Siegfried

[Sampsa Kuukasjärvi]

Sarjan toinen osa Valkyyria on arvosteltu Kvaakiin. Kerta kaikkiaan erinomainen sarjakuva!

En kirjoittanut tätä arvosteluuni, mutta kaksi etukannen ulkoasuseikkaa häiritsee minua ihan pikkuisen näissä kahdessa albumissa. Ensimmäisellä osalla ei ollut mitään alaotsikkoa, siis sellaista kuin nyt on "Valkyyria". Ja "Siegfried"-logoteksti on nyt erilainen kuin ensimmäisessä osassa: piste on poistettu. Nuo jutut tuovat vähän epäyhtenäisyyttä kansiin. Taitavat kyllä olla kansainvälisiä ratkaisuja.

[smaxx]

Ostin ja luin Sigfridit I ja II putkeen. Kaikkien kehujen arvoista, nyt vaan odotetaan seuraavaa osaa innolla. Aivan loistavaa eurosarjista.

[Mambrinon kypäri]

Tykkään valtavasti tästä Nibelung-tulkinnasta (erinomainen taide lisäksi auttaa asiaa); olen ostanut osat yksi ja kaksi ja jatkoa odotetaan innolla.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tykkään valtavasti tästä Nibelung-tulkinnasta (erinomainen taide lisäksi auttaa asiaa)

Moni kohtaus on kuin suoraan hienosta elokuvasta. Nimenomaan tämä on oopperasarjan tulkinta eikä orjallinen sovitus: henkilöitä on yhdistelty toisiin ja tapahtumia on hivenen muutettu. Oopperassa esim. Siegfried varttuu karhujen parissa, mutta Alicen sarjakuvassa susien. Oopperassa sormuksen kirous estää jumalia kukistamasta lohikäärmettä, mutta sarjakuvassa Odinin laki. Jne. Jotkin jutut on otettu myyteistä eikä oopperoista.

Osa tarinasta muuten kuulostaa aika Hobitilta: kääpiöiden loistavat salit, kääpiöiden maanpakolaisuus, lohikäärmeen vartioima aarre, kullan turmeleva vaikutus, pitkä matka lohikäärmeen luo, jättiläiset…

[Crying Blue Rain]

Eihän Tolkien tarinoitaan tyhjästä tempaissut, vaan ammensi paljon ideoita pohjoisen Euroopan myyteistä.

Täytyy perehtyä tähän sarjakuvaan!

[Mambrinon kypäri]

Moni kohtaus on kuin suoraan hienosta elokuvasta. Nimenomaan tämä on oopperasarjan tulkinta eikä orjallinen sovitus: henkilöitä on yhdistelty toisiin ja tapahtumia on hivenen muutettu. Oopperassa esim. Siegfried varttuu karhujen parissa, mutta Alicen sarjakuvassa susien. Oopperassa sormuksen kirous estää jumalia kukistamasta lohikäärmettä, mutta sarjakuvassa Odinin laki. Jne. Jotkin jutut on otettu myyteistä eikä oopperoista.

Osa tarinasta muuten kuulostaa aika Hobitilta: kääpiöiden loistavat salit, kääpiöiden maanpakolaisuus, lohikäärmeen vartioima aarre, kullan turmeleva vaikutus, pitkä matka lohikäärmeen luo, jättiläiset…

Joo, tämä on ehkä tärkein puoli josta pidän: Tolkien toki ammensi aineksia Hobittia ja Sormusten herraa varten samasta myyttisestä kuvastosta kuin Wagner ja Alice, mutta mikäli oikein olen ymmärtänyt (laitan tämmöiset varoituksen koska Nibelungeja, Wagneria tai Wagenria edeltänyttä mytologiaa en ollut ennen tätä tutkinut muuten kuin pintapuolisesti) Alicen versiossa tolkienistunut versiointi ikään tekee ympyrän ja kantautuu kaikuna takaisin alkujuurilleen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Hmm, yritän piirtää sanoistasi kaavion. Tarkoitatko ”alkujuurilla”, jonne ympyrä sulkeutuu, Tolkienia vai Pohjois-Euroopan myyttejä?

Itse tiedän Wagnerin sormusoopperoista ja sen taustoista hyvin vähän. Googletin vain hieman niistä enkuksi ja saksaksi tutustuessani tähän sarjakuvaan. No, valkyyriat/valkyyrit ja mahtisormuksen kyllä tiesin Wagnerilta ennestään.

[Mambrinon kypäri]

Hmm, yritän piirtää sanoistasi kaavion. Tarkoitatko ”alkujuurilla”, jonne ympyrä sulkeutuu, Tolkienia vai Pohjois-Euroopan myyttejä?

Itse tiedän Wagnerin sormusoopperoista ja sen taustoista hyvin vähän. Googletin vain hieman niistä enkuksi ja saksaksi tutustuessani tähän sarjakuvaan. No, valkyyriat/valkyyrit ja mahtisormuksen kyllä tiesin Wagnerilta ennestään.

Yritin ehkä olla turhan runollinen. Ajatus oli että Tolkien kirjoitti myyttien pohjalta tarinan mahtisormuksesta ja lohikäärmeistä, ja samoista lähteistä kirjoitti Wagner oopperoita. Alicen tarina on periaatteessa Wagner/myytti-versiointi, mutta minusta vaikuttaa siltä että se tapa miten nibelungit ja lohikäärme (ja Mime) esitetään nimenomaan tässä tarinassa on ottanut vaikutteita Tolkienin lohikäärmevuoresta ja muusta Tolkienin jälkeisestä fantasiakuvastosta eikä pelkästään suoraan viikinkimyyteistä ja Wagnerista. Ei versioida suoraan Tolkienia (nibelungi on nibelungi eikä kääpiö), mutta asetelma on hieman tunnistettavampi Tolkieninsa lukeneille kuin vaihtoehtoisessa maailmassa jossa Tolkienia ei olisi ollut?

