Näköispainos olisi tarkoittanut myös paperin värin ja hataran painojäljen toistamista.
Eipä taida tuokaan termi olla aivan yksiselitteinen.
Itse ymmärrän, että näköispainos pyrkisi olemaan lähelle sen näköinen kuin alkuperäinen oli ilmestyessään. Kuitenkin reprottavaan kappaleeseen mahdollisesti vuosien vieriessä ilmaantuneet viat, joita ei pysty korjaamaan. Esim. puuttuvat palat, kohdat joista ei tiedetä mitä kuvassa on ollut.
Näköispainos vaurioituneesta sarjasta ei välttis ole kovin hyvä idea, kuten Kokkila tuossa edellä selitti.
Ja se tekstaus tosiaan on tärkeä juttu ja sen kanssa julkaisijat joutuvat oikeastaan eniten jumppaamaan, sanoisin. Koltan perinnössä Kokkila tekstasi ladonnat uusiksi ja ratkaisu oli sen ajan mukaan ihan kelvollinen, nykytekniikalla originaaleista skannattu Koltan perintö ilmestyisi hyvin erilaisena. Jos suoraan sanotaan 70-luvun repron tuottama rasteri ei todellakaan hivele silmää.
Ja kyllähän "Koltan" vieläkin jotenkin pystyisi tekemään reproamalla Pellervo-lehdistä. Pellervon 50-luvun kivipaintotekniikka(?) ei toistanut kaikkia Hauhion originaalien harmaasävyjä, mutta toisaalta piirtäjä lienee tiennyt tämän ja ainakin jossain määrin ottanut huomioon(?).
Tähän liittyy se vanha sanonta ja käsitys siitä että sarjakuvassa originaali ei niinkään merkitse vaan työ on valmis (valmiin/halutun näköinen) vasta painettuna.
