Laitetaan nyt ihan uuteen viestiin kommenttia joulukuun Taskarista.
Rakettirohmu on yllättävän pirteä avaustarina, jossa on jopa hauskoja kohtia. Tarinan idea menee järjettömyydessään niin paljon yli, että se alkaa olla viihdyttävää. Andersenin ankat (ja taustat) ovat edelleen tylsiä, mutta Päkä-vuohi on jo virkeämmän näköinen tuotos ja osoittaa, että Flemmingissä on jotain potkua vielä jäljellä. Röyhtäilyhuumorin ei pitäisi enää tässä iässä naurattaa, mutta tässä se on riittävän absurdissa kontekstissa ollakseen muutakin kuin mautonta. Eihän tämä tarinana mitään neroutta ole, mutta se ei liene tarkoituskaan.
Mikki Hiiri ja avaruushirviöt on puolestaan silkkaa neroutta alusta loppuun. Avaruusdekkari! Castyn parhaita tarinoita, toki niitä parhaita on varsin paljon.
Huumori on aivan loistavaa, hahmot erinomaisia, tarina juonenkäänteineen ja oivallisine yksityiskohtineen täyttä rautaa ja piirrokset nautinnollista katseltavaa. Scarpamainen loppu on tyylikäs eikä mielestäni töksähdä tippaakaan liikaa. Tarina, joka jokaisen Mikistä tai Castysta pitävän on syytä lukea, eli vaikka muu sisältö ei houkuttelisikaan, ei kannata jättää ostamatta. (Haukun suomalaisia Disney-julkaisuja niin paljon, että on pakko hieman paikata mainostamalla silloin, kun on aihetta.
)
Laiskan läksy on loppujen lopuksi kelpo Viitta-tarina, vaikka idea on hiukan ontuva.
Hertan sohvalla on ihan luettavaa sarjakuvaa sekin. Ei mitään mullistavaa, mutta mukavaa kevyttä viihdettä.
Unohtumaton juhla jatkaa samalla "hyvää perussarjakuvaa" -linjalla kuin kaksi edellistäkin. Tunnelma paranee loppua kohti. Akun juhlaideat eivät suoraan sanottuna ole sieltä nerokkaimmasta päästä, mutta hyvin tuntuvat kelpaavan.
Agentin apurit on varsin keskinkertainen tekele kaikin puolin. Ei järjettömän huono, mutta jotenkin innoton. Gagnor pystyy selvästi parempaankin.
Aku ja Touho karjapaimenina on omituinen tarina. Juoni rakentuu järjettömälle oletukselle, että joku palkkaisi pari karjapaimenta kuljettamaan etanoita pari kilometriä autolla. Ööh...mitä?
Ihan kuin elokuvissa, tota noin, joo. Ei mitään järkeä, millä tripillä tuo Hansu oikein on? Täysin kujalla todellisuudesta. Rudy Salvagnini, tuo mm. Hessun kirjallisten keskiviikkojen takana oleva hieno mies osoittaa jälleen olevansa Italian kenties epätasaisin käsikirjoittaja. Täysosumia on kyllä tullut viime vuosina liian vähän.
Tulevaisuuden sankari päättää Taskarin. Avainsanat: Bancells, Michael T. Gilbert. Ihan kamalaa roskaa, käsittämättömän typerä ja etova tarina. Nämä kaksi kaveria eivät osaa tehdä mitään oikein. Tuntuu, että tässäkin jokainen pienikin yksityiskohta aiheuttaa pahoinvointia.
