Aku Ankan taskukirja

[Henendo]

Vielä hieman Munaajan veljenpojasta. Täällähän sitä jo spekuloitiinkin syksyllä. Jäivät sitten X-Mickeyt kokonaan pois ja laatu oli sitä mitä etukäteen pelättiinkin. Viime kesänähän teemana oli kokonainen Ultrasankarit-tarinasarja, ehkä tälle kesälle olisi luvassa samankaltaista spesiaalia, esimerkiksi juuri X-Mickeytä.

[akuankka1313]

Kauhuhassuttelu on pahinta kauhua mitä kauhuteemassa voi olla. Minäkin petyin suuresti, vielä kun tämän piti olla ikäänkuin jotenkin suosittu kirja...
Frecceroa tungetaan nykään joka paikkaan.

[OP]

Miten paksu teos Munaajan veljenpoika oikein on ja paljonko se maksoi? Teemataskarien hintahan vaihtelee milloin mitenkin, niin tahtoisinpa tietää kun ei Ankan omilla sivuilla kerrota vaikka teosta esitelläänkin...

X-Mickeytä olisin toivonut mukaan, mutta jospa vielä joku hyytävän kylmä ja pimeä päivä tuo sen tullessansa...  

E: Kiitosta Henendo.

[Henendo]

Miten paksu teos Munaajan veljenpoika oikein on ja paljonko se maksoi?

Hinta 5,90 € ja sivuja 352.

[Roomalainen kynttilä]

Munaajan veljenpojan voisi arvostella tarina kerrallaan, oli se verran vaihteleva tasoltaan.

Kapteeni Kultasen aarre: Omistin tämän jo ennestään, mutten muistanut sitä näin järjettömäksi.

Kummituslinna: Yhtä laadukas, kuin odotinkin.

Totiset paikat epätodellisuudessa: Kirjan Mikki-tarinoista paras. Lorenzo Pastrovicchion piirrokset tukevat juonta loistavasti.

Yllätysveljenpoika: Tämäkin tuttu entuudestaan. Tyypillinen Corteggianin käsikirjoitus: järjetöntä sekoilua ja kohelluskomiikkaa, eikä juonta nimeksikään.

Rottensteinin hirviö: Huoh...

Merkillinen majatalo: "Mysteerin" ratkaisu on hieman ennalta-arvattava, mutta tarina on mainio.

Jäljennösjahti: Jokin tässä mättää pahemman kerran, mutta en keksi, mikä.

Hapanperin kaksoisolennot: Tuikituntemattomuus Maria Luisa Ciceri taisi poltella jotain käsikirjoittaessaan tätä?

Tehtävä vuorilla: Nämä tynkätarinat eivät anna mitään erityisen hyvää kuvaa esipuheen kirjoittajasta.

Unimaailman vanki: Aiheeltaan samantyyppinen Totiset paikat epätodellisuudessa päihittää tämän hölmön lätinän 100-0.

Vänkyräpäivä: Ei mikään mestariteos, mutta on tässä sitä epätoivoista ja ahdistavaa tunnelmaa, jota käsikirjoittaja on selvästi hakenutkin. Eli siinä mielessä onistunut sarja.

Karmeiden kuvajaisten arvoitus: Muuten hyvä, mutta loppu on turhan hätäinen.

Ei tästä mitään mestariteoksia löytynyt, mutta muutama varsin hyvä sarja kuitenkin.

[Henendo]

www.akuankka.fi

"Ensin oli Munaaja, sitten Munaajan paluu ja nyt kauhistuttava Munaajan veljenpoika! Tämä Aku Ankan taskukirjan 25. teemanumero täydentää Teemataskarien kauhutrilogian – joskaan ei ole sanottua, etteivät hirviöt ja kummitukset vielä tulevaisuudessakin valtaisi Ankkalinnaa. Jännityksen toivossa on hyvä elää."

Hui! Jos seuraavatkin Munaajat tulisivat olemaan tämän kaltaisia, en mielelläni toivoisi niitä. Yllä olevaa linkkiä napsauttamalla pääsette lukemaan toimituksen ylistystä mestariteosten ponnettomasta jatko-osasta.

