Ehdin lukemaan Pimeyden kutsun jouluna, mutta täytyy nyt kommentoida, että näitä Egmontin laadukkaampia julkaisuja on mukava lukea.
Toki se formaatti, jossa Ihmeneloset: Loppu julkaistiin on parempi, tämän puolalaisjulkaisun sivut kun imevät värit, minkä ansiosta yökohtaukset ovat niin tukossa, ettei silmä tahdo erottaa kuvista mitään ilman kunnon valaistusta. Mikäli tämän laatuinen paperi olisi vähänkään ohuempaa, värit tulisivat pahasti lävitse.
Mitä sisältöön tulee, tämä on toki väärä mielipide, mutta itse olen pitänyt Hellboy-tarinoita pahuksen tylsinä. Ne eivät oikein mene kauhusta, mutta ei niissä ole riittävästi toimintaakaan. En muista montako kokoelmaa kahlasin muinoin lävitse, mutta neljännen tai viidennen kohdalla minun oli vain todettava, etten nähnyt niissä sitä samaa kuin muut.
Toki on markkinoiden kannalta toivottua, että muutkin kuin Marvel ja DC saavat aikaan hittejä, ja sellaisia jotka vielä löytävät tiensä elokuviin. Lisäksi Mignolan kaltaiset lahjakkaat tekijät ansaitsevat aina menestyksensä.
Sitten tulee se vielä toinen väärä mielipide, mutta pidin Fegredon jäljestä Mignolaa enemmän. Tyyli tavoittaa Mignolan kuvituksen hengen täydellisesti, mutta on huolitellumpaa. Vertailin lyhyesti tätä kolmanteen ja neljänteen Hellboy-kokoelmaan, ja vaikka onkin vaikea sen tarkemmin asiaa pohtimatta osoittaa mistä tunne syntyy, mutta minusta Mignolan sivut näyttävät lähes paljailta tähän verrattuna.
Toisaalta Mignola on monesti tuskaillut kiireidensä kanssa, mutta kun avuksi saadaan Fegredon ja peräti Richard Corbenin kaltaista apuvoimaa, sitä olisi tullut käyttää jo aiemmin hyväksi.
