Mitä välineitä käytät sarjakuvanteossa?

[Juha Kouvalainen]

Kysymys on suunnattu nyt enemmän tekijöille kuin lukijoille, mutta vastata toki saa vaikka piirtäjäksi ei varsinaisesti itseään tuntisikaan. Ideana on siis tehdä pientä vertailupohjaa siitä, millaisia välineitä kotimaiset enemmän tai vähemmän ammattilaiset sarjakuvanteossa käyttävät.

Omat välineeni ja tekoprosessini ovat varsin perinteisiä: luonnostelen lyijykynällä (hb2) ja viivottimella ruudut paperille (A4, entisen Walkin, nyk. Paperiston normaalia piirustuspaperia, 120g/m2), tekstaan puhekuplat ja hahmottelen ruutujen sisällöt.

Sisällön tussaukseen ja tekstaukseen käytän Pilot V Ball 05 -kyniä, joita kertakäyttöisyytensä ja lyhyen käyttöikänsä vuoksi alkaa nurkissa pyöriä jätesäkillinen. Ruutujen tussaukseen sopii Herliz Inkroller, joka tuottaa hieman paksumpaa jälkeä. Kertakäyttöinen tosin sekin.

Lopuksi pyyhin lyijykynänjäljet, koska haluan originaalin vastaavan lopullista tulosta mahdollisimman tarkkaan. Teen sarjakuvaa ruudut valmiiksi asemoiden, enkä esim yhdistele niitä yksittäisistä piirroksista jälkikäsittelyvaiheessa.

Tussaukseen käyttämäni kuulamustekynät vastaavat kärjeltään perinteistä kuivamustekynää - sinisen sottaavan musteen tilalla on vain helposti juoksevaa ja nopeasti kuivavaa ohutta mustaa mustetta. Jälki on siis terävämpi huokoisellakin paperilla kuin esimerkiksi huopakynillä.

Näädänkarvasiveltimienkin kanssa nuorempana taistelin, mutta vaikka minkälaista sivellintä kokeiltuani tuskastuin lopulta siihen, ettei siveltimen kärki halunnut pysyä kasassa kuin vain silloin kun sitä huvitti. En tiedä liekö muste ollut tuolloin vähän vääränlaista. Yhtä kidutusta se kuitenkin oli.

Lopulta päädyin imitoimaan jonkintapaista sivellinjälkeä kuulamustekynien avulla. Normaalistihan kynä tekee tasaista viivaa, mutta edestakaisin hankaamalla kynällä saa nopeasti viivaan haluamiaan paksuusvaihteluja. Voi kuulostaa työläältä - ja onki sitä silloin kun kynä on kuivunut - mutta sivellintenkään kanssa toimeen en tullut ja tämä oli valintani.

Kertokaapa muut millaisin välinein ja menetelmin sarjakuvanne piirrätte? Tekeekö joku esimerkiksi kokonaan tietokoneella? Kuka tunnustaa piirtävänsä jokaisen ruudun yksitellen ja yhdistelee ne myöhemmin?

[Veli Loponen]

Tällä hetkellä toimin seuraavanlaisesti.
Paperina käytän tavallista kopiopaperia (nykyinen merkki näyttää olevan Canon), joka on halpaa ja siihen on tottunut (kitsaana miehenä vahvemman piirrustuspaperin osto samalla hirvittää ja kiinnostaa) A4-koossa.
Aluksi teen lyijykynällä (hb) ja viivottimella ruudut paperille. Sitten luonnostelen nopsaan ruudut (välillä pelkkiä möykkyjä joskus vähän yksityiskohtaisemmin).
Tussauksen aloitan piirtämällä ruutujen rajat (yleisimmin käytän ohutta, vedenkestävää piirtoheitintussia, samaa käytän myös tussaukseen) ja mahdolliset puhekuplat (en kyllä niitä ole piirrellyt enää...no, kohta vuoteen).
Varsinaisen tussauksen aloitan paksuilla tusseilla, joilla teen lähimpien hahmojen yms. ääriviivat (ja yksityiskohdat, jos on tosi lähellä). Sitten siirryn ohuempaan tussiin (jo mainittuun piirtoheitintussiin) ja teen suurimman osan yksityiskohdista. Kaikkein tarkimpiin yksityiskohtiin (kuten kasvot ja kaukana olevat kohteet) teen ohuella 0,2 tussilla (normaalisti käytän tähän halpistussia).
Ja siinä se. Mahdollisen jälkityön teen sitten tietokoneella.

