Hyvähän tämä Tuplataskari on, ei siitä pääse yhtään mihinkään. Täydellisiä rimanalituksia on toki kaksi ja kas kummaa, molemmat Bancellsin piirtämiä (annetaanko sille oikeasti huonoimmat käsikirjoitukset vai mitä hittoa?

). Muuten taso on kauttaaltaan vähintään kohtalainen ja hyviä tarinoita on paljon.
Bruno Sardan ja Massimo De Vitan Indiana Hopo -tarina
20 vuotta myöhemmin on loistava. Viime vuosien parhaita Indy-tarinoita ehdottomasti. Myös muut Mikki-tarinat olivat oikein mainioita, eivät maailman yllätyksellisimpiä, mutta toimivia perusdekkareita. Kuusisivuisen "kahden Taskarin yhteenliittäjän" valinnassa oli onnistuttu, tykkään valtavasti Marco Boscon tavasta tehdä näitä. Muutenkin italialaiset tarinat olivat oikein mukavaa luettavaa melkeinpä kaikki. Mitään muuta todella huonoa ei kirjassa ollut kuin nuo mainitut Bancellsin tarinat, Tuplataskarille aika hyvä saldo sekin.
Cavazzanoa oli kyllä paljon, mutta hänen Ankka-juttunsa eivät ole vuosiin innostaneet ellei teksti ole ollut ihan ensiluokkaista.
Pidin todella paljon Ciminon
Kylmän kullan kimalluksesta. Tarina noudattelee tuttuja Cimino-polkuja, eli hänen töistään on jossain määrin tykättävä, jotta tämä maistuu. Erinomainen tunnelma (Ciminon ja Cavazzanon yhteinen saavutus) tästä teki niin mukavan elämyksen ainakin minulle. Ensiluokkaista Ciminoa, jos minulta kysytään.
Taskarin Sankarit, sellaista siis tänä vuonna. Sen ykkösosan kimppuun seuraavaksi. Viimeinen tarina vaikuttaa huikealta.