Kirjoittaja Aihe: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)  (Luettu 38281 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

MarkZero

  • Jäsen
  • Viestejä: 688
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #45 : 01.10.2007 klo 23:21:25 »
Asiaan: näkemäni filmikuvat Persepoliksesta oli mun mielestä sarjakuvaan verrattuna vähän liiankin siloitellun oloisia, liian siistejä.
Timo
Näin animaation Rakkautta ja Anarkiaa-festarilla ja mielestäni elokuvan visuaalit ohitti sarjiksen tason. Näin koska piirrosten ja animoinnin taso oli todella hyvä ja animaation mahdollisuudet oli käytetty taidolla hyödyksi. Kandee käydä katsomassa!

tmielone

  • Il Dille
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 635
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #46 : 02.10.2007 klo 08:47:46 »
Mukava huomata, että arvosteluni sai keskustelua aikaiseksi.

En voi puhua tero Mielosen puolesta mutta oletan (en tiedä) että tässä yhteydessä tarkoitetaan että huolitellumpi realistisempi tyyli ei olisi toiminut kertomusta vastaan.

Curtvile oli ymmärtänyt ajatukseni ainakin osittain oikein. Mielestäni kertomus olisi voinut toimia realistisemmallakin tyylillä, mutta siitä olisi voinut tulla liian raskasta luettavaa. Etenkin kaikki taistelukuvaukset irtoraajoineen (muistaakseni siellä oli sellainenkin) olisivat tuntuneet ahdistavammilta kuin nämä karrikoidut kuvat. Voi olla, että yksinkertaisemman näköisiin hahmoihin samaistuu helpommin, mutta minusta ainakin tapahtumien todellinen kauhu laimenee, kun sitä on kokemassa hyvin karrikoitu ihmishahmo tai eläin. Ja tämä mahdollistaa näistä tapahtumista lukemisen, sillä asiat mitä Persepoliksessa, Mausissa ja Palestiinassa käsitellään ovat todella rankkoja.

Tämä menee hieman ohi aiheen, mutta näin joku aika takaperin dokumentin, jossa käsiteltiin miesten ja naisten eroja. Tässä ohjelmassa näytettiin tarhaikäisillä tehtyä koetta, jossa lapset katsoivat kolmioilla tehtyä animaatiota. Animaatiossa oli isompi kolmio, joka tökki ja ohjasi pienempiä kolmioita neliön sisään. Lasten katsoessa animaatiota, heiltä kysyttiin mitä siinä tapahtuu. Tytöt vastasivat, että äiti-kolmio ohjaa lapsi-kolmiot kotiin tai muuta vastaavaa. Pojat vastasivat, että kolmiot tökkivät toisiaan.

Tietysti tuohon ohjelmaan oli kerätty ääriesimerkit, mutta voisin kuvitella, että ihmiset todellakin samaistuvat eri tavalla ja sukupuolten välillä voisi olla systemaattisia eroja. Toisille riittää kolmio ja toisille pitää olla itsensä näköinen tatuoitu bodari.

Mielos-Terolle huomauttaisin siitä, että Sacco ei piirrä muita pallopäiseksi kuin itsensä. Tyyli nojaa muuten tuskallisen tarkkaan piirrokseen.
Aiheen vierestä mutta kun tuossa nyt otettiin Sacco esiin.

Keijo on ihan oikeassa. Kirjoittamisen hetkellä mieleeni ei vain tullut parempaa tapaa ilmaista hahmojen karrikointia. Tietenkin Saccon hahmot ovat ihan eri maailmasta kuin Satrapin tai Spiegelmanin.

Huolimattomasta taustatyöstä huolimatta halusin ottaa Mausin ja Palestiinan esiin, sillä mielestäni ne kuuluvat sanomansa puolesta samaan kategoriaan Persepoliksen kanssa. Kaikki ovat sellaisia teoksia, jotka lasten pitäisi lukea ennen peruskoulusta pääsyä.

