Olinpa tuossa sairaslomalla ja sen ansiosta minulla oli vihdoin ja viimein aikaa paneutua Hellboyn lukemiseen. Ei se minusta niin hyvä ollut, kuin monet ovat antaneet ymmärtää, mutta hyvä se oli silti ja ihan koko rahan väärtti. Vähän niin kuin keräilijän pakollinen hankinta. Tosin ei tämä minua niin paljon kolauttanut, että rupeaisin jenkkikielisiä itselleni haalimaan. Mutta jos suomeksi tulisi, niin tottakai ostaisin. (Egmontille vihje).
Grafiikasta en voi ollenkaan valittaa, vaikka jonkun aikaa kyllä meni, että siihen tottui. Mitenkähän mahtavaa olisi kynäilytaide, jos ihan väreissä olisi ollut. Ihan pelottaa ajatella. Tykkäsin muuten todella paljolla kuvituksesta, jotenkin se oli sopivan synkeää ja nojasi täydellisesti tarinaan. Mutta tarina olikin minulle se, joka ei oikein kolahtanut: liikaa natseja ja mystiikkaa.
Hellboy sinänsä on minusta ihan loistohahmo. Heittäisi vaan se Mignola ne natsit hemmettiin ja löysäisi vähän mystiikkaa niin meikäläinen olisi ihan myyty mies.
Mitenkäs muuten, onko sellaisia HB:eitä olemassa joista ei löysy natsin natsia. Tässä suomennetussa versiossa ei tainnut olla viimeisessä osassa yhtään ja minusta se taisi ollakin melkein paras osa.