[akuankka1313]

Minäkin päätin arvostella uusimman teemataskarin.

Kapteeni Kultasen aarre
Siegel on muistaakseni tehnyt muitakin ahdistavatunnelmaisia ja erikoisia tarinoita, tämä siitä tietysti malliesimerkki. Scarpan piirrokset eivät ole omiaan tällaiseen tarinaan, mutta tässä ne kuitenkin herättivät sen henkiin. Kirjan psykoin tarina.

Kummituslinna
Tarinan kulku on lähinnä humoristinen ja hieman outokin, mutta Martinan parhaimmistoa tämä ei kyllä ole. Mies onnistui luomaan 50-luvulla monia surrealistisia tarinoita, tässä tapahtumat etenevät tylsästi ja tarina loppuu töksähtäen.

Totiset paikat epätodellisuudesta
Panaron parhaimmistoa, kerrankin on onnistunut keksimään uuden ja mielenkiintoisen idean. Tarina pitää otteessaan koko ajan, mutta siltikin tuntui loppuvan liian aikaisin. Lienee ensimmäinen kerta, kun tarinan konna on onnistunut naamioitumaan niin hyvin, etten edes minä pystynyt tunnistamaan sitä. Pastrovicchion piirrokset ovat minulle vähän liian löysiä.

Yllätysveljenpoika
Corteggianin tyylinen nopeatempoinen tarina, jossa hahmojen reaktiot ovat käsittämättömiä, eikä kauhusta ole tietoakaan. Ärsyttävä tarina.

Rottensteinin hirviö
Salvagninin kahdesta tarinasta parempi. Tässä oli jonkin verran outoutta, mutta myös selvää kauhua koskevaa ironiaa. Kyllä tästä jonkin verran hyvä maku jäi suuhun.

Merkillinen majatalo
Olipa tyhmä tarina. Kauhuhotellin työntekijät pelottelevat ankkoja minkä ehtivät, ja lopussa paljastuvat rahanväärennysroistoiksi. Auttamattoman kliseistä.

Jäljennösjahti
Menettelevä hupitarina, vaikkakin vähän erikoinen valinta kauhujulkaisuun. Onnistui kuitenkin viihdyttämään.

Hapanperin kaksoisolennot
Tarinan luettuani minulla oli vähän  -fiilis. Olikohan käsikirjoittaja ottanut jotain sopimatonta? Mieleen tulevat Andrea Fantonin psykedeeliset tarinat 70-luvulta... Tarina on outoudessaan siltikin kiehtova, jota Scalan piirrokset korostavat.

Tehtävä vuorilla
Ennalta-arvattava ja typerä.

Unimaailman vanki
Tämän tarinan piirtäjänä on ainakin omasta mielestäni Danilo Barozzi, eikä Lucio Leoni, kuten kirjassa väitetään. Tarina on kuitenkin kiintoisa ja pitää otteessaan, vaikka Barozzin letkeät piirrokset eivät oikein sopineet tähän uneliaaseen tarinaan.

Vänkyräpäivä
Roope tynnyrissä lääkärillä-alku toi mieleen Barksin Karamellikammon. Tarina oli typerä niin juoneltaan kuin loppuratkaisultaankin. Roope on mielisairas.

Karmeiden kuvajaisten arvoitus
Vauhdikkuudestaan huolimatta tylsä tarina, joka ei pidä otteessaan. Chierchinin molemmista tarinoista kuitenkin parempitasoisempi.

Yhteenveto
Olisin kaivannut tähän enemmän kauhua ja outoutta, jota löytyy aika paljon varsinkin vanhemmista tarinoista. Rune Meiklen, Henning Kuren tai Kurt Behnken tarinat olisivat omiaan täyttämään kauhupokkaria.

[Janne]

Yhteenveto: Pettymys. Kuten mainitsin, aiemmat Munaajat olivat mestarillisia, mutta tämä ei yllä alkuunkaan niiden tasolle. Usea tarina tuntuu lisäksi väärältä valinnalta kauhuteemaiseen numeroon. Ovatko kauhistuttavat sarjat muka käyneet jo vähiin?

