Tietty iso osa asiaa on se että Hex on näissä oma itsensä, täysin periksiantamaton mies jonka periaatteet voi itse allekirjoittaa ja vaikka varsinkin nykyajassamme olevat tarinat sisältävätkin paljon sosiaalista kommentaaria tässä on aidointa länkkärin henkeä.
Minun ongelmani sarjassa ei ole tuo. Vaan mietin enemmänkin asiaa pidemmälle genren kannalta. Viime vuosina, on Western genrenä mennyt aivan liian kauas alkuperäisestä ideasta jo muutenkin. Meillä on Alaskan jäätiköillä heiluvia läkkäreitä, rasismi aihetta käsitteleviä länkkäreitä, tulevaisuuteen sijoittuvia länkkäreitä, alieneita vastaan kamppailevia länkkäreitä, samaisen ajan presidenttejä fantasia/Sci-Fi olosuhteisiin sijoitettuna ja nyt nykyaikaan sijoittuva länkkäri.
En sano, etteikö tuolla ja kaikilla näillä olisi hetkensä, ja toisinaan se on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta tässä tunnutaan nyt taas unohtavan että mukana tulee myös huonoa. Ensin länkkärit otetaan pois lännestä, sitten ne otetaan pois villistä ja nyt ne on jo otettu pois kaikesta siitä, mistä westerneissä oli alunperin kyse.
Jonah Hexin ongelma kun on, että hän on persoonallinen hahmo vain omassa maailmassaan, koska poikkeaa siitä silti hyvin paljon, vaikka onkin oman maailmansa luomus. Näin ollen, kun sijoitamme Hexin tulevaisuuteen, ja teemme hänestä ns. lännenmiehen kuvan, sen sijaan että tekisimme hänestä oman maailmansa poikkeuksen, huomaamme, että mitään alkuperäisestä jutusta ei ole taaskaan jäänyt käteen.
Meillä on nyt siis uusi juttu, joka oikeastaan, kun ajattelemme asiaa tarkemmin, ei ole mitään muuta kuin vanha Hollywood elokuva sijoitettuna yhden hahmon tarinaan, poistamalla hänen oman maailmansa. Vai eikö tämä teistä kuulosta tutulta:
Cowboy päätyy nykyaikaan, jossa hän kohtaa naisen, ja kukaan ei taida edes uskoa että hän on cowboy, ja hupsista keikkaa, seuraa monta hassua kommellusta, ja vanhat arvomaailmatkin joutuvat ristituleen nykyajan kanssa. Oi että on velmua. Sitten toisinaan cowboy kertoo jotain hirmu syvällistä elämästä, joka on vielä nykyäänkin tärkeää, ja kummasti sitä huomataan, että vaikka tämä nykyaika on ihan metka, niin on siinä kyllä kaikkea kakkaakin.
AAAAAAAARGHHHH!
Tämä on kuin suoraan jostain Johnny Deppin tai Hugh Jackmanin tai Kenneth Brannaghin elokuvasta tai vaihtoehtoisesti melkein kenen tahansa ärsyttävän 90-luvun romanttisen elokuvan kirjoittajan kynästä! Tämä on jo nähty! Ja nyt se tehdään ihan yhtä ärsyttävällä tavalla, vaikka onkin taas muka niin poikkeava.
Ärsyttää, miten nykyään hyvät ja huonot ideat fiktiossa ei saa ansaitsemaansa arvoa, vaan koko teos rankataan joko huonoksi tai hyväksi yhden idean perusteella, ja sitten taas Hollywoodissa ollaan riemuissaan, että jumpahuti, nyt lisää paskaa kehiin koska se menee kaupaksi!