Siirtolaisuutta käsittelevät sarjakuvat

[Jarkko Sikiö]

Ville Tietäväisen Näkymättämät kädet nousee ensimmäisenä mieleen, mutta sitten menee jo hakemiseksi.

Mitä siirtolaisuutta (olkoon se sitten luvatonta tai tavanomaista, eli työperäistä tai parinmuodostuksen motivoimaa) käsittelevää sarjakuvaa edes löytyy?

Fumio Obatan Just So Happens (Random House, 2014) yhdistää niin ranskalaista kuin japanilaista sarjakuvaperinnettä toisiinsa, kauniisti vesivärien täydentämänä. Tarina käsittelee Lontoossa asuvaa japanilaisneitoa, joka matkustaa perhesyistä kotiin.

En ole millään saanut tätä luettua, mutta oli nostettava esimerkkinä ilmaan. Elokuvien puolella tämän lähtöasetelma nimittäin on varsin yleinen: asutaan vierailla mailla ja sitten palataan kotiin vaikkapa hautajaisten vuoksi perhesuhteita vatvomaan ja omaa elämää punnitsemaan.

Archaia on vastikään polkaissut käyntiin kahdeksanosaisen minisarjan nimeltään Americatown. Sarja kääntää pakolaisuusasetelman scifi-taustaa vasten päälaelleen siten, että nyt ne ovatkin amerikkalaiset, jotka ylittävät rajan luvatta.

On tässäkin ajankohtaisia elementtejä, kuten poliitikko joka tarkoituksella käyttää sanaa "illegal" ja toimittaja korjaa, kun sen pitäisi olla tietenkin"undocumented" ja sitä rataa, mutta eurooppalaisesta näkökulmasta tämä ei niin kovin vakavaa materiaalia ole. Sarjakuvaharrastajat ovat tämän ottaneet nihkeästi vastaan, mutta ainakin ensimmäinen osa on varsin hyvä.

Aiheensa, sekä eritoten televisiotaustan vuoksi tekijöidensä (Bradford Winters & Larry J. Cohen), ansiosta tämä on osunut myös median tutkaan, ainakin USA Today on tästä kirjoittanut. Daniel Irizarrin kuvitus myös miellyttää silmää.

EDIT: Korjauksia ja pikku lisäyksiä.

[hdc]

Luin joku vuosi sitten Rosan Roope Ankan elämän ja teot siirtolaisfiktiona kun se joitain arkkityyppisiä piirteitä niin hyvin toteutti.

Aihetta ainakin merkittävästi sivutaan myös Ralf Köningin Sonninpalleissa ja Voitte suudella sulhasta sekä Hernandezin veljesten Love & Rocketsissa (ei vielä niissä suomeksi ilmestyneissä mutta myöhemmissä).

[Reima Mäkinen]

Lahdessa olin mukana LAMKin projektissa, josta julkaistiin kirjanen: ”AI TUNTUKS SIUS SEMMOSELT” – SARJAKUVA EVAKKOMUISTOJEN TALLENTAJANA. Siinä on oma tekeleeni sekä muutama hapuilevampi juttu, joita voi hyvällä tahdolla sanoa sarjakuviksi. En tiedä mikä on tämän saatavuus nykyään.  

Anni Nykäsen Mummo on evakko ja Mämmilästä löytyy tietenkin hieno esimerkki  mamusta.  

Ja lasketaanko suomalaisten sotilaiden sekoilut ulkomailla? Ainakin Jukka Koivusaari kertoo Verner Lehtimäen seikkailuista sekä Vitikainen Törnistä. Omalla tavallaan pakolaisia tai siirtolaisia hekin.

Omaelämäkerrallisista sarjiksista Kvaakin artikkelissani listailen myös muutaman sellaisen joka saattaisi sopia tähänkin kategoriaan.  Henry Yoshitaka Kiyaman Four Immigrants Manga on itsestään selvä tapaus, mutta myös sellaiset nimet kuin Satrapi ja Klakocar Vucksic. Voisivat olla. En ole lukenut Persepoliksen loppupäätä. Hiroshiman poika, Keiji Nakazawa, joutui kodittomaksi ja kiertolaiseksi omassa maassaan.

Sokerina pohjalla Maus.  

EDIT: Laitetaanpa näyte Evakkosarjistyöpajaa käsittelevän sarjan aloitussivusta, kun valmiiksi pienennetty sellainen helposti löytyi.