Ei tämä minusta nyt niin kehno ollut. Opuksen aloittaaneen Kapteeni Kultasen aarteen edellisestä lukukerrasta minulla taitaa olla kohta 15-20 vuotta. Ja kyllä viihdytti. Varsinkin tarinan lopetus kutkutti mukavasti. Oikein hyvälle tuulelle tulin seuraavasta tarinasta, jossa Carpin kuvitus oli mannaa eikä Martinan tekstikään ollut pöllöimmästä päästä. Tyydytyksellä huomioin, että Martinan ankat eivät olleet koko ajan toistensa kurkuissa, kuten yleensä. Nautin myös Chierchinin piirrostaiteesta, vaikka varsinkaan ensimmäinen tarinan ei ollut lähellekään mestaritasoa. Jälkimmäisessä oli mielenkiintoinen idea. Mukava yllätys oli myös Scalan piirtämä Hapanperin kaksoisolennot, joka tosin loppua kohti menetti ratkaisevasti tehoaan. Psykedeelinen tunnelma oli kuitenkin mahtava. Ainut todellinen pettymys oli Scarpan ja Del Conten kuvittama Vänkyräpäivä. Viimeistään puolivälissä aloin toivoa, että lopetus ei olisi sitä, mitä se lopulta oli. Tarinan olisi voinut kirjoittaa alkuasetelmista vaikka kuinka mahtavaksi kummitustarinaksi. Mietityttää myös Scarpan ja Del Conten kuvitusyhteistyö. Mikähän on mahtanut olla herrojen metodi? Lopputulos on kuitenkin se, että kuvat muistuttavat ulkoisesti Scarpan töitä, mutta elävyys ja ennenkaikkea Scarpalle tunnusomainen riemu niistä puuttuu.

[Koninkaulus]

Eivät nuo aikaisemmatkaan Munaajat mitään ihan mestariteoksia ole, mutta kuitenkin tätä parempia. Merkittävä ero on siinä, että tässä uusimmassa ei ole ainoatakaan erinomaista tarinaa, tasalaatuisia eivät olleet kaksi aiempaakaan. Alkuperäinen sisälsi tietysti liikaa uusintoja, kuten Teemataskareissa oli tuolloin tapana, mutta mukana oli kuitenkin sellaisia klassikkoja kuin Varjojen kapina ja Jättiläissirkat, ja se ainokainen ensijulkaisunsa saanut tarina oli loistavaa Dekkari-Mikki-sarjaa. Munaajan paluukin sisälsi loppujen lopuksi paljon erittäin hyvää sarjakuvaa: ennenjulkaisemattomia huipputarinoita ja uusintoina hyviä klassikoita. Tuolloin ilmassa oli aluksi teeman selvittyä pieni pettymys edellisten vuosien oltua Teemataskareiden kulta-aikaa, mutta hieno Taskari se lopulta oli. Tässä uutukaisessa on muutama ihan hyvä juttu, mutta kokonaisuus on kyllä luvattoman vaisu ja ne todelliset huiputkin puuttuvat. Käydään nyt ihan tarina kerrallaan läpi.