Oikeastaan Palestiinaa parempi vertailukohta olisi ollut Hiroshiman poika, mutta omaksi (ja lukioiden) harmiksi muistin teoksen vasta arvostelun kirjoittamisen jälkeen. Hiroshiman pojassa on erittäin karrikoituja hahmoja, jotka kokevat käsittämättömän karmeita asioita. Tämäkin teos kuuluisi pakollisten luettavien listalle.
"Now there's only two things in life but I forget what they are"

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #47 : 02.10.2007 klo 14:58:48 »
Lukiessani Persepolista (ykkösosaa) mieleeni tuli että sen yksinkertaistettu piirrostyyli pohjasi persialaiseen kuvaperinteeseen, jonka tyylittelyssä yksi tärkeä osa on arvoperspektiivi, kun meillä taas on syvyys- ja tilaulottuuvuuteen vaikuttava perspektiivi, jonka avulla saadaan aikaan ns. "realismi" (tai sen illuusio).

Timo

Nora Varjama

  • Vieras
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #48 : 03.10.2007 klo 11:29:46 »

>Liken sivuilla viitataan vain Otavan 2004 painokseen. Eikö sitä sitten ole saatavilla enää?

Ykkösosan loppupainos on nyt kokonaan hallussamme, ja tarkoitus oli painottaa, että sitäkin saa vielä. Näköjään sivuillamme on jopa yhteistarjous: http://www.like.fi/kirja.php?detail_id=5794

Nora Varjama
Liken tiedottaja

Outi

  • Sarjakuvafestariassari
  • Jäsen
  • Viestejä: 426
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #49 : 03.10.2007 klo 13:18:31 »
Voi olla, että yksinkertaisemman näköisiin hahmoihin samaistuu helpommin, mutta minusta ainakin tapahtumien todellinen kauhu laimenee, kun sitä on kokemassa hyvin karrikoitu ihmishahmo tai eläin. Ja tämä mahdollistaa näistä tapahtumista lukemisen, sillä asiat mitä Persepoliksessa, Mausissa ja Palestiinassa käsitellään ovat todella rankkoja.

Oikeastaan Palestiinaa parempi vertailukohta olisi ollut Hiroshiman poika, mutta omaksi (ja lukioiden) harmiksi muistin teoksen vasta arvostelun kirjoittamisen jälkeen. Hiroshiman pojassa on erittäin karrikoituja hahmoja, jotka kokevat käsittämättömän karmeita asioita.

Totta, kauhuelementtien teho laimenee kun kärsijät ovat pallopäitä tai hiiriä... Ja kuitenkin: Hiroshiman pojassa tosin yksinkertaisella tyylillä on saatu aika karmeat näyt aikaiseksi: Matoja elävässä lihassa, sulaneet nahat yms. Tätä pitääkin miettiä vähän lisää...

Luin juuri Art Spiegelmanin haastattelun jossa tekijä itse kertoi päätyneensä eläinhahmoihin koska ihmisten piirtäminen olisi ollut henkilökohtaisesti liian rankkaa, kauhu olisi tullut henkilökohtaiseksi, liian lähelle.
We all need an Alan Rickman to read Shakespeare sonnets to us every night

tmielone

  • Il Dille
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 635
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #50 : 03.10.2007 klo 16:30:31 »
Totta, kauhuelementtien teho laimenee kun kärsijät ovat pallopäitä tai hiiriä... Ja kuitenkin: Hiroshiman pojassa tosin yksinkertaisella tyylillä on saatu aika karmeat näyt aikaiseksi: Matoja elävässä lihassa, sulaneet nahat yms. Tätä pitääkin miettiä vähän lisää...

Hiroshiman pojan kuvasto todellakin oli karmeaa ja voisin kuvitella, että jos piirrostyyli olisi ollut realistisempi, niin ympäristö olisi ollut vielä karmaisevampi.

Minulla tämä ajatus karikatyyrien laimentavasta vaikutuksesta lähti elokuvista liikkeelle. Muutama viikko sitten kävin katsomassa Last King of Scotland ja Pan's Labyrinth -rainat. Molemmissa elokuvissa oli realistiselta näyttävää ja todella rankkaa väkivaltaa, joka suorastaa käänsi vatsassa; eikä katsojia säästelty yhtään. Jos kohtaukset olisivat olleet vielä pidempiä, niin varmaan kaikki katsojat olisivat kääntäneet katseensa pois kankaalta.

Nämä kohtaukset palasivat mieleeni, kun luin Persepolista ja sain idean, että karrikoidut hahmot helpottavat raakuuksista lukemista. Jos Hiroshiman pojan kuvitus olisi hyvin realistista, niin minulta saattaisi jäädä se lukematta, sillä osa kuvista olisi liian etovia.

