Paras Tex Willer -piirtäjä

[Janne]

Siepattu tyttö, 2/89
Kadonnut laiva, 3/90
Kadonnut poliisipäällikkö, 13/91
Teatterimurha, 8/93
Mies ilman menneisyyttä, 15/96
Mefisto!, 15/2002

Listassa on mainittu numero, josta tarina alkaa. Kute listasta huomaa, on Villan tahti itse sarjakuvan tekemisessä aavistuksen laantunut sen jälkeen, kun kansitehtailu alkoi 90-luvun puolivälissä. Tällä vuosikymmenellä siis vain yksi tarina!

[Gothicus]

Suurkiitos Janne! Otinkin tuosta tarinakokonaisuuksien nimet ja numerot heti talteen kalenteriini tulevia divarireissuja varten. 

Villan kuvitus tosiaan miellyttää minua todella paljon. Hänen ihmishahmonsa ovat välillä jopa siinä rajoilla, että menevätkö ne karikatyyrien puolelle. Mutta jos esimerkiksi tarkkailee vaivihkaisesti ohi kulkevia ihmisiä kaupungin vilinässä, niin melko koomisen näköisiä ja karikatyyrimäisiä kadun tallaajia me suurimmalta osalta todella olemme. Tuon asian Villa on sisäistänyt mielestäni, varsinkin sivuhahmoissaan, todella hienosti.

[Gothicus]

Taiteilija Ortiz ja alati krapulaisen näköinen Tex...

[Janne]

Sinulta yllättävä valinta. Olisin kuvitellut, että Villa saa äänesi, Jännä nähdä kuinka korkealle Ortiz vielä nouseekaan. Ticcin jälkeen on aika tasaista, vaikka perintöprinsseillä Galepilla ja Villalla on hiukan hajurakoa muihin.

Uskon, että Villa saa äänivyöryn, kun mahdollisesti joskus viiden vuoden kuluttua hänen uusin tarinansa ilmestyy.

[OM]

Nyt kyllä sheriffi redman ottaa vapaata lain valvonnan tehtävistään ja heittää mielipiteensä. Miksei jengi diggaa Alberto Giolitton tyylistä. Hei. Verratkaapa nyt ihan tosi hänen tarkkaa viivan käyttöään tai äärimmäisen tarkkoja yksityisakohtia kuvituksissaan kenen tahansa muun Tex piirtäjän töihin. Ette voi olla näkemättä eroa?  Ette varmasti pidä siitä mitä nyt sanon, mutta minusta Galepin tyyli on aina ollut kuin autiomaasta. Ja samaa sanon Ticcin nykypäivän piirrosjäljestä. Ticcin kulta kausi näkyy loistavalla tavalla jaksoissa Dakotojen sanoma, Kento, Traaginen risti. Tässä on minun kautta aikojen parhaat piirtäjät: 1. Giolitti. 2. Ticci. 3. Villa.4.Venturi

[Gothicus]

Sinulta yllättävä valinta. Olisin kuvitellut, että Villa saa äänesi, Jännä nähdä kuinka korkealle Ortiz vielä nouseekaan.

Siis joo, tuota tuota... niin, Villa saikin ääneni, mutta Ortizin taidetta tässä on tullut viime aikoina sulateltua. En tainnut olla kirjoituksissani kovin johdonmukainen. Paitsi, että Ortizin näkemyksen mukaan Tex ja muut hahmot vaikuttaisivat olevan jatkuvassa dagen efterissä, niin heillä näyttäisi olevan myös taipumus pukea ylleen likomärät ja uitetun näköiset vaatteet. Suun seuduilla hahmoissa on paljon Sean Conneryä, mutta minä nyt löydän helposti Conneryä vaikka lipputangon nupista.    

[Asko AA]

Miksei jengi diggaa Alberto Giolitton tyyliä?

Piirtäjien keinotekoisen kilpailuttamisen huonoin puoli on se, että erilaisia ja erityylisiä taiteilijoita paiskotaan kärjistetysti toisiaan vastaan. Kun vain yhden saa mainita, on ihan turha kuvitella, että kaikki muut olisivat "huonoja".
 