Saattaa olla että tämä tulkinta ei ole perusteltu ja on virhetulkinta, joka johtuu siitä että tunnen Tolkienin paremmin kuin saagat.

Itse en ole myöskään jaksanut opiskella kokonaisuutena Wagneria (ainoa Wagnerin ooppera jonka olen jaksanut kuunnella kokonaan enkä vain valikoituja pätkiä on Lentävä hollantilainen); käsitykseni näistä asioista perustuu siihen mitä olen osmoosin kautta oppinut ja mitä itsekin olen Wikipediasta tutkinut.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ok. Piirrän vaikutuksista kaavion. Tolkienin vaikutus on minustakin selvästi nähtävissä Alicen sarjakuvassa. Kyllä, esimerkiksi nibelungien salit, lohikäärme, mahtavat vuoret ja gandalfmainen Odin ovat kuin Tolkien-kuvastoa. Samoin pitkä matka lohikäärmeen saattaa olla Tolkienilta, Siegfried-oopperassa matka on suhteellisen lyhyt.

[Crying Blue Rain]

Kiintoisaa pohdiskelua, vaikka itse sarjakuvaa en ole vielä lukenutkaan. Mytologiat, kansallisromantiikan ajan taide ja modernin fantasiakirjallisuuden kuvasto muodostavat nykyisin melkoisen ristisiitoksen.

Gandalfmainen Odin on sikäli hauska juttu, että Tolkienin Gandalfin hahmo tiettävästi perustuu pitkälti Odiniin, joka esiintyy usein lierihattuisen vaeltajan hahmossa.

(Lohikäärmeentappaja-taruhan ei tarkalleen ottaen ole pelkästään viikinkimyytti, vaan laajemmalle levinnyttä varhaiskeskiaikaista perinnettä, joka synnytti saksankielisellä alueella Nibelungenlied-eepoksen ja Skandinaviassa Eddaan sisältyvän Sigurd-epiikan. )  

[STD]

Eka osa luettu.

Vaikuttavia kuvia. Paikoitellen kylmät väreet hiipivät pitkin selkärankaa. Joskus taas oli vaikea heti tajuta että mitäs tässä nyt tapahtuu.  Asiat selkiintyivät kuitenkin pienellä lisätuijotuksella.

Komeista yksittäisistä (isoista) kuvista huolimatta kuvailisin kuitenkin piirtäjän tyyliä jotenkin vaisuksi. Mutta mukana on tosiaan erittäin komeaakin kuvakerrontaa. Kyllä tän kerran lukee ihan mielellään, mutta ei enempää.

Tarina ei ole minulle entuudestaan millään tavoin tuttu. Vaikka tulihan tää Niebelungin taru joskus Mustanaamiossakin jatkiksena, mut mitään en siitä muista.

Jos Koipeliinipalkintoa ajatellaan, Maggy Garrisson on omalla listallani kärjessä tähän mennessä luetuista.

Edit:
Lukulistalla vielä Bois-Mauryn tornit ja Loistava lainsuojaton.

[STD]

Toinenkin osa luettu.
Ei oo mua varten tehty nää Siegfridit. Jotta tästä sarjakuvatarinasta vois nauttia, pitäis olla enemmän selvillä alkuperäiseepoksesta.

[smaxx]

Kolmas ja vika osakin on ny tullu ja luettu. En ymmärtäny... Oli kai niin hienoa ettei tällanen tavallinen tallaaja saanu tosta paljoa muuta irti kuin paikoin upeat kuvat. Puuttu samaistuttavat hahmot.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kolmas ja vika osakin on ny tullu ja luettu. En ymmärtäny... Oli kai niin hienoa ettei tällanen tavallinen tallaaja saanu tosta paljoa muuta irti kuin paikoin upeat kuvat. Puuttu samaistuttavat hahmot.

Luin tämän juuri. Hieno, mutta kieltämättä hieman sekava teos. Pitää lukea toisen kerran hahmottaakseen kaiken.

Haluatko kertoa mitä asioita et ymmärtänyt? Voimme (me kaikki täällä) spoilereissa keskustella epäselvyyksistä. Albumien suomentaja Anssikin on kvaakkaaja.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Käsittääkseni Siegfriedin kaksoisolento lohikäärmeen sisällä edustaa hänen itsekästä eli rakkaudetonta puoltaan. Tuliko teille muille sama käsitys?

[smaxx]

Täytyy lukea toi nyt kokonaisuutena uudestaan (en löytäny ykkös ja kakkos osaa - liilaa kamaa, tai saattaa olla landella). Nyt kun luin kolmasosan, niin enää muistanut tai ymmärtänyt mikä itse kutakin ajoi. Kuka se valkyyria olikaan, kuka se lammella oleva (valkyyria sekin ??)  oli, mit se Siegfrid nyt oikein tavoittelikaan ja miksi, mikä Odinin pointti tässä oli, jne. Ehkä tuli vaan lukaistua toi väsyneenä ja tavallistakin tyhmempänä, mutta mikään ei vaan merkannut mitään. Kuten sanottu, jahka löydän ne ekat osat, pitää lukea kerralla koko saaga, ja katsoa onko siellä se pointti kuitenkin. Mahtavaa kuvitusta kyllä, ja eka osasta etenkin jäi hyvä odottava fiilis. Nyt näin hajallaan luettuna ei sitten käteen paljon jäänyt, mutta palaan asiaan toisen ja kunnollisen luen an jälkeen. Sitä odotellessa voi lukea uutta Blueberry integraalia, sen ymmärtää paksupäisempikin...