Ensipainos vai uusintapainos

[Matti Karjalainen]

Oma suhtautumiseni ensipainoksiin menee kategoriaan "Kiva, mutta ei välttämätön". Jos sarjakuva löytyy jo hyllystä jonakin muuna painoksena, niin enpä sitä mene enää uudemman kerran ostamaan, ellei sitten hinta ole todella edullinen. Sarjakuvat ovat ensisijaisesti lukemista varten. Pauli Kallion "Kramppien ja nyrjähdysten" ensimmäisen osan eka painos on tosin sellainen, että olen sitä pyöritellyt kädessäni pitemmän aikaa. Schulzin "Tenavat" kelpaa myös esimerkiksi.

Ensipainoksiin paneutuminen, etenkin fanaattisesti on vähän hassua, jos ajattelee että toinen painos saattaa toisinaan olla täydennetty, korjattu tai muuten laadukkaampi. Ei tietysti aina.

Fanaattisuus on tosiaan avainsana. Nyttemmin eläkkeellä oleva ex-esimieheni totesi, ettei Mika Waltari -kokoelmaan kuuluvia kirjoja anneta asiakkaiden tutkittavaksi muuten kuin henkilökunnan valvovan silmän alla. Kuulemmma pahaksi äitynyt bibliofilia on sellainen sairaus, että tiukan paikan tullen ensipainoksia hankitaan vaikka kirjastosta varastamalla.

[EetuT]

Väreistä en Tinteissä huomannut mitään erikoista

Tätä juurikin tarkoitin, kirjoitin tosin mitä sattuu:  Otavan ensipainokset Tinteissä ja Lucky Lukeissa olivat hieman paksumpaa paperia, vanhimmissa osissa.

Fanaattisuus on tosiaan avainsana. Nyttemmin eläkkeellä oleva ex-esimieheni totesi, ettei Mika Waltari -kokoelmaan kuuluvia kirjoja anneta asiakkaiden tutkittavaksi muuten kuin henkilökunnan valvovan silmän alla. Kuulemmma pahaksi äitynyt bibliofilia on sellainen sairaus, että tiukan paikan tullen ensipainoksia hankitaan vaikka kirjastosta varastamalla.

Näistähän voi vaikeimmat luokitella erittäin hankaliksi keräilyharvinaisuuksi. Keräilyhän on mennyt siinä vaiheessa hiukan överiksi, kun on pakko saada kaikki maksoi mitä maksoi tai pitää varastaa puuttuvat kappaleet jos ne ei ole ostettavissa tai rahat ei riitä. Terveisiä vaan sille mulkulle joka pölli -52 Ankan kustantajan sidoksen.

Vanhoissa sarjakuvissa (Kieku ja Kaiku, Rymy-Eetu, Pekka Puupää) se pieni keräilijäkunta joka noita kerää arvostaa tuon 1.painoksen korkealle. Eivätkä he oikeastaan noteeraa noita uusinta painoksia edes samoiksi julkaisuiksi, mikä on ihan ymmärrettävää kun ajattelee tuota aikaväliä mikä painoksilla on ollut ja ulkoasua.

[Timo Ronkainen]

On toki ihan eri asia hypistellä  käsissään alkuperäistä wanhaa painosta, joka on toteutettu vieläpä vähän eri painotekniikalla kuin tuoreemmat painokset, ovatpa sitten vaikka kuinka facsimilea ja näkkäriä. Kivi- koho- ja syväpainetut oopukset näyttää ja tuntuu toiselta (usein hienommalta) kuin nykyoffsetit, ja paperi sitten jne... Mutta kun ne on ittelle kuitenkin ne tarinat jotka ratkaisee. Noo.. kukin omalla tavallaan.

Timo

[tertsi]

Ensipainoksella ei ole mulle mitään merkitystä.
Mutta en olekaan keräilijä. Luulisin.

[EetuT]

Noissa Blueberryissähän on keräilijöille koukkuna tuo numeroinnin jatkuminen, lisäksi niissä on esilehdellä listaukset alkuperäisestä ilmestymisjärjestyksestä. Enkä tiedä huomaako tuota vikaa perus sarjakuvan lukija joka selailee niitä, eikä ole lukenut aiheesta kvaakista. Lisäksi nuo Zoom albumit 1 ja 3 on melko yleisiä.

Sitä en tiedä kuinka paljon keräilijät/lukijat miettivät ostoa harkitessaan uudelleen tehtyä käännöstä.

[EetuT]

Esitit olettamuksen että Zoomin ensipainokset olisi arvossaan ja uudet painokset ei olisi haluttuja. Minä esitin eriävän mielipiteeni ja perustelin miksi näin ei ole. Pitääkö tällekin avata uusi ketju?

