Minäkin päätin arvostella uusimman teemataskarin.
Kapteeni Kultasen aarreSiegel on muistaakseni tehnyt muitakin ahdistavatunnelmaisia ja erikoisia tarinoita, tämä siitä tietysti malliesimerkki. Scarpan piirrokset eivät ole omiaan tällaiseen tarinaan, mutta tässä ne kuitenkin herättivät sen henkiin. Kirjan psykoin tarina.
KummituslinnaTarinan kulku on lähinnä humoristinen ja hieman outokin, mutta Martinan parhaimmistoa tämä ei kyllä ole. Mies onnistui luomaan 50-luvulla monia surrealistisia tarinoita, tässä tapahtumat etenevät tylsästi ja tarina loppuu töksähtäen.
Totiset paikat epätodellisuudestaPanaron parhaimmistoa, kerrankin on onnistunut keksimään uuden ja mielenkiintoisen idean. Tarina pitää otteessaan koko ajan, mutta siltikin tuntui loppuvan liian aikaisin. Lienee ensimmäinen kerta, kun tarinan konna on onnistunut naamioitumaan niin hyvin, etten edes minä pystynyt tunnistamaan sitä.

Pastrovicchion piirrokset ovat minulle vähän liian löysiä.
YllätysveljenpoikaCorteggianin tyylinen nopeatempoinen tarina, jossa hahmojen reaktiot ovat käsittämättömiä, eikä kauhusta ole tietoakaan. Ärsyttävä tarina.
Rottensteinin hirviöSalvagninin kahdesta tarinasta parempi. Tässä oli jonkin verran outoutta, mutta myös selvää kauhua koskevaa ironiaa. Kyllä tästä jonkin verran hyvä maku jäi suuhun.
Merkillinen majataloOlipa tyhmä tarina. Kauhuhotellin työntekijät pelottelevat ankkoja minkä ehtivät, ja lopussa paljastuvat rahanväärennysroistoiksi. Auttamattoman kliseistä.
JäljennösjahtiMenettelevä hupitarina, vaikkakin vähän erikoinen valinta kauhujulkaisuun. Onnistui kuitenkin viihdyttämään.
Hapanperin kaksoisolennotTarinan luettuani minulla oli vähän

-fiilis. Olikohan käsikirjoittaja ottanut jotain sopimatonta? Mieleen tulevat Andrea Fantonin psykedeeliset tarinat 70-luvulta... Tarina on outoudessaan siltikin kiehtova, jota Scalan piirrokset korostavat.
Tehtävä vuorillaEnnalta-arvattava ja typerä.
Unimaailman vankiTämän tarinan piirtäjänä on ainakin omasta mielestäni Danilo Barozzi, eikä Lucio Leoni, kuten kirjassa väitetään. Tarina on kuitenkin kiintoisa ja pitää otteessaan, vaikka Barozzin letkeät piirrokset eivät oikein sopineet tähän uneliaaseen tarinaan.
VänkyräpäiväRoope tynnyrissä lääkärillä-alku toi mieleen Barksin Karamellikammon. Tarina oli typerä niin juoneltaan kuin loppuratkaisultaankin. Roope on mielisairas.
Karmeiden kuvajaisten arvoitusVauhdikkuudestaan huolimatta tylsä tarina, joka ei pidä otteessaan. Chierchinin molemmista tarinoista kuitenkin parempitasoisempi.
YhteenvetoOlisin kaivannut tähän enemmän kauhua ja outoutta, jota löytyy aika paljon varsinkin vanhemmista tarinoista. Rune Meiklen, Henning Kuren tai Kurt Behnken tarinat olisivat omiaan täyttämään kauhupokkaria.