Kapteeni Kultasen aarre (Siegel-Scarpa) — Tarinan mehevintä antia on, että Roope ja Kroisos eivät tappele keskenään koko tarinan ajan. Muilta osin en ole koskaan oikein pitänyt tästä tarinasta tai ylipäätään Jerry Siegelistä. Hölmöä.
Kummituslinna (Martina-Carpi) — Kivaa tietysti saada vanha tarina Martinalta ja Carpilta. Tarina on sinällään ihan toimiva, mutta yhtä kaikki lopussa on sellainen olo, että "tässäkö tämä oli?", eli eihän tämä mitään hirveän mielenkiintoista sisällä. Carpin varhaistyyli on omalla tavallaan symppis ja tietenkin taidokaskin, mutta kyllähän hän tulevina vuosikymmeninä paransi enemmän kuin kenties kukaan muu Disney-piirtäjä on piirrostensa tasoa parantanut, saavuttaen huippunsa vasta 1980-luvulla. Tämä ei ole sitä Carpi-tyyliä, jonka ansiosta pidän häntä kaikkien aikojen Top3-piirtäjänä.
Totiset paikat epätodellisuudessa (Panaro-L.Pastrovicchio) — Onko tämä nyt oikeastaan kauhua? Jännempi tietysti kuin useimmat kirjan tarinat ja ihan näppärä muutenkin, elokuvakohtaukset ovat hupaisia ja Mikin Rhett Butler -viikset tyylikkäät. Lopulta itse tarina jää kuitenkin vähän vaisuksi tässäkin.
Yllätysveljenpoika (Corteggiani-Cavazzano) — Jo muinoin ihmetystä herättänyt tarina, jossa sitä odotettua käännettä lopussa ei koskaan tule. Ei tämä tällaisenaan toimi.
Rottensteinin hirviö (Salvagnini-Baldoni) — Tämä on itse asiassa varsin kekseliäs ja hauska pikku tarina.
Merkillinen majatalo (Chierchini) — Giulio Chierchinistä ei kyllä kelvollista käsikirjoittajaa koskaan tullut. Tylsä ja pöhkö tarina tämäkin.
Jäljennösjahti (Marconi-De Vita) — Hyvä ja hauska parodiatarina, kenties kirjan paras. Se kuitenkin kertoo valitettavasti enemmän Taskarin tasosta kuin tarinan huikeudesta.
Hapanperin kaksoisolennot (Ciceri-Scala) — Mitähän tästäkin nyt sanoisi? Okei, kyseessä on varmaankin kirjan pelottavin tarina, mutta lähinnä tässä pelottaa se, onko kirjoittajalla ollut kaikki ihan hyvin. Onhan tämä typeryydessään jotain ihan käsittämätöntä, ja homma vain huononee loppua kohti. Absurdia on joo, oikeastaan jokainen juonenkäänne on aivan järjetön.
Tehtävä vuorilla (Salvagnini-L.Pastrovicchio) — Selvästi heikompi mainion esipuheen kirjoittaneen Rudy Salvagninin kirjaan päässeistä tarinoista.
Unimaailman vanki (Tulipano-Barozzi) — Ihan OK kaikin puolin, ei ärsytä muttei suuresti innostakaan. Toimitus voisi jo opetella kirjoittamaan tekijöiden nimet oikein, Lucio Leonistakin on taas tehty Lucia...
EDIT: On muuten erittäin totta, että piirrosjälki ei Leonille (ja Negrinille) lainkaan kuulu, nimim. akuankka1313 on ollut tarkkana. Tätä kummastelin minäkin lukiessani. Inducksissakin on sama virhe, joka minuakin tätä viestiä kirjoittaessani hämäsi, kun itse tarina ei ollut käsillä silloin. Mutta kyllähän tuo Barozzin piirtämä oikeastaan ihan selvästi on.
Vänkyräpäivä (Staff di IF-Scarpa&Del Conte) — Ihan hyvä ja viihdyttävä tämä on. Loppu ei toki yllätä. Janne kuvaili aika mainiosti Scarpan ja Del Conten yhteispiirroksia, olisi tosiaankin mielenkiintoista tietää tarkemmin, miten miehet yheiset tarinansa tekivät.
Karmeiden kuvajaisten arvoitus (Chierchini) — Vähän kajahtanut idea, mutta on tämä toki Chierchinin tarinoista selvästi parempi.

Eipä tarjonnut hirveästi riemukkaita hetkiä tämä Teemataskari. Kuten totesin, loistotarinat puuttuivat tyystin. Eiköhän tämä teema ole nyt koluttu loppuun. Vaikeahan näitä on varmasti enää keksiä, mutta parempiakin teemoja "toistettavaksi" olisi.

