Kotimaista vakavissaan tehtyä seikkailusarjakuvaa ei yllin kyllin ole, varsinkaan roomalaisajalle sijoittuvaa sellaista.
Tuomas Myllylän Rhenus on saanut hyvää seuraa Foederatista
Värijulkaisu on messevä ja tuo elävästi mieleen Avatar kustantamon julkaisut. Isolta osin johtuen Requiem scifisarjakuvasta tutun Laasosen pikkutarkasta piirrosjäljestä jossa on samoja elementtejä kuin Jacen Burrowsilla ja Raolo Cacaresilla. Osa ihmisiä ei pidä "kuolleesta ohuesta piiperrysviivasta" mutten lukeudu heihin.
Väritys on ainoa moite, se kun on vähän liian kirkas ja karamellimainen makuuni, enemmän seepiaa ja rapaa kai on omaa todellisuuden kokemusta lähempänä.
Diabetesta ei lukiessa saa, veikkaan vaan että viiva pääsisi mustavalkoisena jylhemmin oikeuksiinsa.
Karonen on Karimista tuttu käsikirjoittaja ja ajoittaisesta haparoinnista ja liiallisista repliikkimassoista huolimatta lukeutuu hiljalleen niihin kirjoittajiin, koti- ja ulkomaisiin, joiden nimi itsessään alkaa olla se täky jolla tehdä hankintapäätös.
Kreivi Rocco, maineikkaan sotaherran Bor Voittamattoman poika kertoo tarinaansa verisestä lopusta alkuun. Tarinan kaava on historiallisen fiktion ja faktankin lukijalle perin tuttua mutta tekijöiden into ja rakkaus aiheeseen välittyy.
Lukijan on helppo peesata kun tekijät uskovat tekemisiinsä.
Taistelukohtauksissa ja osassa henkilöhahmoja kerronta nousee siivilleen mutta alku kärsii pienistä epätasaisuuksista.
Dialogi on enimmäkseen luontevaa ja ajanmukaistakin mutta välillä särähtelee korvissa. Ei kiroilu, vaan jokin vaan ei ole ihan kohdillaan.
Tarina sentään valitsee vähemmän tallattuja koukkuja ja mutkia matkaan.
Ja vanhenevana Moorcock-fanina kauneusvirhe:
Myrskyntuoja miekan nimenä on kömpelöhkö joskin sitä edeltävä nimeämiskeskustelu on vallan mainio.
Kahden eri konefontin käyttö on luovahko ratkaisu, molemmat ovatminusta ihan selkeitä ja luettavia.
Anabasisten, Pakanoitten ja Rhenuksen faneille kelpo luettava paketti jossa hinta-laatusuhde on kohdillaan.
Rohkea kädenojennus historiallisen seikkailusarjakuvan suuntaan, josta päällimmäisenä jää mieleen tunne että jatkossa parannetaan entisestään.