En tiedä voiko sarjakuvien kuvitusta verrata elokuvien "kuvitukseen" tai onko ajatusketjussani muita aukkoja, mutta mielenkiintoista tätä on ainakin pohtia.

Tietenkin Satrapin kuvitustyylin valintaan vaikuttavat monet asiat, esimerkiksi omat mieltymykset ja perinteet, kuten Timo jo toi esille. Minun teoriani on vain spekulaatiota.
"Now there's only two things in life but I forget what they are"

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #51 : 03.10.2007 klo 16:51:53 »
Menee aiheen ohi taas viheltäen. Mutta, oletteko tämän lukeneet:


Kuvitus melko lailla realistisempaa kuin mainituissa teoksissa. Jostain syystä teho ei ollut yhtä kova. "Vika" pillee jossain muualla? Korvien välissä? Tarinassa? Kosmisen aineen värähtelyissä? Ei silti mitenkään huono albumi.


Timo

tmielone

  • Il Dille
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 635
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #52 : 04.10.2007 klo 08:02:50 »
Kuvitus melko lailla realistisempaa kuin mainituissa teoksissa. Jostain syystä teho ei ollut yhtä kova.

Ehkä tämä sitten todistaa teoriani vääräksi.

Tuota en ole lukenut, mutta jos se joskus julkaistaan jollakin kielellä, jota ymmärrän, niin pitää katsastaa.

Pitää myös muistaa, että lukemisen ajankohdalla on suuri vaikutus teoksen tehoon. Itse luin Mausin herkässä teini-iässä ja se kolisi kovaa enkä usko enää yhdenkään sotasarjakuvan/kirjan/elokuvan tekevän yhtä lähtemätöntä vaikutusta.

Vastaava esimerkki elokuvien puolelta (taas). Katsoin Schindlerin listan yläasteella ja se oli silmät avaava kokemus. Vuosia myöhemmin katsoin Pianistin, joka oli hyvin samanlainen ja teknisesti onnistunut elokuva, mutta se ei kuitenkaan tehnyt lähellekään samanlaista vaikutusta. Ennemminkin tuntui siltä, että tämä on jo nähty.
"Now there's only two things in life but I forget what they are"

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #53 : 04.10.2007 klo 17:31:14 »
Ehkä tämä sitten todistaa teoriani vääräksi.
Tuota en ole lukenut, mutta jos se joskus julkaistaan jollakin kielellä, jota ymmärrän, niin pitää katsastaa.

Löytyy englanniksi.

Timo

tmielone

  • Il Dille
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 635
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #54 : 10.10.2007 klo 14:35:18 »
Savon Sanomissa oli tänään Petri Hanninin rustaama arvostelu Persepolis 2:sta. Arvostelu oli huomattavasti laadukkaampi kuin oma kyhäelmäni, mutta hänkin oli päätynyt siihen lopputulokseen, että realistisempi kuvitustyyli olisi tehnyt teoksesta liian raskasta luettavaa.

Ehkä Hannini on seurannut tiiviisti Kvaakin keskusteluita.
"Now there's only two things in life but I forget what they are"

Outi

  • Sarjakuvafestariassari
  • Jäsen
  • Viestejä: 426
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #55 : 10.10.2007 klo 15:26:02 »
Elokuva nähty, vihdoinkin:

Odotin aika paljon tuttujen juttujen & kuvien perusteella ja en pettynyt yhtään. Tajuttoman kauniisti ja omaperäisesti animoitu, mustavalkoisuus toimi loistavasti koska taustoissa yms. oli käytetty harmaasävyjä ja "käsinpiirretympää" rosotyyliä. Marjanen naivistiset hahmot oli muokattu animaatioon uskollisesti mutta kuitenkin "siistimmin", kaiken kaikkiaan kaunista jälkeä. Ääninäyttelijät olivat hyviä.

Lyhytepisodimaisuudestaan huolimatta tarina kulki hyvin, tarina toimi siis paremmin ja jouhevammin kuin sarjakuvassa. Juttuja oli sopivasti karsittu (mm. nuoruusosiosta Wienissä) jotta kokonaisuus toimisi paremmin. Lisäjuttujakin oli ja mm. lisää mahtavan isoäidin osuutta oli lisätty. Elokuva löytää hienosti tasapainon traagisten tapahtumien ja humorististen kohtausten/huomioiden välillä. Nauroin paljon ja itkin kahdesti (!).