[Miqz]

Hyviä arvioita, en ole itse vielä ehtinyt kuin Rudyn alkuhöpinät lukemaan. Vain yhdessä asiassa olen Koninkauluksen kanssa eri mieltä: Aihe ei ole kaluttu loppuun ennen kuin tähänkin opukseen toivottu X-Mickey on julkaistu kokonaisuudessaan. Sanoma, herätys!?!

[Koninkaulus]

Vain yhdessä asiassa olen Koninkauluksen kanssa eri mieltä: Aihe ei ole kaluttu loppuun ennen kuin tähänkin opukseen toivottu X-Mickey on julkaistu kokonaisuudessaan. Sanoma, herätys!?!

Niin, tarkoitinkin vain Teemataskareiden osalta. Rehellisyyden nimissä en usko olevan mitään mahdollisuutta saada tuota Suomeen, vaikka se kiistatta mahtavaa olisikin. Muutaman osan ruotsiksi, ehkä myös norjaksi, olen lukenut ja vaikkei sieltä täältä pari osaa lukemalla pysykään koko hommasta kärryillä, kyseessä on ilman muuta laatutuotos. Taskareissa X-Mickeytä ei missään nimessä tulla näkemään, sillä sehän koostui Italiassa kolmestakymmenestä 84-sivuisesta lehdestä. Tarinoita ei ole myöskään noin pieneen sivukokoon suunniteltu. Eihän tuota kokonaan tai edes kunnolla ole julkaistu missään muualla kuin Italiassa, esimerkiksi Ruotsissa ja Pohjoismaissa tarinoita on nähty ihan summittaisessa järjestyksessä, pätkittyinä eikä siis tosiaankaan kaikkia tarinoita. Saksassa ja Brasiliassa näköjään aloitettu ihan omana lehtenäkin suht kattavasti ja järjestyksessä, mutta molemmat lopetettu muutaman numeron jälkeen.

Eli lienee aikamoista haihattelua toivoa tuota koskaan Suomeen. Yhtä turhaa kuin toivoa joskus meilläkin jatkoa Wizards of Mickeylle. Tai Mickey Mouse Mystery Magazinen tarinoita Suomeen...katsokaa nyt, eikö näytä houkuttelevalta? http://coa.inducks.org/story.php?c=I+MM++++0-1. Siinä ensimmäinen tarina, yhteensä noita olisi kaksitoista ihan törkeän kiinnostavan näköistä juttua. Mutta noitakaan on turha toivoa Suomeen. Niin kuin on turha toivoa niitä lukemattomia Scarpan Mikkejä, joita emme ole tänne saaneet. Tai Bottaron vanhoja klassikoita. Tai Gottfredsonilta mitään kokoelmaa. Tai yhtään mitään. Mutta hei, on se sentään hyvä, että Barksin ja Rosan koko tuotanto julkaistaan seitsemänä eri kirjasarjana, lisämateriaalin kera, uudenveroisena, alkuperäisenä, erivärisillä kansilla, kalliilla, halvalla, eksklusiivisesti, kaikenkattavasti, kronologisesti etuperin ja takaperin, vielä kerran, heitä voltti ja huomenna uudestaan.

[Lurker]

Koninkaulus, tieto lisää tuskaa.

Siltikin, Wizards of Mickeyn jatko olisi kyllä ehdottomasti saatava suomeksi. Sen suhteen nyt on edes pientä toivoa, mutta nuo muut...

Paljonko Suomessa julkaistaan vuodessa Disney-sarjakuvaa, montako tuhatta sivua? Luulisi, että siihen määrään mahtuisi muutama tasokkaampikin Mikki-seikkailu.

[haplo]

Paljonko Suomessa julkaistaan vuodessa Disney-sarjakuvaa, montako tuhatta sivua? Luulisi, että siihen määrään mahtuisi muutama tasokkaampikin Mikki-seikkailu.

Mahtuisi. Jos korvattaisiin vaikka kaikki uusintajulkaisut - ainakin lähes - tällä kiinnostavalla ja uudella kamalla, oltaisiin vahvoilla. Ehkä se Mikkikin saisi Suomessa lisäarvostusta jos hahmoon panostettaisiin kunnolla tarinoiden ja julkaisujen kautta. Ja mainoksilla tietenkin.

