Ensipainos vai uusintapainos

[Justus]

Itse vastaan tuohon kolmanteen ja neljänteen. Minulle ei ole kamalan väliä, onko kyseessä ensipainos vai mikä, kunhan laatu on hyvä. Ärsyttää suunnattomasti varsinkin irtoavat lehdet.  Repaleinen ja sotkettu ei myöskään minulta saa pisteitä. Eilen ostin uuden Tintin joka minulta puuttui (7 kristallipalloa. Tintti neuvostojen maassa puuttuu vielä). En edes harkinnut etsiväni ensipainosta.

[Veli Loponen]

Ei väliä.
Kerään sarjakuvia ja kirjoja lähinnä vain lukeakseni niitä ja siksi pääasia on, että lukemaan pystyy. Painosta ja kuntoa tärkeämmäksi tuleekin hinta. Voin siis ostaa hiukan huonompikuntoisenkin jos saan sen halvemmalla kuin uuden ja virheettömän.

[Petteri Oja]

Pyrin ostamaan aina ensipainoksen, mutta jos jotain sarjakuvaa tekee mieli ja vain uusintapainoksia on saatavilla, sekin välttää. Silti keräileminen on niin ihon alla, että aina tuntuu paljon hienommalta, kun löytää puuttuvasta albumista sen ensimmäisen suomipainoksen. Viimeksi niin kävi Mausin kanssa.

Sama juttu kirjojen ja levyjen kanssa.

[VesaK]

Uusintapainoksissa on se etuisuus, että niihin on mahdollisesti tehty korjauksia ja lisäyksiä, ks. Corto Malteset. Joistakin göpöistä 1. laitoksista (Lassi ja Leevi 1) on taasen joku valmis maxamaan kymmeniä euroja.

Hehee, maankierto kannattaa - joissakin puodeissa kyseistä lättyä on yhä  myynnissä parilla - kolmella eurolla, mikä onkin sille oikea hinta/laatusuhde. Jos törmäätte niin pelastakaa joutumasta ahneiden divariistäjien rasvakouriin... tienatkaa itse "helpolla" rahaa!

[Markku Myllymäki]

Ei väliä, mutta en oikeastaan tiedä olenko edes keräilijä vaikka lehtiä taitaa olla tuhatmäärin... "Kerään" niitä kolmesta syystä: lukeakseni, mielenkiinnosta kauniisiin kuviin tai käyttääkseni niitä malleina opetellessani itse piirtämään.

[Hazart]

Iloitsen ensipainoksesta, mutta ei se ole minulle niin tärkeä, etteikö uusintapainoskin kävisi.

 8)

[Jarmo]

Jos ne on samalla hinnalla vierekkäin, otan ensipainoksen vaikka siinä olisi naarmu.
En, jos siinä on repeämiä tai jos se on monta euroa kalliimpi.

Jotkin jutut on vähän poikkeavia. Tinteistä olisi kiva olla aiempia(kin) painoksia.
Esim. vanhassa "tintti afrikassa" oli hauskoja jutskia jotka on uudemmasta siivottu pois.
Myös puuttuu uusista "oikea" takakansi.

Jos ovat identtisiä muuten kuin versionumeron osalta, en välitä.
Ei viitsi parin kirjaimen erosta kovin paljoa maksaa.

[tertsi]

Jos sisältö on sama, niin painoksen numerolla ei ole mitään väliä.

Mutta kieltämättä kovakantinen Alfolol, vallattu planeetta ois ihan kiva omistaa. Mutta vain kovien kansien takia, ei ensipainoksen.

[Farkkutakki]

JOs en löydä esipainosta, näköispainoskin kelpaa.... Mutta onhan se aina hienoa saada hyväkuntoinen esipainos kovan vaivannäön jälkeen...

[lasse]

Mun mielestä ei oikeestaa oo mitään välä kumpi se on.Oishan se tietysti aina kiva jos olis hyväkuntonen eka painos.

[Izzy]

Minäkin kerään sarjakuvia lukemista varten, mutta on se ensipainos aika ehooton. Siltikään en ala maksamaan siitä mansikoita ja katson kunnon päälle, jotta opus kestää vielä lukemista. Juu, uusintapainosten korjaukset ja lisät ovat melkoinen porkkana.

[isokana]

Mutta kieltämättä kovakantinen Alfolol, vallattu planeetta ois ihan kiva omistaa. Mutta vain kovien kansien takia, ei ensipainoksen.

Puhutko suomenkielisistä painoksesta? Se on pehmeäkantinen. Päiväntasaajan sankarit ja Varjojen lähettiläs ovat Tammen julkaisemat kovakantiset Valerianit.

En yleensä intoile ensimmäisten painosten perään. Aku Ankan taskukirjat muodostavat poikkeuksen, kun aloin sarjan täyttymisen jälkeen kerätä kaikista ensipainoksia. Nyt puuttuvat enää numerot 3 ja 5. Silti en niistä ole mistään yli 10 euroa maksanut ja tuskin Makedonia-hintoja koskaan suostun maksamaankaan. Muuten valitsen yleensä halvimman hyväkuntoisen version eli uudemman painoksen.

[Kuvittelija]

En yleensä intoile ensimmäisten painosten perään. Aku Ankan taskukirjat muodostavat poikkeuksen, kun aloin sarjan täyttymisen jälkeen kerätä kaikista ensipainoksia.

Sama vika rahikaisella. Muista sarjakuvista en ole edes katsellut mitä painoksia mahtavat olla. Akkarin taskukirjoista puuttuu kokonaan kaksi ja ensipainoksia parisenkymmentä. Vielä on vähän työsarkaa mutta onko elämää sen jälkeen, kun kokoelma on täydellinen. 

[h00k00]

Kyllä itselleni se sisältö on painosta tärkeämpää.

Parasta ensipainoksissa on se, jos ne voi myydä huuto.netissä ja saaduilla rahoilla ostaa parempikuntoisen uusintapainoksen (joka kestää taas lukuisia lukukertoja). Ja yli jääneillä rahoilla voi ostaa sitten jotain muuta kivaa sarjakuvaa.

[q-mies]

Kerään lukeakseni, jos sattuu olemaan useampi kappale myynnissä eri kuntoisina / painoksina eikä hintaero ole merkittävä (tyyliin 50centtiä) niin tietysti silloin tulee ostettua keräilyarvoltaan "parempi".