Edit: tuolla uutissivulla on myös puffi saksan taskarista #416, joka lienee meillä kesäkuun taskari, tai osa tuota toukokuun tuplaa. Luvassa on mm. Castyn ja Cambonin kleopatra-tarina.
Joo, toukokuun Tupla ei tosiaan muodostu tällä kertaa materiaalista, joka olisi keväällä julkaistu esim. Hollannissa ja Puolassa taskareista erillisessä sarjassa. Syy on yksinkertainen: sellaista monen edellisvuoden tapaista Suomessa julkaisemattomia tarinoita sisältävää pakettia ei tänä vuonna ole julkaistu. Esimerksiksi Hollannin Dubbel Pocket Donald Duck -sarjassa on viime vuosina ilmestynyt neljä kirjaa vuodessa, ja niistä kolme on koostunut joko tuoreista, Suomessa normitaskareissa nähdyistä tarinoista tai sitten vanhemmasta materiaalista, josta kuitenkin iso osa on julkaistu Suomessa joskus muinoin tai muissa opuksissa kuin perustaskareissa. Vuoden ensimmäinen on aina ollut sellainen, jonka materiaali on ollut Suomessakin täysin ennennäkemätöntä, ja ne ovatkin sitten olleet juuri niitä toukokuun Tuplataskareita.
Tänä vuonna tuo keväinen hollantilaispokkari sisälsi tarinoita, joista suuri osa on Suomessa nähty. Joko käytännöstä koostaa tuollaisia yhteisiä kokonaisuuksia, joissa tarinat ovat usealle maalle tuoreita, on luovuttu, tai sitten sellainen on tänä vuonna tulossa vasta myöhemmin, kenties muodostaen vuoden kolmannen Tuplataskarin? Vaikea sanoa, mutta jos tuollaista ei ole tulossa, en osaa arvata, mistä materiaali kolmeen tai edes kahteen Tuplaan revitään. Tuskinpa Saksassakaan kolmeatoista perustaskaria enempää ilmestyy tänä vuonna? (Kolmetoista perustaschenbuchia ---> Suomeen perinteisesti kaksitoista, joista kaksi yhdistetty yhdeksi Tuplaksi, ja yksi jäänyt meiltä pois.)
Ensi kuun Tuplasta puolet muodostaa tulevan saksalaistaskarin materiaali:
http://www.lustige-taschenbuecher.de/katalog_detail.php?typ=1&start=&id=741&neu=&test=. Toinen puoli on sitten mahdollisesti se seuraava eli tuo mainittu 416:
http://www.lustige-taschenbuecher.de/katalog_detail.php?typ=1&start=&id=683&neu=&test=. Tällöin Suomi olisi epätyypillisesti muita maita edellä Taskarimatskun julkaisemisessa. Mahdollista on myös, että tuo nähdään meillä vasta kesäkuussa ja Tuplataskarin jälkimmäinen puolisko muodostuu jostain mystisestä materiaalista, johon ainakaan minä en löydä tällä hetkellä mitään vinkkiä. Jäämme odottelemaan.
Olisi mielestäni hyvä, jos Taskarin toimitus selventäisi kunnolla, mistä vuoden aikana ilmestyvät kirjat oikein saavat materiaalinsa, ja minkälaisia Taskareita milloinkin ilmestyy. Olin yllättynyt, ettei tammikuussa Tuplataskarin ilmestyessä mainittu mitään muutoksista viime vuosiin nähden. Jouduimme odottelemaan huhtikuuhun asti ennen kuin saimme tietää toukokuussa edelleen ilmestyvän Tuplan. Tai jos se tieto on ollut saatavilla, niin hyvin on piilotettu. Moni täälläkin tuntuu kuitenkin olevan kiinnostunut siitä, mitä tulevat Taskarit sisältävät, mutta tiedot on etsittävä itse ja nykyään silloin tällöin joutuu arvailemaan. Ehkä Suomessa ei sitten haluta, että materiaali analysoidaan etukäteen ja mahdollisesti tehdään negatiivinen päätös ostamisen suhteen helpommin kuin kaupassa, ja siksi julkaisupolitiikka pidetään sekavana ja salakähmäisenä.