[Reima Mäkinen]

Christopher Walker ja Lordi Grystoke ovat siirtolaisina aivan oma lukunsa. Sopeutuvat tyylillään eli pyrkivät aktiivisesti muuttamaan uutta kotipaikkaansa.

Miehet mustissa, MIB, taas torjuvat aktiivisesti ei toivottua siirtolaisuutta.  

Ameriikan maalla aihe on ollut luonnollisesti tapetilla. Muistaakseni Ben Katchor on käsitellyt Manhattanin asuttamista (aivan alusta) ja sitten ovat nämä siirtolais-piirtäjät, jotka tekivät supersankareita, ja jotkut siinä sivussa myös kuvittivat hieman omia kokemiksiaan. Tyyliin Eisnerin Uneksija (Day Dreamer?). Itse asiassa koko länkkäriperinne kertoo tavallaan siirtolaisuudesta. Mustien orjien sopeutumiseen, vapautumiseen ja kipuiluun liittyen lienee tarinoita.

Jostain syystä (sic) sarjakuvissa vain aihetta käsitellään melko pintapuolisesti ja seikkailullisesti. Avaruussiirtokunta (esim. Takemiyan Terra) on aina parempi ja myyvempi kuin tosielmän kurjuus (tai edes menestystarina). Olisi kyllä mielenkiintoista tietää onko Etelä-Koreassa tehty sarjakuvaa Pohjoisen loikkareista?

On minulla semmoinenkin, parikymmenttä vuotta vanha omakustannelehti kuin Emigranttiryssä, mutta en jaksa kaivaa esiin. Muistelen että se ei aivan ollut nimensä veroinen.

Ja se Jiksin peräänkuuluttama parinmuodostus. Ekana tulee mieleen Yukiko's Spinach.

[hdc]

Satrapin Persepoliksen kakkososa on tosiaan keskeisesti tätä aihetta (päähenkilö Itävallassa, palaa sitten Iraniin).

Miyazakin Nausicaa pitänee myös mainita, siinähän on paljon nimenomaan pakolaisuutta ekokatastrofin ja sodan alta.
Ai niin, ja Elfquestissahan tämä on keskeinen koko maailmaa ja kaikkia hahmoja määrittävä teema.

Gene Luen Yang käsittelee teemaa ainakin American Born Chinesessa ja Shadow Herossa. Samoin Vera Brosgol Anya's Ghostissa (Kiinasta tai Venäjältä Amerikkaan).
Ja käänteisesti Tom Belandin True Story Swear to Godissa on paljon juttua elämisestä Puerto Ricossa angloamerikkalaisena.

Onhan näitä.

[Crying Blue Rain]

Will Eisnerin Myrskyn silmään kertoo Yhdysvaltoihin emigroituneesta juutalaisperheestä.

Myös Olipa kerran Ranskassa -sarja kertoo juutalaisemigrantista, mutta siinä siirtolaisuus ei sinänsä ole keskeinen teema ensimmäistä osaa lukuunottamatta.

Halo Jonesin ja Jugde Dreddin kaltaisissa tieteissarjakuvissa siirtolaisuuden, pakolaisuuden ja laittoman maahanmuuton teemoja on tietysti käsitelty aika paljonkin.

Hei, kotimaisista sarjakuvista pitää tietysti mainita Karim.

[Curtvile]

Oikeastaan kaikki Barun tuotanto, suomeksi vain Auringon Valtatie on julkaistu ja se lyhyt Asterix-homage banlieussa.

Marvelin tuorein Ms Marvel käsittelee siirtolaisuutta Kamala Khan kun on siirtolaisten tytär.

Shaun Tanin sanaton The Arrival käsittelee juurikin siirtolaisuutta sekin

Lähellä haettua lienevät  myös
Meet the Somalis
Villawood

sekä Serco

[JV]

GB Tanin Vietnamerica kertoo amerikanvietnamilaisen nuorukaisen perehtymisestä perheensä historiaan.

Trillon ja Risson Chicanos kertoo meksikolaistaustaisen yksityisetsivänaisen seikkailuista, meksikolaissiirtolasiten asemaa ja heihin kohdistuvaa rasismia kuvataan nihilistisessä noir-hengessä.

Ja eikös Len Weinin ja Claremontin Ryhmä-X ole myös siirtolaiskuvaus? "Feared and hated by the world they have sworn to protect". Eri maista tulleet, omituisen näköiset ja eriväriset, englantia oudolla aksentilla taittavat hahmot - huolimatta kuinka he yrittivät todistaa hyvät aikeensa ja merkityksensä, paikallinen kansa suhtautui pelolla ja vihalla.