[Roomalainen kynttilä]

Rehellisyyden nimissä en usko olevan mitään mahdollisuutta saada tuota Suomeen, vaikka se kiistatta mahtavaa olisikin.

Vai näin ovat asiat. Viime elokuun Taskarin esipuheessa käytännössä luvattiin, että X-Mickey julkaistaisiin täälläkin. Ei ollut tainnut lätinän kirjoittaja perehtyä asiaan yhtä hyvin kuin Koninkaulus.

on turha toivoa niitä lukemattomia Scarpan Mikkejä, joita emme ole tänne saaneet. Tai Bottaron vanhoja klassikoita. Tai Gottfredsonilta mitään kokoelmaa. Tai yhtään mitään. Mutta hei, on se sentään hyvä, että Barksin ja Rosan koko tuotanto julkaistaan seitsemänä eri kirjasarjana, lisämateriaalin kera, uudenveroisena, alkuperäisenä, erivärisillä kansilla, kalliilla, halvalla, eksklusiivisesti, kaikenkattavasti, kronologisesti etuperin ja takaperin, vielä kerran, heitä voltti ja huomenna uudestaan.

Näin.

[Koninkaulus]

Vai näin ovat asiat. Viime elokuun Taskarin esipuheessa käytännössä luvattiin, että X-Mickey julkaistaisiin täälläkin. Ei ollut tainnut lätinän kirjoittaja perehtyä asiaan yhtä hyvin kuin Koninkaulus.

No luvattiin ja luvattiin..."voihan olla", "pitäkää varanne" — tuota nyt ei kannata minään lupauksena pitää, kun miettii Mikki-sarjakuvien tilannetta muutenkin meillä. Jätettiin mahdollisuus sille, että X-Mickey joskus Suomessa nähtäisiin, mutta en tosiaan pidä sitä kovin todennäköisenä.

Missä julkaisussa tuon edes voisi missään määrin realistisesti kuvitella ilmestyvän? Pokkarikoko (Taskarit, Roope-setä jne.) ei tuollaiselle lehtikokoon (käsittääkseni alunperinkin ollut vastaavaa kokoa kuin esim. meillä lyhyeksi jäänyt Taikaviitta 2000) suunnitellulle sarjakuvalle olisi paras mahdollinen formaatti, ja koko massiivisen tarinasarjan julkaisu veisi paljon sivuja. Lehtiä meillä ei ole kuin perus-Ankka ja Ekstra, jotka voidaan saman tien unohtaa. Ei ole Mikin nimikkolehteä, jossa naapurimaiden tapaan tuota voisi julkaista. Omaa lehteä tai vaikka albumisarjaa X-Mickeylle ei varmasti ole tulossa — jollei se ole myynyt Saksassa eikä Brasiliassakaan, niin kuinka sitten meillä, Mikki-takapajulassa? Ja moderni Taikaviittakaan ei muinoin täällä menestynyt... Entä kova-/pehmeäkantinen kirja tai kirjasarja? No tuossa on lyhyellä matikalla tosiaan se reilut 2000 sivua sarjakuvaa, ei taida tuollaiseen projektiin Sanoma ryhtyä...

Tietysti aina on mahdollista, että tuota jossain muodossa (en tosin edelleenkään keksi, missä) aletaan julkaista jonkin aikaa ja lopetetaan sitten, kun on käynyt selväksi, että eihän se myy. Tai julkaistaan tarkoituksella vain muutama tarina, mikä olisi tietysti parempi kuin ei mitään, mutta aika perseestä silti. Mutta ovatko edes nämä millään lailla todennäköisiä skenaarioita...enpä jaksa uskoa.

Lisätään nyt sen verran, että tokihan näitä Mikki-herkkuja täällä ja muuallakin kannattaa kuitenkin ihan ääneen Suomeen toivoa, vaikka se kuinka epätoivoista olisikin. Sillä silloin vasta asiat huonosti ovat, jos kukaan ei jaksa sitä muutosta edes kaivata.