Tällaista luonnostaan uteliasta ja malttamatonta sarjakuvafania tuollainen kismittää.
Tämän kuun taskarista:
Kosmisen viisauden kiikku (P&C.McGreal-Andersen) — Alkuasetelma on ihan kiinnostava, mutta loppua kohti meno tylsenee koko ajan. Roisto on ilmiselvä. Ei jaksa kovin pitkään innostaa, kun Andersenin piirroksistakin on kaikki riemu poissa.
Taikaviitta ja ajankumous (Leoni-Negrin) — Jokainen viestejäni lukenut tietänee, etten ole PK-koodattujen eli Paperinik-lehdestä peräisin olevien tarinoiden suuri ystävä. En pidä niiden tunnelmasta, joka on usein liian erilainen Topolino-tarinoihin verrattuna. Aku ja hänen motiivinsa ovat harvoin PK-tarinoissa läsnä, ja useat tarinat nojaavat mielestäni ennemminkin "vakavahenkisempien" supersankarisarjakuvien kuin Taikaviitan itsensä perinteisiin. Kaiken kaikkiaan tarinat ja Taikaviitan käytös tuntuvat vierailta.
Tosin on sanottava, että omistan muutaman numeron vuosituhannen vaihteessa meilläkin ilmestynyttä Taikaviitta 2000 -lehteä (Paperinik New Adventures), ja niistä kyllä pidän siinä määrin, että varmaan ostelen lisääkin divareista tulevaisuudessa. Ne ovat kuitenkin tasoltaan aivan toiselta planeetalta näihin PK-tarinoihin verrattuna. Tekijät ovat aivan eri kastia ja universumi on huolella ja ajatuksella rakennettu. Sääli, ettei tuota hirveän kauaa Suomessa julkaistu, laskee vähäsen innostusta hankkia noita lehtiä, kun tietää saagan jäävän kuitenkin kesken. Eli kyllä minulle modernisoitu Taikaviitta kelpaa, jos se on tehty hyvin.
Paperinik-lehden ja Leoni-Negrin-kaksikon tarinaksi tämä pitkä scifi-seikkailu on ihan kelpo tavaraa. Kerrankin tämä duo on saanut tarinaan jotakuinkin kiinnostavan idean. Loppuun asti potkua ei aivan riitä ja epäloogisuuksiakin löytyy, mutta onhan tässä yritystä. Kiinnosti lukea, vaikka mitään huikeaa kokemusta tästä ei lopulta muodostunut.
Sietämätön keveys (Secchi-L.Pastrovicchio) — Sama trendi jatkuu ja loppu floppaa melko lailla. Onhan koko ideakin aika hölmö, mutta tyhmä loppu vesittää koko homman.
Mikki Hiiri ja kapteeni Kiisken salaperäinen sähke (Cimino-Coppola) — Joo, ei ole loppu ihan kultaa tässäkään, mutta siitä huolimatta pidin kovasti. Tunnelma on loistava ja Coppolan piirrokset kauniit. Cimino on käsikirjoittanut Topolino-lehteen yhden Mikki-tarinan 60-luvulla, yhden 80- ja yhden 90-luvulla. Mitään näistä ei ole julkaistu suomeksi. Lisäksi tuotannosta löytyy Hessu-lyhäreitä 2000-luvun alkupuolelta, tarinoita Minni-lehteen ja muuta vastaavaa, ja kaikkihan me muistamme hänet Scarpan tussaajana 60-luvun vaihteesta. Varsinaisesti mies on kuitenkin ottanut Mikin mukaan repertuaariinsa vasta viime vuosina vanhoilla päivillään, vuodesta 2006 lähtien Ciminolta on Topolinossa julkaistu kuusi Mikki-tarinaa. Näistä on nyt kaksi löytänyt tiensä Suomenkin Taskareihin ja molemmat ovat olleet mielestäni erinomaisia. Perinteistä Cimino-tarinointia uudella virkistävällä otteella, ei missään nimessä ankkatarinoita hiirihahmoilla. Mikki sopii Rodolfolle loistavasti ainakin näiden parin nähdyn tarinan perusteella. Toivottavasti näistä saadaan nauttia jatkossakin. Kirjan paras tarina aivan ylivoimaisesti.