Mutta. Haaveena on, kunhan saan nykyisen homman alta pois, että kokeilisin suurempaa originaalikokoa ja siveltimeen paluuta. En tosin sivellintä ole paljoa koskaan käyttänyt, mutta nyt kuitenkin tuntuu, että siinä voisi olla oikeanlainen väline. Harjoittelua varten ostin Akateemisesta putelin kiinalaista mustetta puolellatoista eurolla ja se osoittautuikin ihan kohtalaisen laatuiseksi musteeksi. Uhkapeli siis kannatti.

[Eya]

Minä en ole vielä omaa tyyliäni kehittänyt, johtuen siitä, että sarjakuvien tekoni on hyvin kausittaista ja tyylikin vaihtelee hyvin paljon. Liekö se hirveän huono asia, mutta näin olen ollut hyvin tyytyväinen.

Viimeisin kokeiluni oli luonnostelu vaaleansinisellä tussilla paksulle paperille ruutu kerrallaan. Hyväonhyväon, tunnustan! _o/ Minä teen ruudun kerrallaan useimmiten, mutta ruutujen muotosuunnitelma ja käsikirjoitus ovat valmiita jo ennen luonnostelua. Tykkään vain tehdä jokaisesta ruudusta taideteoksen. Lyhyiden sarjakuvien kanssa, joihin uhrataan tuntikausia aikaa, se toimii.
Vaaleansininen puuväri sopii, mutta jättää ilkeän liukkaan pinnan, jos painaa liian lujaa. Itse olen kuitenkin siihen tyytynyt.

Tämän jälkeen tussaan vaihtelevalla menestyksellä ja välineillä. Yleensä käytän Uniball Micro Deluxea, Uniball eye microa tai Zebra Drafixia. Koko tarpeen mukaan. Ja sivellintä musteen kera. (Sivellin ei ole minulle temppuillut vielä kertaakaan sen jälkeen kun karsin omat virheeni. Tosin, jos teen virheen -> Houston, we have a problem...)
Sen jälkeen käytän valitsemaani välineistöä väritykseen.
Usein jätän himmeät hahmotelmani taustalle skannatessa ja työstän ne pois koneella. Konetta käytän myös kootessani sarjakuvan täydelliseksi.

Jooh. Olen amatööri, mutta sarjakuvaruuduilla ja tyyleillä leikkiminen on kivaa öljyvärien, akryylien ja akvarellien tekniikan hiomisen välillä.

[ozz]

Erivauhvuisia lyijykyniä, skanneria, ja Wacom Graphire2 -piirtopöytää tussaukseen ja väritykseen tietokoneella, sen harvan kerran kun enää nykyisin piirtelen. Tulee enemmän kuvankäsittelyyn ynm. käytettyä tuota piirtopöytää.

[Esa]

Mä käytän stripeissä A3 ylåosaa poikittain eli aika isona piirrän. Lyijykynällä luonnostelen ja sitten tussiterällä ja sellasella tussikynällä piirrän päälle. Siveltimellä väritän jos on paljon mustaa. Mutta mun neuvoita ei kannata ottaa mallia, sillä en oo ikinä saanu mitään merkittävää aikaan.

[Janne Yliruusi]

Silloin harvoin kun mitään teen niin käytössä on aluksi ihan perinteiset tussit, paperi ja lyijykynät (mitä merkkiä nyt ikinä sattuu käsillä olemaankaan). Värittäminen ja tekstien teko tapahtuu sitten skannauksen jälkeen Photoshopissa jossa parantelen myös tussausta tai lisään kokonaan jotain mustia pintoja joita ei ole tussilla jaksanut väritellä.