En ole koskaan kuullutkaan, etteikö joku tykkäisi Giolittin piirrosjäljestä ja tyylistä. Hän on  piirtänyt niin vähän Texiä, että samanlaista kiintymystä ei ole kehkeytynyt, mutta diggailun puutteesta tässä tuskin on kyse.

Minulle on suuri ilo, että niin moni hyvä ja toisistaan erottuva taiteilija piirtää Texiä. Luontevimmat eniten, muualla työllistetyt ja rohkeammin kokeilevat sitten vähemmän. Bonellin raati kyllä pitää huolen, ettei liikaa vapauksia oteta.

[OM]

Heips Asko,

Puhut asiaa. Jokaisella lukijalle kehkeytyy ajan kanssa oma makunsa ja mieltymyksensä niin kirjoittajien ja piirtäjien suhteen. Tämä on luonnollista.  Luovuus näkyy myös sekä kirjoittajissa ja piirtäjissä eri tavalla. Aina ei vaan irtoa käsikirjoitusta vaikka kuinka yrittäisi. Sama pätee minusta myös piirtämiseen. Tapahtumat ja muutokset elämässä varmasti vaikuttavat taiteiljoihin. Joskus vaikea käsikirjoitus lannistaa piirtäjän, jos hänen taiteellista vapauttaan rajoitetaan liikaa. Toinen ääripää olisi varmasti se, että käsikirjoittaja ahtaa liikaa dramaatiikkaa tai liikaa tapahtumia yhdelle sivulle, joka olisi tarkoitus kuvittaa.

Sanoin, että miksei Giolittista digata siksi, kun hän on saanut minusta niin vähän ääniä. Olit oikeassa. Hän on piirsi suhteessa toisiin piirtäjiin minimaalisen vähän Texejä, mikä on minusta harmillista. Mutta myös sitä ihmettein hieman, miksi Monti ja Cestarot saivat vain 0%? Heilläkin on historiassaan hienoja piirros jaksoja.

Siksi on aika vaikea sanoa loppujen lopuksi kuka on paras piirtäjä. Siihen vaikuttaa niin moni seikka. Mutta pääasia on varmasti se, että saamme säännöllisesti oman annoksemme Tex magiaa lehden muodossa.
t: sheriffi redman

[VilleM]

Jos äänestystilannetta silmäilee, niin Giolittin lisäksi voisi älähtää myös ainakin Fuscon, Fontin, Cestaroiden, Montin ja Venturin puolesta. Kaikilla näillä upeilla ja persoonallisilla piirtäjillä on rikollisen vähän ääniä. Fuscon tapauksessa äänivyöryn puuttumista ei edes voi selittää tarinoiden vähäisellä määrällä. Myös särmikäs Victor De La Fuente on mielestäni pahasti aliarvostettu, jopa Italiassa, jossa Monti määrättiin sutimaan Texin kasvoja joihinkin tarinoihin.

Äänestyksen ongelma syntyy siinä, että Texin piirtäjiä alkaa olla jo reippaasti päälle 50 ja huonoja ei meinaa mahtua joukkoon edes yhden käden sormien vertaa. Siitä sitten pitäisi valita yksi selvästi ylitse muiden. Jos saisi antaa vaikka kolme tai viisi ääntä, niin tehtävä olisi helpompi ja hajontaa voisi tulla nykyistä enemmän. Mutta onhan nykyinenkin äänestys melko hyvin suuntaa antava, koska äänestäjiä on jo noin paljon.

[OM]

Heips Cheynne,

Tuo on niin totta mitä kirjoitit.  Unohdin melkein mestari Venturin. Ja tietenkin Cestarot. Miten tuo pääsi minulta tapahtumaan???
En vaan jaksa vieläkään ymmärtää, kuinka joku voi ylipäätänsä kutsua Galepia mestariksi. Minusta hänen sahalaitainen viivansa on ennemminkin häiritsevää. Ja hahmot lähes aina samanlaisia. No, en halua ärsyttää hänen ihailijoitaan. Tämä oli nyt tälläinen leiskautus vaan.

Mutta hajonta änestyksessä on aika valtava ja ihmeellinen..kin!

