Ja uusi lusikka soppaan.
Kansi on todella napakka, itselleni ainakin iskee vihreän sävytteinen yömaisema. Opus tuntuu muutenkin mukavalta käteen, harvemmin on puhelinluettelosta sarjakuvia tullut luettua.
Olin täysin ummikko Jonah Hexin suhteen aiemmin, ja hieman yllätyin että opus onkin täynnä kohtuulyhyttä tarinaa, mutta nyt kun reilut sata sivua on takana täytyy myöntää että se sopii kuin nyrkki silmään tämän tyyliseen sarjakuvaan.
Tykkään myös Moogin käännöksestä, puhekielisyys ei häiritse. Painojäljessäkään ei ole mitään minua häiritsevää.
Onpa rakentavaa palautetta, kun en saanut yhtään risuja kasaan.
Edittiä: Oasiksen baarimikko sivulta 87 on näköjään ns. tuttu korkkarista...