastosta prässin alta kaivetut hyvinä säilyneet lehdet ovat arvossaan.
 Spawnit ovat NYT arvokkampia, koska ne ovat se ensimmäinen Image sarjis, ja oikeastaan tyylisuuntansa ensimmäisiä. Mutta Witchbladella tulee ajan kanssa olemaan enemmän nostalgia-arvoa.

"Fish   and    Chips".
Is there is too much space between Fish and and and and and Chips?

[Lurker]

Joskus voi keräilyltä pudota pohja kuin aikoinaan Hollannin kukkasipulikeinottelijoilla...

Sarjakuvan keräilijöitä on nyt paljon ja kohteista maksetaan hyvin.

Mutta - ostin juuri äsken 3 eurolla Raymond Chandlerin Pitkät jäähyväiset (Sapo-sarja 17, painovuosi -56). Myyjä kehui, että markkavuosina siitä saatettiin maksaa satanenkin vaan ei enää. Vanhojen dekkarien keräilijät haihtuivat lähes täysin markkinoilta (saivat varmaan sarjansa täyteen) ja uusintapainoksia on otettu paljon. Makukin on muuttunut. Nykyään tykätään Wallandereista.

Voipi käydä samoin joidenkin sarjakuvalehtien suhteen. Jos kysyntä jossain vaiheessa lopahtaa, niin lopahtavat hinnatkin. Mikäli parinkymmenen vuoden päästä kaikki keräävät mangaa, supersankarit voivat joutua kahden euron pahvilooraan ulos näyteikkunan eteen. Sic transit gloria mundi.

[Veli Loponen]

Kahden euron!?! Eikös se ole jo vähän paljon aleloorasta? Ai, mutta taidat ottaa inflaation ja muun huomioon. 20 vuoden päästä 2 euroa ei taida olla kuin 2 senttiä nykyrahassa...

[Janne]

Ei siitä ole pitkäkään aika kun Makedonissa maksettiin Texin ekasta priimakuntoisesta pokarista 300 euroa. Ja huutonetissä ekasta einiinhyväkuntoisesta liuskasta yli 500. Ton nyt myynnissä olleen liuskan hintavaraus 1000 euroa oli kyllä älytön. Mutta mikä sen keräilyhinnan määrittelee? Onko se kallein hinta, mitä on tiedety maksetun? Eli noista lehdistä nuo hinnat. Vai mikä?

Nuo hinnat on vielä maksettavissa, jos halua löytyy. Multa ei kyllä löydy, koska sitten koko perhe söisi kuukauden pelkkää kaurapuuroa.

[Riekko]

Eikä KUKAAN osta enää huonommanpuoleisessa kunnossa olevaa Edgar Allan Poen "Korppia ja kultakuoriaista", Korppi-sarjasta 50-luvulta. Joskus siitä tarjottiin prinssi, prinsessa ja puoli valtakuntaa.

Mutta onneksi se on niin hyvä kirja, ettei sitä kannata myydä vaikka joku haluaisikin ostaa 

[Reima Mäkinen]

Sarjakuvan keräilijöitä on nyt paljon ja kohteista maksetaan hyvin.

Lurker viittasi juuri kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Mutta mihinkähän tietoon tuo väite perustuu?

Yritin tuolla aiemmin jo viitata siihen, että vaikka meillä on nähty rajujakin inflaation aikoja, esim. -70 ja -80 luvuilla, ei sekään asia ole mikään vakio. Kuten sanottu, Japanissa on eletty deflaatiossa jo pitkään. Loppu sille meiningille on siellä ehkä näkyvissä, mutta kuka tietää...
Suomen kuluttajahintaindeksi http://www.stat.fi/til/khi/ ja lisää indeksejä joista Elinkustannusindeksi on myös mielenkiintoinen.
Öljyn hinta varmasti tulee nostamaan hintoja tulevaisuudessa, mutta muutkin asiat vaikuttavat.

