Viime aikoina Taskareiden ilmestymisajat ovat heilahdelleet suunnasta toiseen ja valitettavasti niin käy nytkin.
Heilahdusaika ei kuitenkaan ollut onneksi päivää pidempi ja uusi Taskari on ilmestynyt (ainakin minun perukoilleni)!
Ainakaan minä en myönnä sanoneeni sellaista.
En tarkoittanut kenenkään henkilökohtaisesti sanoneen, vaan puhuin ihan yleisellä tasolla. Olen useiden henkilöiden sekä "tosielämässä" että Kvaakissa kuullut kertoneen tällaista.
Ja nyt itse arvosteluun! Eli arvostelussa Taskari 372
Kuuhullut:
Andrea Frecceron kansia on nähty viime aikoina paljonkin. Tätäkin Taskaria koristaa hänen tekemänsä kansi. Kannessa ei ole muuten mitään vikaa, mutta minua inhottaa ajatus vuohesta hyppelemässä avaruudessa...
Mitä se hengittää? (Myönnän, olen niuhottaja)
Ensimmäinen tarina liittyykin kanteen.
Rakettirohmun ovat käsikirjoittaneet
Mark & Laura Shaw ja piirtänyt
Flemming Andersen. Pidin ennen Andersenin tyylistä, mutta en enää. Tuntuu, kuin hän olisi ryhtynyt raapustamaan parodioita omista piirroksistaan. Juoni on aika erikoinen... En halua outouksista huolimatta lytätä tarinaa, se on nimittäin silti ihan viihdyttävä. Aika kauas se jopa keskitasosta silti jää.
Avaruusteema jatkuu
Mikki Hiiren ja avaruushirviöiden kera. Tarinan puuhamiehenä toimii itse
Casty, jonka nimi sisällysluettelossa antoi odottaa paljon. Valitettavasti maestro ei ole oikein terässä ja sarja on peräti pettymys. Voin sanoa häpeilemättä, että tarina on huonoin lukemani, jonka teossa Casty on ollut mukana! No, pelkkä Castyn nimi antaa toki odottaa liikoja, eikä tarina suinkaan ole niin huono, kuin annan ymmärtää. Se päätyy pahnan pohjimmaiseksi vain Castyn omalla asteikolla.
Bruno Ennan ja
Alessandro Gottardon Laiskan läksyn tähtenä on Taikaviitta. Gottardo kuuluu Andersenin ohella entisiin suosikkeihini. Herran piirrokset ovat lähteneet huonompaan suuntaan. Tarina antaa ensimmäisillä sivuillaan hyvän vaikutelman, mutta lässähtää loppua kohti.
Musta Pekka on
Hertan sohvalla Roberto Gagnorin ja
Marco Mazzarellon luomuksessa. Tämä tarina on päinvastainen; se antaa aluksi huonon vaikutelman, mutta pelastautuu erittäin sujuvasti. Koheneminen alkaa hyvissä ajoin ennen loppua. Mazzarellon piirrokset sopivat kuin nokka naamaan tarinan tunnelmaan.
Unohtumaton juhla on
Bruno Sardan ja
Danilo Barozzin tekele. Barozzin piirrokset eivät iske, mutta Sardan käsikirjoitus on laatutyötä ja viihdyttää tosissaan. Mukava yllätys, joka olisi onnistunut vielä paremmin paremman piirtäjän käsissä.
Roberto Gagnor palaa remmiin aisaparinaan
Lara Molinari tarinan
Agentin apurit myötä. Iineksen ja Riitan seikkailu ei ota tulta alleen. Asetelmasta olisi saanut irti vaikka mitä, mutta kaksikko on päättänyt sössiä tarinan piloille. Molinari on jo kolmas artisti, josta joudun sanomaan, että hän oli paremmassa terässä nuorempana.
Roberto Gagnor iskee jälleen käsikirjoittajapari
Massimiliano Valentinin ja piirtäjä
Roberto Marinin kanssa tarinassa
Aku ja Touho karjapaimenina. Tämä onkin vaikeasti arvosteltavaa tavaraa; toisaalta sarja tuntuu kököltä, toisaalta fiksulta vedolta ja mukavalta. Luovutan ja siirryn seuraavaan tarinaan.
Hansun tähdittämä
Ihan kuin elokuvissa on
Rudy Salvagninin ja
Ettore Gulan tuotos. Alku vaikuttaa hyvältä, mutta jälleen kerran loppu on täyttä soopaa. Mahtava asetelma ojennetaan Salvagninille ja Gulalle hopeisella tarjottimella, mutta he valitsevat roskasäiliön ja laaduttoman jatkojuonen. Joku muu olisi tehnyt ehkä erittäin onnistuneen version, jos hänelle oltaisiin tarjottu samaa asetelmaa.
Päätöksenä toimii
Tulevaisuuden sankari, jonka ovat valmistelleet
Michael T. Gilbert ja (yllätys, yllätys lopetustarinalle!)
Bancells. Juoni on viimeiselle tarinalle tavanomaista roskaa, eivätkä Bancellsin piirroksetkaan jaksa riemastuttaa, niin hyviä ne eivät sentään ole.
Yhteenveto: Noususuhdannetta viime kuukausiin. Sisältää muutamia mukavia yllätyksiä, mutta myös pahoja mokia.
Kuukauden sitaatti: "En valitettavasti osaa enempää." -Touho Ankka (Tätä voisivat sanoa muutamat Taskarin käsikirjoittajista)
Vielä ensi kuun Taskarista; takakannen mukaan vuorossa on Tupla! Yllättävää, sikäli että yleensähän Tuplat ovat ilmestyneet touko- ja syyskuussa.