Huomasin etten ole vielä kirjoittanut kolmososasta tänne mitään.
Pidin lopetuksesta ja tarina on nyt kokonaisuus, mutta ehkä mulla odotukset olivat päässeet nousemaan liiaksi sillä ei se ollut ihan yhtä päräyttävä kuin olisin toivonut.
On kyllä erittäin hyvä osa tämä viimeinenkin! Jotkin myyteistä otetut yksityiskohdat kuten Odinin sokea silmä ovat minulle yhä epäselviä, mutta itse juoni on minulle nyt selkeä.
Pieni miinus:
[spoiler]Maata, siis koko maapalloa syövä lohari ei välity tarinasta visuaalisesti. Miksi lohari näyttäytyy niin pienenä että sen voi tappaa?[/spoiler]
[spoiler]
Mä ajattelin ... en varmaan ajatellut yhtään mitään, otin vaan koko asian annettuna. Näin ne jumaltarut toimivat. Yhtäältä konkreettisesti, toisaalta vertauskuvallisesti kullanhimon turmelema lohikäärme jäytää maailman perustuksia. Lisäksi mä en ole varma onko tarinassa maapallon fyysinen koko ihan stabiili tai ylipäätään edes pallo. Välillä maailma tai ainakin sen elävään elämään liittyvä puoli on naishahmoinen Völva, Odinin vaimo?
Pitäisi ehkä tuntea viikinkitaruja tarkemmin niin tietäisi milloin Alice säveltää omiaan ja mistä aineksista.
[/spoiler]
[spoiler]
Käsittääkseni Siegfriedin kaksoisolento lohikäärmeen sisällä edustaa hänen itsekästä eli rakkaudetonta puoltaan. Tuliko teille muille sama käsitys?
[/spoiler]
[spoiler]
Mä olen ehkä turhan yksinkertainen mutta mä ajattelin dialogin perusteella että se oli se lohikäärme, joka näytti hieman pimeältä Siegfriediltä koska Lohikäärme kiusoitteli Siegfriediä ja koko kulta on yksinkertaisesti ihan 'tanan taikahenkistä.
[/spoiler]