[VesaK]

Vielä kerran palaan Kulku-Katin Juhan haastatteluun (Banaaniposti 1/05), jossa hän toteaa, että 90-luvun alun lama tappoi (1992) dekkarien kysynnän ja tarjonnan, ja vahvasti leikkasi dekkarien keräilyhintatasoa, mutta: "Lamasta huolimatta sarjakuvilla tehtiin yhä hyvin kauppaa. Saimme ostaa loistavia kokoelmia."

ja toinen sitaatti:

"Huuto.net on vaikuttanut asioihin, kun jokainen voi hinnoitella teokset miten huvittaa. Tarkka hinta on veteen piirretty viiva. Perinteisissä keräilykohteissa hinnat ovat vakaampia. Niiden arvo ei laske vaan kasvaa vähän joka vuosi, ilmeisesti elintasoideksiin sidottuna."

[Lurker]

Lurker viittasi juuri kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Mutta mihinkähän tietoon tuo väite perustuu?

Se perustuu divareissa luuhaamiseen. Myyjät (jotka melkein aina ovat omistajia) juttelevat yleensä mielellään ja kertovat, mikä menee ja mikä ei. Jossakin aikaisemmassa viestissä kerroin myös siitä, että asiakaskunnasta ovat jääneet pois ne nuoremmat koululaiset jotka ennen ostivat akkareita ja korkkareita. Ehkä sitten, kun dragonballranmaa alkaa valua divareihin saakka, nuorempaa väkeäkin alkaa niissä taas käydä.

Mutta maksukykyisiä nuoria ja keski-ikäisiä äijiä liikkuu sarjakuvamarkkinoilla paljon ja he käyvät pyydykseen. Ja hinnat vain nousevat.

[Reima Mäkinen]

Lurker, ihan rakentavassa hengessä yritän nyt selvittää. Pitääkö tuo kommenttisi ymmärtää niin, että ennen divareissa kävivät "maksukyvyttömät" pikkupojat jotka ostivat mitä sattuu ja nyt siellä käy vanhempaa jengiä, jotka haalivat järjestelmällisesti tiettyjä juttuja. Ero on ilmeisesti siis ostosten määrässä, kohteiden kunnossa, siinä mihin keskitytään, jne. Nassikat ostivat lukeakseen sedät myös keräilymielessä? Näinkö?

Olisiko myös käynyt niin, että -90 luvun lopun sarjakuvalama vaikutti useimpiin divareihinkin (KK poika ja Makedonia on poikkeuksia koska ne on keskittyneet selkeästi palvelemaan kerääjiä) niin että tiettyjen tuotteiden hintoja ei päässyt nostelemaan moniin vuosiin. Ainakin ite törmään edelleen vieläkin aika usein markkahintoihin, mikä tuntuisi kertovan siitä, että kysyntä ei muutamaan vuoteen ole imuroinut edes ysikytluvun varastoja tyhjiin?!

Aarnisalo lainaus:"Saimme ostaa loistavia kokoelmia."
Kauppiaan kannalta on varmaan oleellista myös se, että näitä loistavia kokoelmia pystyy ostamaan kohtuuhinnalla ja että niitä myös saa diilattua eteenpäin siinä tahdissa että eivät ala kertyä nurkkiin? Tuo kommentti kertoo siis vain puolet totuudesta. 

[Lurker]

<snip>
Nassikat ostivat lukeakseen sedät myös keräilymielessä? Näinkö?
<snip>

Näin juuri. Ilmeisesti lasten "kulttuuriin" ei myöskään enää kuulu divareissa käynti. En tiedä, paljonkoa nassikat nykyään saavat taskurahaa, mutta luulisi että kalliiden lehtien hankkiminen halvemmalla divareista olisi kukkaron kannalta mukavampaa.

Aarnisalo lainaus:"Saimme ostaa loistavia kokoelmia."
Kauppiaan kannalta on varmaan oleellista myös se, että näitä loistavia kokoelmia pystyy ostamaan kohtuuhinnalla ja että niitä myös saa diilattua eteenpäin siinä tahdissa että eivät ala kertyä nurkkiin? Tuo kommentti kertoo siis vain puolet totuudesta. 

