Vaikka aina tykkäänkin alkuperäisestä, niin toi Timon näyte ei kyllä näyttänyt fontin osalta kivalta lukea. Ehkä vähän liian tiiviisti yhdessä nuo kirjaimet tuossa alkuperäisessä ja aika paksu fontti.
Esimerkikssä oletettavasti kaikki viivat, myös kirjainten, ovat levinneet huokoiselle paperille painettaessa.
Erona alkuperäistä verrattaessa Fantan versioon on se mistä jo keskusteltiin sen vanhemman Eternautin kohdalla. Tekstaus on sovitettu nätisti täyttämään kuplat ja tekstilaatikot.
Monet Pohjois-Amerikan kustantajat ovat puhekuplien ja tekstauksen kanssa vuosien varrella pitäneet lujaa kiinni sikäläisistä teollisuusstandardeista. Sarjikset käännetään ja väännetään amerikkalaisen näköisiksi. Muistellaan vaikkapa Luther Arkwrithin amerikkalaista painosta. Ehkä siellä yleisökin sitten odottaa aina sitä samaa, tiedä häntä? Vähän sama juttu on meillä Aku Ankan kanssa. Parhaalta näyttää se perinteinen ladottu, jossa on mukana gemenat, tai sitten vaikkapa Barksin kanssa Raimo Aaltosen tekstaus. Muu näyttää pahalta.
Oma maku on viime vuosina kääntynyt siihen että tekstauksen pitäisi ennen kaikkea sopia alkuperäisen sarjakuvan julkaisuaikaan (niihin välineisiin jolla se on tehty). Näin siitä syystä että sarjakuvan visuaalisuus on minulle niin tärkeä asia. On tietenkin kiva jos tekstaus muistuttaa hieman alkuperäistä, mutta pitäisi muistaa, että alkuperäiseen lookiin ei kuitenkaan pääse kun kieli (sanojen mitat ja kirjaimisto) on eri. Pahimmassa tapauksessa käy niin kuin vaikkapa siinä Fantan eternautissa (tai Asterixissa) jossa yksittäisten kirjainten kopiominen fonttiin huutaa jlukijalle joka kuplasta: yritettiin mutta epäonnistuttiin, kun ei ymmärretty ja mietitty yhtään mitä ollaan tekemässä.
Tässä tapauksessa tuo vapaa "ilmatila" tekstien ympärillä vaikuttaa tosi radikaalisti siihen miltä sarjakuvan sivut näyttävät. Tämä on toki typografian perusjuttuja, vaikka teksti sinänsä olisi sama, typografisilla valinnoilla siitä syntyviin mielikuviin voi vaikuttaa aika paljon. Ja sarjakuvassa vielä enemmän kuin vaikkapa lehtitekstissä.
Mutta ongelmahan on saada noin paljon sanoja mahtumaan yhteen puhekuplaan. Eipä ole kääntäjällä ja tekstittäjällä helppoa.
Tuo riippuu myös siitä missä koossa sarjis painetaan eli minkä kokoisia ruudut ovat.
Fontti pitäisi olla sellainen, että sen hyväksyy suurin osa sarjakuvaihmisistä...ei ole myöskään fonttia jota joku ei vihaisi. Pitäisi löytää kultainen keskitie.
Suurin osa "sarjakuvaihmisistä" hyväksyy fonttien (ja paperin ja kirjamuotoilun ja suomennoksen ja ja...) osalta melkein mitä tahansa. Ainakin jos katsoo millaisia sarjiksia on meillä julkaistu ja myyty.
Osaako kukaan tehdä enää kaunista käsintekstausta.
Osaa.
Mites olisi, jos esittelette eri fonteilla jonkin sarjakuvaruudun ja äänestetään mitä halutaan käyttää...onko tämmöinen kollektiivisuus mahdollista.
Ei mitään järkeä tuossa. Eihän vaikkapa potilaan omaiset äänestä lääkärin diagnoosista. Tarkoitan siis että kyllä ammattilainen tietää millainen sen pitää olla.