[Holle]

Mielenkiintoista , olen jo ottanut ylös noita kynien nimiä. Olen hieman hävennyt sitä etten hallitse siveltimen ja tussiterän käyttöä, vaikka paljon piirränkin , mutta en näytä olevan ainoa huopakynien , tussien tai kuitukärkikynien(?) käyttäjä.
Omat välineeni tarkemmin: HB-B2 lyijykynä. Artline Ergoline Calligraphy pen 1,0-2,0 ja Artline Drawing system 0,1-0,8 . Näin periferiassa valikoimat on rajalliset.
Wacom intuous 2-piirtopöytä , jota en enää luovuttaisi pois. Photoshop elements kuvien mahdolliseen värittämiseen ja putsaamiseen ja piirrosohjelmana Expression 3 jolla jonain päivänä aion tehdä jonkun sarjan alusta loppuun.. Ja tietysti olennaisena osana jatkuvasti taustalla kuuluva inspiroiva musiikki.
Meikäläistä kiinnostaisi myös hieman kuulla miten hyödynnätte tietokonetta sarjakuvanteossa.
Holle

[Janne Yliruusi]

Kerropa lisää tuosta Photoshop Elementsistä ja miten se eroaa normaalista photarista? En ihme kyllä muista edes kuulleeni tuosta.

Wacomin piirtolevy olisi tarkoitus hankkia lähiaikoina, mutta en oikein usko, että käytän sitä varsinaisesti sarjakuvan teossa. Erillisten kuvien teossa ja graafisessa suunnittelussa enemmänkin.

[Juha Kouvalainen]

Kerropa lisää tuosta Photoshop Elementsistä ja miten se eroaa normaalista photarista? En ihme kyllä muista edes kuulleeni tuosta.

Photoshop Elements on käsittääkseni riisuttu versio Photoshopista, jossa on mukana muutamia tärkeimpiä kuvankäsittelyyn tarvittavia ominaisuuksia. Photoshop Elements toimitetaan aika usein valmiskonepakettien mukana. Tarkentakoon joku jos on parempaa tietoa.

[Holle]

On tosiaan riisuttu versio , eroavaisuuksia en tarkemmin tiedä mutta meikäläisen käyttöön ominaisuuksia riittää . Käytän mm. webgalleriatoimintoa jolla saa näppärästi tehtyä kuvasivun nettiin. Save for the web-komento optimoi nettikuvat ja myös skannaukset teen sen kautta. varsinaiseen piirtämiseen ei tule käytettyä. Itse jouduin ostamaan mutta näyttää tosiaan nykyään tulevan pc-pakettien mukana. Ostettunakin pidän sitä hinta-laatusuhteeltaan hyvänä mutta onhan näitä ohjelmia.
Ohjelmasta on joku aika sitten tullut kakkosversio johon en ole tutustunut.
Tässä vielä Expression-piirrosohjelman osoite joka ei edelliseen viestiin suostunut tarttumaan: http://www.creaturehouse.com/expression3.htm
Holle

[Veli Loponen]

Se on käsittääkseni entinen Photoshop LE. Ja nimenomaan riisuttu versio. Maksaa aika lailla vähemmän ja tulee usein kylkiäisenä uudessa koneessa (ja skannerissa/tulostimessa?).

[Janne Yliruusi]

Kiitoksia vastauksista.

Nykyisin kun lähes kaikki amerikkalaiset supersankarisarjakuvat väritetään tietokoneella niin tiedättekö käyttääkö värittäjät nimenomaan Photoshoppia vai olisiko tarjolla joku muu ohjelma joka soveltuu hommaan vieläkin paremmin? Painterilla saisi varmasti myös aika mukavaa jälkeä. Ja monipuolisempaa kun se mahdollistaa helpommin maalauksellisen tyylin ym.

[ozz]

Eiköhän Photoshop 7 ja Painter 8 ole ihan sitä kärkikastia jota ammattilaisetkin käyttävät. Itse käytän lähinnä Photoshoppia.