[Reima Mäkinen]

Ja eikös Len Weinin ja Claremontin Ryhmä-X ole myös siirtolaiskuvaus? "Feared and hated by the world they have sworn to protect". Eri maista tulleet, omituisen näköiset ja eriväriset, englantia oudolla aksentilla taittavat hahmot - huolimatta kuinka he yrittivät todistaa hyvät aikeensa ja merkityksensä, paikallinen kansa suhtautui pelolla ja vihalla.

Onhan se. Ekana tuli mieleen Storm ja sitten Painajainen, jo siinä "80-luvun porukassa". Käyttämättä jäänyttä potentiaalia. Vastaan tuli äsken myös aika tuore kotimainen julkaisu Kulttuurisia kohtaamisia ja solmukohtia.

[mikko jylhä]

Joitakin vuosia sitten tehtiin Limingassa oppilaiden kanssa 'Suomen käyttöopas', jossa tutkittiin miten Suomeen muuttavalle voisi esitellä kieltä ja kulttuuria sarjakuvan keinoin.
Opus tehtiin osittain tilauksesta; maahanmuuttajille suomea opettaneen ihmisen aloitteesta.

[Timo Ronkainen]

Opus tehtiin osittain tilauksesta; maahanmuuttajille suomea opettaneen ihmisen aloitteesta.

Minkäslainen tämä oli/on ja miten se toimi? Tuollaisiinhan voisi tekijöinä ottaa mukaan meille jo kotoutuneita maahanmuuttajia (Ali Jahangiri, Neil Hardwick ym).

Timo

[1978 villiä metsää]

Olisikohan Joe Saccon Palestiina jotain tämän kaltaista? Tai kaikki Israelia käsittelevät sarjakuvat? Mutta kumpaa etnistä ryhmää pitäisi kutsua siirtolaisiksi? En tiedä.

Monikulttuurisuutta löytyy ainakin Krazy Katista, ja on siinä myös rasismin kuvauksia. Esimerkiksi poliisi Offisa Pupp hyökkää kiinalaisen ankan kimppuun rasistisesti haukkuen ja pamppua heilutellen. Mustan ja valkoisen ihon vetovoimallakin leikitellään. Herriman oli itse mulattivanhempien lapsi joka tutkimusten mukaan koitti peitellä perimäänsä. Syntymätodistuksen mukaan hän oli värillinen, kuolintodistuksen mukaan valkoinen. Itse näkisin kuitenkin että Krazy Katissa siirtolaisuusaihetta nostetaan esille, ja kuten rasismiakin sitä satirisoidaan ilman varsinaista eriarvoisuuden sanomaa.

Edit: Esimerkkinä vielä se meksikolainen hyppivä papu rajan takaa, heh.
http://www.comicstriplibrary.org/display/90

[Jarkko Sikiö]

Illegal (Sourcebooks Jabberwocky, 2018) on Eoin Colferin ja Andrew Donkinin kouraiseva siirtolaiskuvaus.

Tarinan päähenkilö on nuori poika, Ebo, joka kuulee isoveljensä suunnanneen epävarmalle, monen tapauksessa epätoivoiseksi kääntyvälle matkalle Välimeren ylitse kohti Eurooppaa. Isosisko oli lähtenyt aiemmin samalle tielle jättäen nuoremmat veljensä asumaan juopon setänsä kanssa. Ebo valitsee seurata isoveljeään ennen kuin jää yksin setänsä hoiviin.

Illegal ei ole Näkymättömien käsien kaltainen syväluotaava suurtyö. Se keskittyy vaarallisen siirtolaisreitin kuvaamiseen. Vaarallisesta matkasta entistäkin toivottomamman tekee unelmia etsivien ihmisten julmaa riistämistä.

Matka kuvataan puolittain takaumina, mikä tuo kerrontaan intensiteettiä. Väkivallan uhka on raskaana ilmassa, mutta varsinaista väkivaltaa – täydellinen ihmishengestä piittamattomuus pois lukien – siinä ei esiinny.

Tarinassa on uskottavuutta venyttäviä sattumuksia ehkä liiaksi, mutta tässä muodossaan teos on suositeltavissa myös yläkouluikäisten käsiin.

Giovanno Riganon pehmeä tyyli on lähellä eurooppalaista lastensarjakuvaa, mikä toteusratkaisuna on oikea korostaen päähenkilön katsovan maailmaa vielä lapsena.

Hieman samankaltaista korostamista löytyy teoksen nimen taustalta, joka on valittu lukijan haastamiseksi.