Arvokkain sarjakuvasi?

[Marvel]

Mikä on arvokkain sarjakuvasi hinnan tai tunnearvon perusteella? Olisi mukava jos kuvankin pistäisitte. Itse en osaa oikein sanoa.

[Veli Loponen]

Teräsmies 11/88. Arvo määräytyy tässä tapauksessa tunnearvon mukaan. Rahallista arvoa tuskin on, koska se on niin risassa kunnossa.
Tuo numero on jonkinlainen käännepiste sarjakuvakeräilyssäni. Sen pohjalta tilasin Teriksen ja aloin lukemaan supersankarijuttuja. Se oli myös eka varsinainen kosketukseni John Byrneen, vaikka en sitä tuolloin vielä tajunnut (ensimmäinen byrnekohtaaminen oli luultavasti Teräsmies IV -elokuvan sarjakuvaversio, mikä mulla saattoi olla jo ennen tuota marraskuun numeroa).

[Lurker]

Warrenin kauhusarjakuvalehti Creepy 85. ALL MONSTER ISSUE! Ostin lehden luokkaretkellä Helsinkiin, Akateemisesta kirjakaupasta. Se oli ensimmäinen uutena ostamani ulkomainen sarjakuvalehti, ja avasi sarjakuvaharrastukseen aivan uuden ulottuvuuden.

Lehden englanti oli myös hyvin vaikeata. Vaati lukuisia lukukertoja (ja sanakirjan pläräämistä) ennen kuin teksti aukesi. Taide oli huumaavan upeaa.

Huomasin tämän jälkeen, että sekä Creepy että Vampirella lehteä sai suomalaisista lehtipisteistä. Lehdet olivat hyvin kalliita viikkorahoihin nähden, mutta olihan ne pakko ostaa.

[TQ]

Kyllä ensimmäinen Tapiiri oli aivan vertaansa vaille oleva kokemus nuorelle miehelle...

[Lurker]

Kyllä ensimmäinen Tapiiri oli aivan vertaansa vaille oleva kokemus nuorelle miehelle...

En tajua, miksi Tapiiri-lehti ei ole arvokas keräilykohde. Euron tai kahden laareissa viihtyy tuo lehti, Jysäysten seurassa.

[MTT]

Tunnearvoltaan on kaksi ylitse muiden. Jalavan ensimmäinen Taika-Jim jonka paikalliselta kioskilta ostin ja josta voisi sanoa harrastukseni varsinaisesti alkaneen. Toinen on Eisnerin Talo Bronxissa joka on vaikuttanut harrastukseni kehittymiseen varmaan enemmän kuin mikään muu sarjakuva ja on yksi kaikkien aikojen upeimpia sarjakuvia.

Hinnallisesti arvokkaita on muutamia mutta ostohinnaltaan kallein on varmaan ollut Manuscript Pressin Prince Valiant An American Epic, josta onnistuin saamaan viimeisen kootun kovakantisen kappaleen, kirjaimilla numeroitu kappale O (15/15).

[amasofi]

Tunnearvon pystyn tunnistamaan sarjakuvistani ja niistä arvokkaimpia on kaksi: Ruutu 1/1973 ja Zoom 1/1973. Niiden myötä menetin 7-vuotiaana sydämeni sarjakuville aivan totaalisesti <3

[Clavia Z]

Rahallisesti arvokkain hankintani on 70 eurolla saalistamani Kultainen luoti -Blueberry. Tunnearvon suhteen käydään liian kovaa kamppailua eikä voittaja selvinne ikinä, mutta yksi tärkeä on ruotsinkielinen Daltonien pako eli Bröderna Dalton på rymmen vuodelta 1975 - sen vanhemmat ostivat minulle joskus 80-luvulla ties mistä. Koko sarjiskeräilyni voi laskea alkaneen siitä albumista, sillä pian rupesin ostelemaan omilla rahoilla Lucky Lukeja ja siitähän homma laajeni lopulta muihinkin sarjissankareihin.

[Veli Loponen]

Jatketaan vielä. Mun rahallisesti arvokkain sarjakuva taitaa olla John Byrnen Fantastic Four Artist's Edition. Onhan mulla muyös joitain jonkinlaisen keräilyarvon omaavia lehtiä, mutta tuskin ne yhtä hintavia olisivat. Tai en mä tiedä, onko tolla AE:lläkään mitään valtavaa jälleenmyyntiarvoa. Siinäkin suurin arvo taitaa olla tunnearvoa.

[Hill Street]

Omassa kokoelmassa on vastaavanlainen "vedenjakaja" kuin Loposella: Hämähäkkimies 7/82. Aikaisemmin oli tullut jonkun verran Akuja ja Willereitä keräiltyä, mutta siinä kohdassa lähti mopo käsistä. Vastaavia tunnearvolehtiä on useita ja niillä on kaikilla omat tarinansa, joillain aika pitkiäkin tarinoita.

Toinen minkä perusteella itse arvotan lehtiä on harvinaisuus. Rahallisilla arvoilla ei ole väliä, koska oma kirjasto ei mene myyntiin ja toisaalta hinta ja harvinaisuus ei kulje käsi kädessä. Esim. numeroituja uusintapainoksia (x/10, x/100 tms) en itse pidä minään, vaikka sellaisiakin on tullut aikoinaan hankittua. Niitä voi verrata Suomen Rahapajan painamiin "keräily"rahoihin, joiden harvinaisuus nostetaan keinotekoisesti rajoitetuilla painoksilla ja jotka ovat pelkkää keräilijöiden rahastusta. Noh, mielipidekysymys; jotkuthan toisaalta voi haluta kerätä nimenomaan ja ainoastaan niitä ja se on ok. Minusta ajan myötä kertynyt harvinaisuus ja katoaminen markkinoilta on kuitenkin paljon kiehtovampaa. Yksi esimerkki omasta mielestä äärimmäisen harvinaisesta lehdestä on aiemmin tässä kuussa 75 vuotta täyttänyt Matti Mainio ja Jussi Juonio vuodelta 1939. Siitä on kai ilmestynyt uusintapainoskin vuonna 1941, mutta uusintapainosta en ole itsekään nähnyt.

[mik-kiss]

Tässä ote arvokkaimmasta sarjiksestani (sivu 2).