[Juha Kouvalainen]

Tekniikka ei ole niinkään merkitsevä seikka kuin itse tulos. Käsittääkseni varmasti osa sarjakuvistakin väritetään ainakin osittain kuvankäsittelyohjelmilla, esim. Adobe Photoshop.

Kuvittelisin kuitenkin varsin ison osan käyttävän myös vektoripohjaisia piirto-ohjelmia, joilla aineistokoko jää pieneksi painotarkkuuden juurikaan kärsimättä.

Ajatellaanpa esimerkiksi yhtä A4-albumin sivua, joka 600dpi:n tarkkuudella ja CMYK-värisenä vie Photoshopin tiedostona kymmeniä tai jopa toistasataa megatavua. Tällaisten aineistojen käsittely menee vaikeaksi tiedostokoon suuruuden vuoksi (aineisto pitää toimittaa useammalla CD:llä) ja nykyaikaisinkin kone tahtoo puuroutua.

Järkevämpi ja käytännössäkin uskoakseni toimivampi tapa on tehdä väritys vektoripintoina esim. Illustratorilla tai Freehandilla.

Skannatun ääriviivakuvan voi tietenkin vektoroida ensin vaikka Adobe Streamlinella, mutta sekään ei ole välttämätöntä kun tallentaa skannatun kuvan esim. 1-bittisenä TIFF:inä ja avaa sen sitten vektoriohjelmaan ja tekee värityksen taustalle. Ääriviivojenkin vektoroinnissa on hyvät puolensa, mutta se lisää Compound Path -työmäärää monimutkaisissa kuvissa melkoisesti. Yksivärinen TIFF ei kuitenkaan isollakaan resoluutiolla vie tilaa juuri nimeksikään, joten helpointa lienee käyttää tätä.

Vektoriohjelmat käsittelevät yksivärikuvan valkoisia osia läpinäkyvinä, joten värit on helppo tehdä pintoina alemmille tasoille. Liukuvärejäkin on helppo käyttää ja erilaisia kiiltojakin saa aikaan, joskin Photoshopin kaikkia efektejä ei liene mahdollista toteuttaa - ainakaan yhtä helposti.

Vektorivärityksen hyvänä puolena on kuitenkin se, että aineisto ei vie käytännössä juuri mitään tilaa esim. PDF:ksi käännettynä (korkeintaan muutamia satoja kilotavuja, suurin tilanviejä lienee siinäkin se yksiväriääriviivakuva) ja sen voi lähettää kustantajalle sähköpostin liitetiedostona. Myös värien muokkaus jälkikäteen on huomattavasti helpompaa - erityisesti jos käyttää liukuvärejä. Ja tosiaan kun vektorikuva on käytännössä rajattomasti skaalattava, sen painaminen suureenkin kokoon on ongelmatonta eikä liian matalan aineistotarkkuuden valitsemista tarvitse jälkikäteen sadatella.

Mutta tosiaankaan kokemusta siitä ei ole, miten nuo mestarit sarjansa värittävät. Vanhempi väki varmaan pitää perinteisiä menetelmiä (vesi-/peitevärit ja sivellin) parhaimpana ratkaisuna.

[Janne Yliruusi]

Enpä kyllä usko, että vektori-ohjelmia pahemmin käytetään esim. noiden mainitsemien Marvel-sarjakuvien värittämiseen. Kyllähän sen ihan paljaalla silmälläkin näkee. Itse luulen, että ylipäätänsäkin vain selkeä vähemmistö tietokoneilla väritetyistä sarjiksista väritetään vektoriohjelmilla. Ovat ne kuitenkin sen verran vaivalloisempia käyttää. Etenkin jos halutaan maalauksellista jälkeä jossa värit sekottuvat sulavasti toisiinsa.

Sitä paitsi eiköhän 300 dpi:n resoluutiokin riitä? Ja layereiden määrähän vaikuttaa paljon siihen minkä kokoinen tiedostosta tulee. Itsellenä ne ovat yleensä 50 megaa pahimmillaan. Lopuksi tietenkin kaikki layerit yhdistetään ja tiedostokokokin pienenee reippaasti.