Voisin kuvitella, että parilla loistavalla kuolinpesällä (voiko kuolinpesä olla loistava?) divari elää pitkän aikaa. On siinä kyllä joskus pieni huijauksen makukin, kun leski tai pesä soittaa että tulkaa hakemaan pois ja maksakaa nyt edes jotain, saadaan sitten siivottua kun nuo homeiset kirjat ja lehdet ovat poissa nurkista.

Tähän loppuun voisin kertoa pienen anekdootin siitä, kun olin talvilomalla maaseudun rauhassa. Vanha kauppa-auto käy veräjän kohdalla pari kertaa viikossa. Ajattelin käydä ostamassa saunajuomat. Lehtihylly sai suuni loksahtamaan auki. Ikivanhoja Zorroja, lännensarjoja, naisten lukemistoja ja sarjakuvia. Ostin yhden Mustanaamion sarjakirjan iltalukemiseksi. Kannessa oli vielä markkahinta (2 mk). Myyjä sanoi nolona kovasta hinnasta, että on ollut tapana noista 50 senttiä pyytää.

[Laura Sivonen]

Eiköhän mikä tahansa ei-käyttötavara ole eräänlainen sijoituskohde. Toki on eri asia investoidaanko johonkin asiaan jälleenmyyntimielessä, keräilymielessä tai ihan vaan puhtaasti käyttö- ja viihdykemielessä.

Itse ostan sarjakuvani keräilytarkoitukseen. Jos haluaisin vain lukea sarjakuvia, se onnistuisi melko hyvin yksin kirjaston avulla (nytkin on muutamat Gaimanit lainassa), ystävältä lainaamalla tai netistä kaivamalla (jotkut julkaisijat tarjoavat ihan ilmaiseksi lukumateriaalia). Kun sarjakuvia ei hypistele, taittele tahi muuten kuluta, niiden potentiaalinen jälleenmyyntiarvokin pysyy parempana. Itse en pahemmin ole myynyt pois kokoelmastani muuta kuin perintösarjakuvia, jotka eivät alunalkaen ole olleet omia hankkimiani. Mutta en kuitenkaan osta sarjakuviani sillä mielellä, että pääasiallisesti mietin vain niiden jälleenmyyntiä.

[bats]

Minua kiinnostaisi kuulla näkemyksiänne sarjakuviin liittyvästä sijoittamisesta.Olen ymmärtänyt että ainakin Jenkeissä tällaistakin tehdään, sarjakuvilla ja action-figuureilla yms.

Eli, oletteko ostaneet tai myyneet sarjakuvia tai oheistuotteita sijoitusmielessä? Tai haluaisitteko tehdä niin?

Täällä on tämä ketju jo, mutta ajattelin että tässä ketjussa voisi keskustella yleisesti kokemuksista eikä vain sijoituskohteista.

[Divine]

Sarjakuvaa hieman sivuten: Huutelin kerran erästä Tom of Finland -figuuria Huuto.netistä, en oikein itsekään tiedä miksi. Kaipa ajattelin, että jos saan sen halvalla, niin ehkä joku sen joskus haluaisi ostaa kalliilla. Hinta nousi sitten tässä ei oo mitään järkee -tason yläpuolelle, joten ei tarvinnut enää siitäkään asiasta hämmentyä.

Ja sitten on se yksi Lassi ja Leevi -albumin myynti 'sijoitusmielessä', josta kerroin aiemmin.

[bats]

Tuota tuota, minulla olisi nyt tärkeä kysymys, jota en osaa oikein muuallekaan sijoittaa.

Miten te uskotte näiden uusien Marvelin (mitä ilmeisimmin) menestysleffojen vaikuttavan Marvel-sarjakuvienne hintaan? Kannattaisiko nyt hamstrata Suomi-Marvelia?