Hansu ansaitsee leipänsä (Secchi-Molinari) — Hansun agenttiseikkailuista ensimmäinen. Tarinasarjan idea on erittäin hyvä. Yllätyksellisyyttä tässä ei ole nimeksikään, mutta se ei oikeastaan haittaa. Leppoisaa ja hauskaa.
Katala kiilloke (Concina-Held) — Täyttä roskaa. Ei mitään millään tasolla kiinnostavaa. Ei huumoria, ei hyvää ideaa, ei jännitystä, ei tunnelmaa. Lukemista lapsille. Concinalta näitä on nähty liikaa.
Sisu hukassa (Panaro-Di Vita) — Niin surkea vitsi, että siinä alkaa olla jotain hauskaa. Kyllä tuo viimeinen kuva ja sitä seurannut "ei tämä voinut mennä näin" -fiilis nostivat pienen hymyn huulille. Kuivan huumorin riemuvoitto, tai ainakin torjuntavoitto.
Tähtitoimittaja (Transgaard-Fecchi) — Kuten valitettavan moni muukin tämän kirjan tarina, tämäkin lupaa enemmän kuin lopulta antaa. Idea on kelvollinen ja kaikki kunnossa (lukuunottamatta valokuvaajan enemmän kuin säälittävää "loukkaantumista") siihen asti, kunnes Aku lähtee kipuamaan ylös rinnettä. Siitä eteenpäin kaikki onkin todella surkeaa. Kreivi on kahjo, mutta kuitenkin aivan typerä hahmo, joka lopussa luonnollisesti tekee "egmontit". Loppu naisten hölmöilyineen on uskomatonta tuubaa. Transgaardista ei edes ok-tason käsikirjoittajaksi ole, se vaikuttaa olevan kylmä fakta.
Yksi erinomainen tarina siis, kohtalaisia muutama, mutta valitettavan monta heikkoa juttua. Ei viime aikojen parhaita kokonaisuuksia missään nimessä. Kansi on oksettavan ruma värien sekasotku, se on pakko sanoa. Seuraavan Taskarin kansi sen sijaan on mielestäni oikein hieno. Varmoista tarinoista Salatin ja De Vitan Mikki vaikuttaa hyvältä, muuten ei suuria riemunkiljahduksia.
JA ENNEN KAIKKEA, yhteenkään Taskariin en tule olemaan tyytyväinen ennen kuin saamme jälleen luettavaksemme Francesco Guerrinin piirtämän tarinan. Edellisestä Suomessa nähdystä on aikaa
kaksi vuotta, eikä seuraavaa ole tulossa noiden saksalaistaskarien perusteella vieläkään. Kaksi vuotta on ihan käsittämätön aika, kun kyseessä kuitenkin on aktiivinen piirtäjä, joka on tehnyt lukemattomia tarinoita, joita ei ole Taskarimaissa julkaistu. En voi kerta kaikkiaan käsittää Guerrinin syrjintää, kun samaan aikaan meille tarjotaan tuollaista concinaheld-bullshittiä joka kuukausi.
Guerrini on nerokas piirtäjä; tyyli jakanee mielipiteet, mutta taidot ovat kiistatta Disney-piirtäjien kärkipäätä. Toivon totisesti, että kyse on vain onnettomasta huolimattomuudesta eikä siitä, että Saksassa, Tanskassa tai missä näitä sisältöjä ikinä kootaankaan pidettäisiin Guerrinin omaperäistä tyyliä jotenkin epäsopivana. Ei siitä voi olla kyse, en mitenkään jaksa uskoa. Guerrini on joka tapauksessa sen tason piirtäjä, että hänen tarinoidensa tasaisesta julkaisemisesta tulisi ehdottomasti huolehtia. Ennen kuin seuraava miehen tarina meillä nähdään, jokainen Taskari tulee olemaan pettymys, sille ei voi mitään.