Tyylillisesti uutta luova, rohkea ja kaunis kokonaisuus, siis.
We all need an Alan Rickman to read Shakespeare sonnets to us every night

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #56 : 10.10.2007 klo 15:26:14 »
Ehkä Hannini on seurannut tiiviisti Kvaakin keskusteluita.

Sanoisin enemmän kuin todennäköistä.
Scott Mcleod on luettu, tiedän kyllä teesin "pelkistettyjen hahmojen samaistumispotentiaaleista" yms ja toki voi käyttää myös periaatetta persialaisen kuvakerronnan jatkumosta, mutta ei.

Realistinen tyyli ei itseisarvoisesti ole raskas.
Aihepiirin huomioon ottaen mikä vika olisi jos teos olisi raskaampi?

tmielone

  • Il Dille
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 635
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #57 : 10.10.2007 klo 15:37:23 »
Realistinen tyyli ei itseisarvoisesti ole raskas.
Täysin samaa mieltä. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että realistinen tyyli tällaisessa realistisessa tarinassa voisi tehdä tarinasta raskaamman.

Aihepiirin huomioon ottaen mikä vika olisi jos teos olisi raskaampi?
Ei siinä olisi mitään vikaa, mutta se voisi karkoittaa potentiaalisia lukijoita, joille tarinassa käsitellyt julmuudet olisivat liikaa. Tietysti tuollainen yksinkertaisempikin tyyli voi sen tehdä. Lukija plärää hetken albumia ja ajattelee kuvien perusteella, ettei teoksessa käsitellä asioita tarpeeksi vakavasti tai aikuismaisesti ja jättää sen hyllyyn.

en pettynyt yhtään. Tajuttoman kauniisti ja omaperäisesti animoitu, mustavalkoisuus toimi loistavasti koska taustoissa yms. oli käytetty harmaasävyjä ja "käsinpiirretympää" rosotyyliä. Elokuva löytää hienosti tasapainon traagisten tapahtumien ja humorististen kohtausten/huomioiden välillä. Nauroin paljon ja itkin kahdesti (!).

Tyylillisesti uutta luova, rohkea ja kaunis kokonaisuus, siis.

Pakko päästä katsomaan tuo leffa, kun kaikki sen nähneet sitä vuolaasti kehuvat.
"Now there's only two things in life but I forget what they are"

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #58 : 10.10.2007 klo 16:49:59 »
Realistinen tyyli ei itseisarvoisesti ole raskas.
Aihepiirin huomioon ottaen mikä vika olisi jos teos olisi raskaampi?
Realistinen tyyli ei ole itsearvoisesti raskaampi, eikä sitä pysty vertailemaankaan ennen kuin Satrapi piirtää Persepoliksesta realistisen version rinnalle. Mutta Geoff Darrown piirtämänä Persepolis olis varmasti raskas lukukokemus.

Raskauden vika olisi, että Satrapin huumorin rytmi kärsisi, ja vitsit todennäköisesti lakkaisivat toimimasta ellei niidenkin rakennetta muutettaisi (ja samalla koko sarjakuvan rakennetta).

On ihan turhaa keskustella siitä olisiko jokin muu tyyli ollut parempi. Se on aina pelkkä yksilön mielipide.

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Vs: Marjane Satrapi (Persepolis yms.)
« Vastaus #59 : 10.10.2007 klo 19:22:24 »
Realistinen tyyli ei itseisarvoisesti ole raskas.
Aihepiirin huomioon ottaen mikä vika olisi jos teos olisi raskaampi?

Minusta tällainen Persepolisin ja Mausin tyylinen pelkistäminen on vain eduksi noille sarjakuville.  Liian realistinen tyyli vähentäisi samaistumisen tunnetta. Minusta on ainakin helpompi keskittyä itse tarinaan ja samaistua päähenkilöihin, jos niitä ei ole piirretty liian persoonallisiksi. Silloin ne tuntuisivat etäisemmiltä.

Vaikka olenkin mitä suurimmassa määrin realistisen piirrostyylin ystävä, pidän näissä vakavammissa ja henkilökohtaisemmissa kertomuksissa selkeästi pelkistetymmästä piirrännästä. Jos jälki olisi sellaista kuin vaikkapa jossain "Kuumetta Urbicandessa", olisi se kyllä liian kylmän insinöörimäistä, että sitä kautta voisi päästä henkilön nahkoihin.