Kattos, täällä on tämmöinenkin ketju... En jaksanut lukea kokonaan alusta loppuun, mutta teen tiettäväksi, että minä itse olen armoitettu Disney-friikki, joka EN ole erityisen kiinnostunut Aku Ankka -sarjakuvista. Tämä yhtälö on Suomen kaltaisessa Aku Ankka -maassa jokseenkin mahdoton
Disney-animaatioiden nykytilanne on surullinen, mutta jaksan uskoa (tai ainakin toivoa) että tulevaisuudessa voisi taas uusi kukoistus alkaa. Jos ei Disney-yhtiön hoivissa, niin edes jossain.
Suosikkielokuviani en listaa... Sanotaan vaikka että Disney-animaatiot kaikilta vuosikymmeniltä (lukuunottamatta useimpia 70- ja 80-luvun tuotoksia) uppoavat meikäläiseen. Kuitenkaan vaikka 40-luvun ja 90-luvun jälkeä ei voi vertailla toisiinsa, niin kaukana ovat lähtökohdat toisistaan. Vanhoja lyhytelokuvia arvostan siinä missä pitkiä elokuviakin.
Sitten irrallisia mielipiteitä joistakin ei-Disney-animaatiosta
Pixarin animaatiot ovat olleet ihan mukavia, vaikka 2d jyrääkin 3d:n visuaalisesti mennen tullen.
Driimwörksiltä tuli jotain ihan kivaakin, harmi vaan kun ajoivat alas koko perinteisen animaation.
Shrek oli myös pettymys. Ihmiset väittivät, että tässä irvaillaan Disneyä jotenkin kovallakin kädellä, mutta minulta jäi koko asia huomaamatta. Mikähän minussa on vikana??
Jaappanilaiset animatsioonit eivät koskaan ole nauttineet ymmärrystäni. Ainakaan piirrostyyli. Olen katsonut telkkarisarjoja, ja joka kerta ne lyövät minut ällikällä. Siksi katsoinkin aikoinaan Pokemonejakin melko pitkään, kunnes olin liian turtunut jatsityylin käsittämättömyyksiin. Sailor Moon oli onneksi vielä omituisempaa..
Mutta mitä elokuviin tulee, niin vaikkapa Chihiro oli niin hyvä, että meinaan ostaa sen omaan DVD-kokoelmaani... vielä joskus, jahka se tulee alennukseen
Ja muitakin Miyazakin tuotoksia olen katsellut ja piirrostyylistä huolimatta pitänyt. Parhaan Animaation Åskar olisi kyllä kuitenkin kuulunut Lilo&Stitchille, tykkään ma.
Vanhoista lyhäreistä ma en oikein muista perusta, kun Disneyn. Väiski Vemmelsääret, Tex Averyn aikaansaannokst ja muut ovat liian metelöiviä, itseään toistavia ja oivaltamattomia makuuni...
Aah, joo Wallace & Gromit -pätkistä pidän valtavasti, mutta Kananlento jäi yhteen katselukertaan, kun Steven Spielbergin taikasormi meni sorkkimaan siihen typeriä elementtejä.
Olisikohan jo aika lopettaa tämän viestin kasaus. Kyllä te varmaan vähemmästäkin uskotte, että olen vinksahtanut.
