https://lataamo.akuankka.fi/lehti/4588/aku-ankka-lataamo-49l-18DuckTales numero 1 luettavissa nyt myös Lataamossa. Tuleeko tästä kuukausittainen tapa vai mainostetaanko uutta lehteä vain tällä ensimmäisen numeron digitaalisella versiolla, jäänee nähtäväksi.
Minä kuitenkin pidän lehdestä ja kaikesta skeptisyydestä huolimatta, toivon sille niin pitkää ikää kuin se nyt nykypäivänä yleensä on mahdollista. Tuskinpa tässä kannattaa tavoitellakaan mitään Aku Ankan ja Roope-sedän kaltaisia useita vuosikymmeniä kestäviä menestystarinoita. Eivätköhän ne ajat ole auttamatta takana. Tänä digitaalisen vallankumouksen aikakautena edes kymmentä vuotta lähenteleviä julkaisuja voitaisiin varmasti pitää huippu menestyksinä.
Mutta se siitä ikäkulusta aiheesta.

Valitettavasti myös muut enkuksi lukemani uudet DuckTales-tarinat ovat olleet heikkoja. Siis vikaa ei ole pelkässä kuutiotyylissä, vaan myös käsikirjoitus on enemmän tai vähemmän kökkö.
Tarinoiden käsikirjoituksille pitäisi tosiaan tehdä jotain. Viime vuosina Amerikassa tuotetut Disney sarjakuvat ovat muutenkin olleet juoniltaan todella outoja.
Niissä käytetty "animaatiohuumori" ei toimi sarjakuvan sivuilla.
Tämä tarina on mielestäni paras näistä uusista DuckTales sarjoista tähän mennessä. Muutenkin kun puhutaan paljon seikkailusta niin miksi tarinat pitää rajata 10 sivuun? Luulin, että lähinnä Egmontilla harrastetaan tällaisia typeriä sivurajoituksia. Kyllä kunnon seikkaulu vaatisi vähintään sen 20 sivua (
ja hyvän käsikirjoittajan)
Kun tätä DuckTalesia nyt kerran myös mainostetaan vain uusilla tarinoilla, niin toivottavasti ankkatoimituksella on suunnitelma myös vanhempien tarinoiden julkaisulle jossain.
Tarkoitatko vanhaa Ankronikkaa vai ylipäätään vanhempia Disney-sarjoja?
En voi vastata haplon puolesta, mutta olettaisin hänen tarkoittavan vanhoja tarinoita noin yleensä. Roope-setä-lehden voi melkeinpä sanoa olleen tunnettu myös siitä, että se sisälsi runsaasti klassikoita vanhoilta (
usein jo edesmenneiltä) huipputekijöiltä. Nyt kun Roopea ei enää ole ja taskareiden tarinat tuntuvat painottuvan myös yhä enemmän uudempiin, korkeintaan parikymmentä vuotta vanhoihin tarinoihin (
satunnaisia Scarpa/Carpi klassikoita lukuunottamatta) niin Suomi kaipaisi kyllä julkaisualustan myös vanhoille sarjoille. Teemataskarit ovat toki jo kelpo alusta, mutta niissäkin valtaosa tarinoista tuntuu nykyään olevan uusintoja.
Ehkä vanhoille sarjoille voisi lanseerata esimerkiksi oman taskarisarjansa. Aku Ankan taskukirja-nimikkeen alla kun nyt on turvallista julkaista melkein mitä tahansa. Julkaisu voisi keskittyä vain vanhoihin, vaikkapa ennen 1990-lukua tuotettuihin tarinoihin. Voisin jopa nähdä tällaiselle kysyntää.
Mielestäni silti hyvä veto toimitukselta pitää klassikot pois DuckTalesin sivuilta. Vain uusia tarinoita(
sanan varsinaisessa merkityksessä) sisältäviä julkaisuja ei Suomessa ole muita ja jo tällä lehti erottuu mukavasti edukseen. Toivottavasti toimitus älyää vielä pitää lehden tarpeeksi monipuolisena, eikä pidä kiinni liikaa tässä ensimmäisessä lehdessä käytetystä konseptista. Tervetullutta vaihtelua olisivat mielestäni vaikka jonkin tosi pitkän (
50+) sivuisen seikkailun julkaiseminen, silloin tällöin vaikkapa kahden DuckTales -tarinan julkaiseminen yhdessä lehdessä(
tarinoiden rajallisen määrän takia tätä ei kannata kovin usein harrastaa) ja satunnaiset teemanumerotkin (
kuten fantasia, urheilu & supersankarit) pitäisivät lehden ilmeen pirteänä.
Kannet varmaan pidetään aika lailla DuckTales painotteisina, mutta toivon, että niissäkin uskalletaan käyttää välillä myös Topolinosta tuttuja perinteisempiä kansia. Kyllä 12. numeroon variaatioita mahtuu. Katsotaan mitä tuleman pitää. Niin ja ainahan palautetta kannattaa lähettää suoraan toimituksellekin.