[EetuT]

Eikö tässä ole kysymys?

Mutta nythän ovat Blueberry- eli Navaho-albumit 70-luvulta arvossaan, kun noita on sössitty tämän vuoden painoksissa?

Ja tässä ole minun mielipiteeni sisältävä vastaus

Noissa Blueberryissähän on keräilijöille koukkuna tuo numeroinnin jatkuminen, lisäksi niissä on esilehdellä listaukset alkuperäisestä ilmestymisjärjestyksestä. Enkä tiedä huomaako tuota vikaa perus sarjakuvan lukija joka selailee niitä, eikä ole lukenut aiheesta kvaakista. Lisäksi nuo Zoom albumit 1 ja 3 on melko yleisiä.

Olisiko vastaus pitänyt muotoilla näin: 70-luvun Blueberry ensipainoksissa ei ole juoksevaa numerointia, eikä esilehdellä alkuperäistä listaa ilmestymisjärjestyksestä, eli se laskenee niiden haluttavuutta. Eikä nuo 70-luvun painokset taida olla painolaadultaan kovin paljon parempia kuin nämä tämän vuotisetkaan. Lisäksi nuo Zoom albumit 1 ja 3 on melko yleisiä.

Sama asia vaikeammin ilmaistuna. Ymmärrän kyllä pointtisi, että jutut lähtevät rönsyilemään aihepiirin ulkopuolelle. Mutta ei kai tästä sen enempää tarvitse vääntää.

Voit poistaa nämä turhat viestit minun puolestani.

[Lönkka]

Taannoin kun tuli joskus nuoruudessa vaihtoon menneet alput hankittua uudelleen pyrin keskittymään noihin vanhempiin painoksiin klassikko-osastosta (Tintti, Asterix) koska uudempien painosten parempilaatuinen paperi sai alpparit vaan tuntumaan jotenkin oudoilta. Eli  kun oli koko lapsuuden lukenut niitä tietynoloisina ei luultavimmin parempi painatus tuntunut oikealta ja niistä puuttui "se" fiilis.

Ensipainoksilla ei muuten ole merkitystä.
Toki jos hinta on sama niin aina eka painos tulee mielummin valkattua.

Mangapuoleta muistelisin lukeneeni että Sagatsun mankassa ykköspainos on se merkittävästi isompilevikkinen lehtipiste(?)painos. Pienempi kakkospainos tehdään samaan/samoihin aikoihin ja se menee kirjakauppa(?)levitykseen. Kummalla on sitten enemmän keräilyarvoa (jossain epämääräisessä kohtaa tulevaisuutta)? Isommalla ensipainoksella vai samaan aikaan painetulla mutta pienemmällä kakkospainoksella?

[tertsi]

Mutta nythän ovat Blueberry- eli Navaho-albumit 70-luvulta arvossaan, kun noita on sössitty tämän vuoden painoksissa?

Jos jossain on hyväkuntoisia Navaho-albbuja, olen kiinnostunut.
Mun omat Navahot on ihan repaleina, uusien laatu ei tyydytä.

Minusta esim. Huuto-netissä myytäessä pitäisi mainita selkeästi,
että nuo uudet Blueberryt ovat viallisia.

[Petteri Oja]

Minusta esim. Huuto-netissä myytäessä pitäisi mainita selkeästi,
että nuo uudet Blueberryt ovat viallisia.

No kun ei kukaan normaali lukija huomaa niissä mitään vikaa...   

[Rauta]

Onko sarjakuvienkeräilijöissä merkittävästi painosintoutuneita keräilijöitä? Taskarien kanssa kyllä, mutta tällaisen muun sarjakuvan keskuudessa?

Joistakin tietyistä sarjoista haluan ensipainokset. Syy on ensisijaisesti nostalginen. Tenavat nyt vain pitää omistaa samanlaisina kuin ne ekan kerran luki. Lucky Luket, Asterixit ja Tintit omistan samasta syystä vanhoina painoksina, 70- 80-luvun kappaleina, ensipainoksia en niistä kaipaa, mutta (Lönkan tapaan) uusissa ei vain ole sitä fiilistä.

Valerianeista ja kaikista muistakin scifisarjoista olen hankkinut kaikki eri versiot, mikä kylläkin käytännössä on tarkoittanut, että olen ostellut (muuttuneita) uusintapainoksia alkuperäisteni rinnalle.

Siinä se painoskikkailu taitaa olla. Alkuperäiset Tex Willerit 4- ja 5-1971 kyllä haluaisin kronikoiden seuraksi, mutta en nykyhinnoilla. Maltan helposti odotella sopivaa ostotilaisuutta vielä seuraavat 10 vuotta.

Ja minun kokoelmissani kaikki lehdet ovat lukemista varten.