[VilleM]

Zecan blogissa oli jokunen aika sitten kiinnostava Letteri-aiheinen haastattelu, jossa tämän tytär kertoi muistojaan ja näkemyksiään isästään. Tässä joitakin pääpointteja jutusta:

Letteri ei osallistunut perinteisessä mielessä kovin paljon lastensa elämään, kuten pelaillut heidän kanssaan tai opettanut asioita. Hän oli fyysisesti läsnä, mutta henkisellä tasolla vähemmän. Kuitenkin hän alkoi arvostaa perhettään yhä enemmän ajan kuluessa, varsinkin kun hänestä tuli isoisä.

Hän oli ihmisenä varautunut, perfektionisti ja hienotunteinen. Hän piti matalaa profiilia ja eli omassa maailmassaan. Hänellä oli myyttistä näkemystä ja herkkyyttä, mutta toisaalta hänellä oli myös surumielinen, yksinäinen ja vetäytyvä puolensa.

Sarjakuvataiteilija ei ollut Letterin kutsumusammatti, vaan "pikemminkin fumetti löysi Letterin". Hän ei ollut toimistotyyppiä, vaan arvosti sarjakuvantekemisen mukanaan tuomaa vapautta. Hän piirsi usein öisin. Letterin vaimo osallistui varsinkin alkuaikoina mm. naishahmojen kehittelyyn. Muut ihmiset eivät vaikuttaneet Letterin työhön. Letterin poika oli melko taitava piirtäjä, mutta valitsi kuitenkin asianajajan uran eikä harkinnut vakavasti ammattipiirtäjyyttä.

Sarjakuviakin suurempi intohimo Letterille oli musiikki, eritoten jazz. Ennen kuin hänestä tuli sarjakuvapiirtäjä, hän mm. soitti Crystal Trio -nimisessä kokoonpanossa.

[Janne]

Hienoa tietoa. Pistäkkö vielä linkin, niin pääsee katsomaan, mitä muuta tietoherkkua siellä olisi tarjolla.

[VilleM]

http://texwillerblog.com/wordpress/?p=11051

Sieltä pääsee myös kuuntelemaan (ja näkemään!) Kristallitrion soitantoa Italian tv:n kuvaamassa pätkässä.

[Janne]

Kiitos. Pikaisella haulla Zegan blokista en tuota itse löytänyt...

[Janne]

Vihdoin on juttu luettu. Kyllä se antaa mielenkiintoisen katsauksen Letterin luonteeseen ja elämään. Mukavia tiedonjyviäkin tuli. Etenkin tuo vaimon rooli oli uutta. Tex-tutkija Ilpo Lagerstedt oli taannoin sitä mieltä, että Francesco Gamban on täytynyt avustaa Letteriä tämän ensimmäisissä Texeissä, koska aseet olivat niin identtisen näköisiä Gamban töiden kanssa. Mikään ihme yhteistyö ei olisi ollut, sillä sekä Gamba että Letteri työskentelivat suunnilleen samoihin aikoihin sekä Pecos Billin että Texin parissa. Mutta nyt yksiselitteisesti sanotaan, että muita avustajia ei ollut. Jutussa Letteri myös kuvataan niin sulkeutuneeksi tyypiksi, että ihme olisikin ollut, jos joku tyyppi kodin ulkopuolelta olisi avustushommia tehnyt.

Pieni yksityiskohta: siinä musiikkpätkässä (vuodelta 1968) Letterin etunimeksi oli kirjoitettu Memmo.

Jutussa myös sanotaan, että Hugo Pratt, joka suuntasi Argentiinaan sarjakuvahommiin samoihin aikoihin Letterin kanssa, oli Letterin ainoa ystävä sarjakuvan saralta. Tätä olenkin uumoillut nähtyäni tämän kuvan (joka muuten roikkuu isossa koossa seinälläni: siinä yhdistyvät kaksi suosikkipiirtäjääni ja kaksi suosikkisarjakuvahahmoani hienolla tavalla).

Vielä kun joku osaisi kertoa, mikä ja missä on tuo kirkon torni. Jokin merkitys sillä täytyy olla.