Kaksi vuotta ja neljä* kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta----------------------------------------------------------------------------------------------------------
*julkaisun ilmestyessä
Lomaunohdus (M.&L. Shaw-Cavazzano) — Kun ei, niin ei. Ei vain toimi oikein mikään tässä tarinassa piirroksia lukuunottamatta. Tylsääääää...ja vastenmielistä.
Taksi sumuisessa yössä (Panaro-De Vita) — Simppeli, mutta toimiva ja mukavasti rullaava juoni, hieno tunnelma ja ensiluokkaiset piirrokset. Kirjan paras tarina aivan suvereenisti.
Uniloukku (P.&C. McGreal-Freccero) — Idea ei ole järin omaperäinen, mutta hetken jo mietin, että josko tästä sittenkin jotain...vaan ei. Tarinan konna kun astui kuvaan, niin johan oli taas nk. naamapalmun paikka. Tuosta eteenpäin loppu sitten seilailtiinkin kovin helposti ja yllätyksettömästi läpi. Ei näin.
Taidokas taidevaras (Radice-Turconi) — Niin vain tästäkin hahmosta sitten onnistuttiin tekemään mitäänsanomaton ja tylsä, kun tarpeeksi kauan jauhettiin samaa ideaa. Tuplanolla-saagan ei olisi missään nimessä saanut antaa laajentua pois alkuperäisten kirjoittajien Boscon ja Vitalianon käsistä. Nyt pelkään, ettei näille puolivillaisille agenttijutuille saada stoppia pitkiin aikoihin. Saksalaiset (?) sitten vielä päättivät hämmentää pakkaa ja jättää tarinoita välistä, saa nähdä, mitä Suomessa lopulta noiden suhteen käy, vai tulevatko Saksankin Taschenbucheissa myöhemmässä vaiheessa.
Väärän velhon päivä (Pandini-Gatto) — Väärän käsikirjoittajan päivä. Korri päähenkilönä kuulostaa sinänsä ihan...no, vähintäänkin kokeilemisen arvoiselta idealta, mutta Antonella Pandini ei toki tavalliseen tapaansa saa mitään hyvää aikaan. Kuolettavan tylsä, mielipuolisen huono, sanoinkuvaamattoman hirveä ja mitä kaikkea.
Hyi.
Karkuri kotona (Bosco-Perina) — Eipä ole Heluna-tarinoita juuri Taskareissa nähty. Mainio farssi, paikoin suorastaan huikeaa huumoria. Perinan piirrokset sopivat tällaisiin tarinoihin loistavasti. Kirjan toiseksi paras tarina.
Unelmia, unelmia (Vitaliano-Dalla Santa) — Pokkarin ehdottomasti toimivin ankkatarina. Mainiosti rakennettu juoni.
Makea mysteeri (Panaro-Del Conte) — Kuten muutkin ovat panneet merkille, mistä lähtien Mummon maatila on sijainnut lähiössä? Ja katu aivan vieressä? Carlo Panaro on välillä aivan erinomainen kirjoittaja, mutta nyt on pakko kysyä: MITÄ HITTOA? Hämmentävä, suorastaan perverssi näkemys eräästä ankkatarinoiden idyllisimmistä paikoista. Eikä tarinassa muutenkaan puhtia ole.
Setä Euroopasta (Muzzolini-Amendola) — Heikko on tämäkin. Vain pari etäisesti huvittavaa kohtaa, kokonaisuutena typerä ja järkyttävän huonosti piirretty tarina.
Eipä ollut suoraan sanottuna kovin ihmeellinen Taskukirja, vaikka tälläkin toki hetkensä oli. Eivät ole odotukset seuraavienkaan suhteen katossa — Castyn voimalla saatetaan mennä marraskuuhun, jolloin näyttäisi olevan jo vähän enemmänkin lupaavia tarinoita tulossa. Triplan kahdesta kolmanneksesta ei taida olla mitään tietoa tihkunut edelleenkään. Taasko on kaivettu Suomessa julkaisemattomia tarinoita muiden maiden Taskareista, vai sisältääkö jättiläinen ihan omin kätösin poimittuja (helmiä tahi koiranläjiä)? Jos ei Guerriniä tule, revin pelihousuni. Jos ei tuossa Triplassa ole, niin eipä tule vielä ainakaan moneen kuukauteen, aivan uskomatonta touhua!
