Näköjään on tullut minullekin aika äänestää Koipeliini-ehdokasta. Nyt on 10/13 ehdokkaasta luettu, joten jonkinmoinen käsitys tämän vuoden ehdokkaista on muodostunut.
En nyt sitten ehtinyt tuota Trilogia sarjakuvaa lukea…olen nyt 30. kirjaston varausjonossa. No epäilen, että olisin kuitenkin äänestänyt näin kuin nyt äänestän, vaikka Trilogiaa onkin kehuttu täällä kvaakissa runsain mitoin.
Seuraavista sarjakuvista pidin oikein kovasti:
Gil Jourdan…tämä oli oikein kiinnostava Otavan kirja. Aikoinaan Ruutu-lehdestä tuttu sarjakuva ja nyt siinä oli myös ennen Suomessa julkaisemattomia tarinoita. Yleensäkin nämä Otavan Ruutu ja Nonari-kirjat ovat olleet minulle mieleen.
Luupäät - Orvokki...nyt täysin uusi tarina minulle Luupäistä…hyvää luettavaa.
Robert Sax 3…jotenkin olen tykännyt näistä Sax-albumeista ja sääli, ettei näitä tule lisää.
Sandman 9…tämä on ollut niin hieno kirjasarja...en kaikkia Sandmaneja ollut aikanaan lukenut ja osan unohtanutkin. Vahinko vain, ettei sitä viimeistä kirjaa sitten taida tulla.
Tulevaisuuden Arabi 4…Riad Sattouf osaa piirtää ja tarinoida niin mahtavasti tuosta lapsuudestaan Arabimaissa. Kaikki kirjat olleet täydellisiä.
Yoko Tsuno 22…Leloupin teknisten vimpaimien ja autojen hienoja piirroksia ei voi kun ihastella.
Anna Frankin päiväkirja…en ole itse romaania lukenut, joten kiva edes sarjakuvana tämä surullinen tarina tuntea. Olen tainnut jonkun elokuva-version kyllä nähdä tästä.
Tänä vuonna tapahtui jotakin, jota en uskonut enää toteutuvan. Olin jo kaiken toivoni menettänyt tämän sarjakuvan suhteen. Punaparta: Karibian demonin julkaisi Egmont 2013. Egmont oli aikeissa julkaista toisen kirjan, mutta sitten tuli kapuloita rattaisiin. Hirveesti huhuja ja kaikkea sekalaista vuosien varrella toisen kirjan tulemisesta sai kuulla. En enää uskonut, että sitä koskaan tulisi, kunnes Egmont julkaisi Punaparta: Kapteeni vailla nimeä kirjamessuille vuonna 2019. Aikaa oli kulunut yli 6 vuotta. Niin paljon toiveita ja odotuksia Punapartaan oli. Välillä suoranaista raivoa, kun luvattua kirjaa ei tullutkaan ja ilmestymispäivää siirrettiin ja siirrettiin.
Punaparta: Kapteeni vailla nimeä kirjasta uusintana on vain tarina, joka julkaistiin aikanaan Zoom-lehdessä nimellä Vainottu Perillinen. Kirjan kaksi muuta tarinaa Kuningasta uhmaten ja Punaparran poikaa ei olekaan ennen Suomessa julkaistu. Tämän takia ehdokas täytti Koipeliinin vaatimukset ja pääsi tiukkojen sääntöjen läpi. Vaikka nyt puhutaan vanhoista sarjakuvista…nämähän on tehty jo 60-luvulla, niin ei se vähennä sarjakuvan hienoutta. Tämä on vain niin täydellistä.
Olen aina tykännyt merirosvoista ja se juontaa juurensa varhaiseen lapsuuteeni. En ihan varmasti voi sanoa ikääni…muistelen, että olen ollut jotain 3-4 vanha. Meillä oli kirjahyllyssä paljon kirjoja ja niitä tuli pienenä katseltua. Katselin siis kuvia. Siellä oli esim Tiedon värikäs maailma tietosanakirjasarja, johon tuli aina välillä lisää osia. Sitä taisi olla 24 osaa. Siellä kirjahyllyssä oli myös kirja, jotka oli erityisen mielenkiintoinen…varsinkin ne kuvat. Yksi niistä oli Karibian kaapparit ja merirosvot (1973). Tätä kirjaa selailin satoja kertoja. Tästä sain ensimmäisen kosketukseni merirosvoihin. Aikanaan tein myös yläasteella esitelmän merirosvoista. Zoom-lehdessä ekan kerran tutustuin Punaparta-sarjakuvaan, Jo silloin ihastelin piirrostyylin kauneutta, vaikkakin Zoomin Punaparran värit oli vähän liian värikkäät. Myöhemmin sain myös Varpushaukan salainen matka ja Kaappaus merellä Zoom-albumit. Viimeiset hankintani oli Super S lehden Punaparrat. Kyllähän tuo Hubinon ja Charlier osaavat asiansa. Tästä johtuu, että tänä vuonna on ihan pakko äänestää Punaparta 2 minun Koipeliini-ehdokkakseni. Kyllä tunnustan olen nostalgiaukkeli ja tykkään niistä sarjakuvista, joita olen lukenut kakarana ja finnisenä. Jos Punaparta 2 kirjaa ei olisi ollut, niin luultavasti silloin olisin äänestänyt tuota Tulevaisuuden Arabia 4 kirjaa.
Jos tuo Punaparta voittaa, niin samalla se on kustantajalle vinkkinä, että näitä halutaan lisää…ei jätetä tätä tähän toiseen kirjaan ja ei odotella seuraavat 6 vuotta kolmatta kirjaa. Toivon, että Punaparta lopulta voittaa Koipeliinin. Tämä on fantastisen hyvä sarjakuva, vaikka onkin vanha sarjakuva ja Anssi Rauhala on suomentanut tämän erittäin hyvin.
Äänestys