Moon Knight - Marvelin Kuuritari

[Jiksi]

Ihmettelin hahmoa aikanaan siinä pitkässä, moniosaisessa julistesarjassa.

[Jukka Laine]

Kiitos selvennyksestä. Aika hauskaa, että Kuuritarilla on (ollut) apuri

Frenchie on pidempiaikainen Kuuritarin apuri.

[Darzee]

Frenchie on pidempiaikainen Kuuritarin apuri.

Totta joo, miksiköhän en mieltänyt sitä sidekickiksi, vaikka sellainen se on. Ehkä vähän samantapainen dynamiikka kuin Rautamiehellä ja Jim Rhodesilla alkuaan, lukemani perusteella. Tosin lunttasin Wikipediasta, että Frenchiestä on sittemmin tehty homoseksuaali.

Jiksi on oikeassa siinä, että suomalaiset lukijat tulivat tosiaan tietoisiksi Kuuritarin olemassaolosta viimeistään tuossa vuosina 1988-1989 Hämähäkkimiehessä julkaistussa minijulistesarjassa. Sitä tarkastellessaan huomaa myös hyvin, ettei aina ole niin helppoa keksiä ulkoasultaan omaperäisiä hahmoja. Kuuritarin puku muistuttaa aika tavalla lännensankari Yöratsastajan (Phantom Rider, alk. Ghost Rider) asua. Muutamaa kuukautta Kuuritarin jälkeen ensiesiintymisensä tehneen Valkoisen Tiikerin supervormu taas tuo nopeasti mieleen nämä kaksi aikaisempaa.

[Jiksi]

Brian Bendis ja Alex Maleev työstivät maineikkaan kauden Daredevilin parissa. Kun en itse ole sitä lukenut, ei sieltä tule myöskään lisäpisteitä, kun sama kaksikko koettaa onneaan Kuuritarin parissa.

Ensimmäinen numero jyrää aivan täysillä, mutta sieltä sitten lasketellaan alas koko kaksitoista numeroa.

Kuvitus tässä on hienoa. Käsikirjoitus on hyvä, ellei erinomainen. Se ei kuitenkaan toimi supersankarilogiikkaan sovitettuna, etenkään näillä hahmoilla.

Itse päähahmo on seinähullu, mutta silti naisia pyörii ympärillä. Hahmon juuret Batman-Rautamies-pastissina jyrää yli.

Tätä lukiessa tulee outo tunne, aivan kuin kuuntelisi musiikkia, jonka sanat on sovitettu täysin väärään säveleen.

Warren Ellisin seuraava versio varmaan räjäyttäisi pankin, mutta ei aivan hetkeen tee mieli tarttua hahmon seikkailuihin.

[Curtvile]

Eli ollaan taas saatu hiukan eri painokset selkeästikin.
Ja tuolla pohjalla et varmaan sitten siitä Daredevilistakaan innostu, itse kun pidän sekä Khonsun nyrkisn kuin Hell's Kitchenin suojelijan kertomuksista.

[JV]

Warren Ellisin seuraava versio varmaan räjäyttäisi pankin, mutta ei aivan hetkeen tee mieli tarttua hahmon seikkailuihin.

Bendisin ja Maleevin DD on klassikkomateriaalia. Miesten Moon Knight oli kai sinänsä viihdyttävää ja hyvännäköistä materiaalia, mutta hajanaista ja vähän hengetöntä. Jäi itseltä kesken eikä jättänyt vahvoja muistikuvia.

Warren Ellisin ja Declan Shalveyn Moon Knight taas on parasta supersankarisarjakuvaa vuosiin. Ellis on parhaimmillaan yhden numeron jutuissa ja Shalvey on hänen ekonomisiin tarinoihin täydellinen piirtäjä.

[Jiksi]

Totta edelliset kirjoittajat jälleen turisivat. Warren Ellisin ja Declan Shalveyn Kuuritarin kuusi numeroa ovat rautaa.

Sääli, ettei tätä todella ollut enempää kuin kuusi numeroa. Hengitän tässä välillä, ennen kuin tartun muiden kirjoittamaan jatkoon.

[Curtvile]

jatkon "juoksut" Cullen Bunnin ja Jeff Lemiren kirjoittamina ja hyvillä kuvittajilla ovat hyvää sarjakuvaa mutta eivät lainkaan samanlaista settiä.

Minusta Khonsun nimiin ei voi pahasti mennä metsään, mutta ero tekijätiimien välillä on selkeä. Lemiren psykologinen metaote lienee monelle turhan hapokasta sekin.

[Curtvile]

Cullen Bunn ja Jeff Lemire väänsivät ihan kivasti.
Itse laitoin tilaukseen hyvän tiimin Kuuritarin paluun.
Max "hate everyone" Bemis kun osaa kirjoittaa hyvin ja omaa omakohtaista kokemusta mielenterveysongelmista.
Foolkillerinsa oli hyvä. Jacen Burrows on tasalaatuinen työnsankari, jonka pipertävän realismihakuisen jäljen tunnistaa ja piirtää mitä vaan.

Kaiken kosmisen ja psykedeelisen häröilyn jälkeen Bemis lupailee että  koska ei ole Ellis, Bendis tai Lemire nyt otetaan tosissaan.

legacyn myötä paluu alkuperäiseen numerointiin on kyllä vähän häiritsevä

[Curtvile]

Tämä alku lunastaa ainakin omat odotukset, "Hulluus kulkee suvussa" on jykevän synkkää luettavaa.
Bemis kirjoittaa hahmoa/hahmoja (eli Kuuritarin monipersoonallisuusongelmaa) minusta hyvin ja Jacen Burrowsin kliinisehkö piirros sopii teemaan aika hyvin.

Maailmalla ja somessa osa on kritisoinut että sarjan tämä juoksu vulgarisoi mielenterveysongelmia.
Minusta kyseessä on vain raa'an vilpitön kuvaus.
Harvassa sarjakuvassa ylipäätään kun on lauseita "hän on mielisairas tai kuten asian ilmaisee supersankari" sekä riemastuttavaa "aivan samalla tavoin  kuin seksuaalisesti heiveröinen mies kompensoi itseään muskeliautolla"

ja vaikka alku onkin hidas toiminta/supersankarigenren edustajaksi:


Marc Spectorin, Kuuritarin , Steven Grantin ja Jake Locksleyn välinen kemia toimii ja huumoriakin on.  Kylläkin lähinnä sitä sävyä CMYK (0%, 0%, 0%, 100%)

Jotenkin Aurinkokuninkaan/jumalan idea on niin päivänselvä että hiukan hämmentää ettei tätä minusta ole aiemmin käytetty.